Rakkautta ja juonia

Loppu

2008-01-06T13:37:00.001-08:00

Valitettavasti tämän herkun oli pakko loppua ajan puutteen ja naapuruston uudelleen asentamisen takia :(

OSA 79: MUUTOKSEN TUULET

2007-09-14T01:13:00.000-07:00

Teemu ja Leena Mukavaisella on oli usein syvällisiä keskusteluja siitä kummalle Mukavasiten talo jäisi.
"Tavallaan ymmärrän sinun kantasi, sinulla on lapsi muttei miestä. Minulla taas kihlattu muttei lasta",Teemu aloitti aina.
"Mutta muista, että Tuukka asuu täällä myös, emme voi heivata häntä noin vain pois.", Leena puolusteli itseään aina. Kumminkin sisarukset pystyivät asumaan suuremmitta riitoja kolmen aikuisen koiran ja yhden lapsen sekä ystävän kanssa saman katon alla.

Teemu puhui myös usein Tuukan kanssa siitä miltä tästä tuntui tietää ettei Annelin lapsi ollutkaan hänen. Mies kertoi avoimesti, että hän tunsi sellaista pettymystä ettei ikinä voisi antaa anteeksi Teemun siskolle sitä. Teemu myös sanoi että oli huomannut katseet toisen siskonsa ja miehen välillä. Tuukka hymyili pienesti ja sanoi:
"Siskosi on fiksu ei hän minua huolisi kumminkaan"

Eräänä iltana kun Tea ja Teemu olivat jo nukkumassa niin Leena kutsui Tuukan makuuhuoneeseensa. Miehen silmät olivat tippua päästä kun hän näki naisen seisovan korsetissa ja korkokengissä hänen edessään.
"Tuukka, olenko sinusta kaunis", Leena kysyi varovasti ja katsoi miestä. Hetken päästä mies sai ähkäistyä sanat suustaan:
"Valtavan kaunis"

Äkkiä Tuukka meni lähemmäs naista ja polvistui tämän eteen.
"Leena tiedän etten ole täydellinen, enkä varakas, enkä kovin komeakaan, mutta sen tiedän että olen rakastunut sinuun", Tuukka kertoi vuolaasti kaivelen samalla taskuaan. Leena pyyhki liikutuksesta kyyneliä silmistään ja painoi käden rintakehälleen.
"Leena Mukavainen, tuletko vaimokseni?", Tuukka kysyi ojentaen naiselle kihlasormusta. Nainen hymyii pienesti ja nappasi sormuksen pujottaen sen sormeensa, ihailen sitä sitten hetken ja käänsi sitten katseensa mieheen.
"Ajattelin jo ettet ikin kysyisi", hän sanoi nauraen.

Mies nousi lattialta ja suuteli tuoretta kihlattuaan pitkään ennenkuin he menivät ensimmäistä kertaa samaan sänkyyn näiden kuukausien aikana. Ilmassa oli selvää rakkautta.

Seuraavana päivänä oli Tea tyttösen syntymä päivät. Niitä juhlittiin Teemun ja Tuukan sekä Tuukan työkaverin kesken. Tuukka oli aina tykännyt Teasta vaikkei tyttö tämän oma lapsi ollutkaan.

Samoin Teemu oli ollut hulluna tyttöön siitä lähtien kun oli muuttanut kotiin. Tean saattoikin usein löytää enonsa sylistä varsinkin sen jälkeen kun huomattiin kuinka kaunis tyttö hänestä kasvoi.

Muutaman päivän päästä Mukavaisilla juhlittiin taas kun Leena ja Tuukka purjehtivat avio-onnen rauhaisaan satamaan. Paikalla olivat vain Raija, Teemu, Pentti ja Kauko. Kumpikaan ei ollut halunnut kutsua Timoa tai Annelia juhliin. Niinpä Tuukka siirtyi onnellisena Mukavaisten sukuun.

Samana iltana Teemu teki sitten ison päätöksen ja muutti pois koiransa Japen kanssa. Bellalle oli iso isku joutua eroon koirasta jonka kanssa se oli jo kerran pennut tehnyt, samoin kun Brunonolle jonka isä Jape oli.

Tuukka ja Leena menivät aina samaan aikaan töihin niin oli helppoa hommata lapsen vahti, samoin Leena oli alkanut valitella pahoinvointia aamuisin, mutta Tuukka uskoi että se johtuisi vain työstressistä.

Kun sitten iltapäivästä pari saapui kotiin odotti heitä yllätys Bella oli synnynttänyt kolme uutta Berhandin pystykorvaa. Kaksi urosta ja yhden nartun. Tuukka sai ajatuksen että hehän voisivat alkaa kasvattamaan näitä koiria. Pennut nimettiin Belindaksi, Brutukseksi ja Borikseksi.

Jatkuu...

OSA 78: PETO RAKASTI SINUA

2007-09-01T03:27:00.000-07:00

Nurmisilla elämä oli mennyt normaaliin tapaan. Kun Henri oli päättänyt luopua pari suhteestaan ja jäädä ukkomieheksi. Hellä taas hoiti uudella innolla puutarhaansa päästäkseen vielä arvostetumpaan asemaan puutarhakerhossa.

Eräänä iltana kaksikon rauha järkyi kun Henri katseli tähtiä kauko putkellaan ja näki äkkiä jonkun lautasen tapaisen vilahtavan kuun ohi.

Kuului outoa ulinaa ja äkkiä Henri ympärillä oli sininen valo hän katsoi ylös ja näki kuinka lentävän lautasen ovi aukko aukesi.

Mies huusi äitiään apuun kauhuissaan, mutta äkkiä hän lähtikin jo nousemaan aluksen sisään oudon voiman vetämänä.

Hellä kuuli takapihalle poikansa huudot ja lähti juoksemaan etupihalle poreammeesta jossa oli ollut rentoutumassa. Hän ehti nähdä kuinka lentävä lautanen pakeni paikalta.

Nainen kiljui kauhuissaan ja lyyhistyi maahan itkemään.
"HENRI! EI!", hän huusi ja itki nurmikkoa vasten. Vaikka heillä olikin kireän oloiset välit nainen rakasti silti poikaansa enemmän kun tahtoi koskaan näyttää.

Viikkoja kului ja Hellä yritti joka yö etsiä merkkejä tähti tivaalta pojastaan. Hän kerkesi ilmoittaa jo asiasta Kaunialan päivälehteen Kaunialan Kaakatukseen ja poliisille. Mutta silti hän etsi itse pintaisesti Henriä joka, yö. Hän ei halunnut luopua toivosta.

Viimein eräänä aamuna Hellä huomasi kuinka lautanen lähestyi taas Nurmisten pientä kerrostaloa. Nainen jäykistyi paikalle ja tuijotti lautasta kauhuissaan.

Äkkiä ovet avautuivat ja Henri lensi ulos pihalle ja samassa lautanen katosi taas. Hellä katsoi ihmeissään hetken kunnes tajusi että Henri oli palautettu kotiin viimein.

Nainen ryntäsi halaamaan poikaansa kyyneleet silmissä.
"Henri olet kunnossa, poika rakas", Hellä sanoi ja rutisti poikaa itseään vasten tiukasti Henri halasi äitiään ollen vielä hieman järkyttynyt matkastaan tähtien tuolla puolella.

Hellä kertoi aamiaisella että oli kertonut koko Kauniallalle Henri kaappauksesta ja Henri oli hieman pahoillaan saadessaan nyt sellaisen maineen koti kaupungissaan. Nainen motkotti miehelle että olisi kiitollinen että pääsi kotiin hengissä ja kunnossa toisin kuin Laineen mies aikoinaan.

Henrin poissa ollessa Hellä oli elänyt omaa salaista pientä elämäänsä ja olikin rakastanut parhaimpaan ystäväänsä Anna Huotariin.

Anna oli lohduttanut kaikin tavoin Hellää Henrin poissa ollessa, eikä vanha nainen laittanut pahakseen sitä että nuori ja kaunis Anna antoi hänelle huomiota kaikin tavoin.

Jälleen Hellä palasi Henrin kotiin tulon jälkeen normaaliin päivä rytmiinsä ja kunnosti puutarhaansa ja pihaansa lähestyvän puutarhakerhon arvionnin takia.

Kauniina päivänä puutarhan arvostetuimmat jäsenet tulivat sitten arviomaan Hellän uudistuneen pihan. Arvostetuimmat olivat mielisään Hellän nätistä pihasta mutta se ei vieläkään ylttänyt millekään palkinnoille. Memmän jättämät pissi lätköt olivat kuuleama erittäi ällöttäviä.

Anna ja Hellä juhlivat yhdessä sitä sitten että Hellän piha oli saanut kumminkin hyvät pisteet arvostelijoilta. Anna alkoi myös puhua siitä miten hän tulisi kaipaamaan Hellää sitten kun tämän aika koittaisi.

Eräänä pimeänä iltana Hellä leikki jäleen kulkukoiran kanssa pihalla kunnes äkkiä se puri häntä käteen. Heti sen jälkeen nainen alkoi tuntea oudon olon itsellään ja hänestä tulikin ihmissusi. Hellä oli aina ollut eläinrakas mutta ei hän ollut halunnut sentään itse olla eläin.

Joka yö Hellä kärsi tästä kaameasta kirouksesta ja muuttui karvaiseksi olennoksi. Hellä ei halunnut kärsiä tätä kaikkea yksin viimeisinä vuosinaan.

Viimein Hellä päätti viedä Annan mukanaan ja puri tätä muuttaen tämänkin ihmissudeksi. Anna itki ensin katkerana naiselle miksi tämä oli tehnyt näin mutta kun hellä kaatoi hänet syliinsä ja sanoi tälle:
"Sen takia koska haluan olla kanssasi ja olet kaunein ja jumalallisin olento mitä olen nähnyt, pedon rakastama nainen"
Anna hymyili kyyneliensä läpi ja suuteli Hellää hellästi, kuiskaten tälle:
"Rakastan sinua Hellä"
Nainen nosti katseensa ja tuijotti rakastaan keltaisilla silmillä ja hymyili.
Peto sai pedon rakastumaan itseensä ja yhdessä he voisivat olla jumalia.

Jatkuu..

OSA 79: MUUTOKSEN TUULET

OSA 77: SEKALAISIA ELÄMIÄ

2007-08-27T10:24:00.000-07:00

Lulu Röyhkä oli kumminkin päättänyt toteuttaa unelmansa yliopisto-opinnoista ja suuntasikin Simcityn yliopistolle heti kun oli auttanut äitiää muuttamaan Kaunialassa uudelle tontille.

Lulusta kasvoikin oikein hurmaava nainen, joka tulisi valtaamaan varmasti useita sydämiä opiskelu aikanaan.

Jutta, Leena ja Lasse saivat kumminkin jälleen kuoleman vierailemaan tontilleen heti kun olivat muuttaneet. Tällä kertaa perheen rakas mutta valmiiksi vanha lemmikki koira Pähkinä päätti matkustaa nuotamaan keppiä pilvi niityille. Jutta oli onnellinen kun Lasse kumminkin tajusi miksi Pähkinä oli kuollut. Koira saikin kunnia paikan uuden tontin pihakuusen alta, jossa Jutta ja Lasse kävivät päivittäin.

Lassen teini-iän tuleminen näkyi selvästi siinä kun poika oli ruvennut pitämään huolta ulkonäöstään urheilemalla ja kiinnitti entistä enemmän huomiota vaatteisiinsa jotaka laittoi kouluun. Myös muuttolaatikoiden seasta löytnyt isän maatokuvioinen huivi oli tiukasti pojan päässä yötä päivää.

Jutta oli ottanut pienen lainan ja päätti olla kotona siihen asti että Leena kasvaisi lapseksi ja alottaisi koulun jolloin hän voisi jälleen lähteä töihin ja palkata ehkä ulkopuolista apua. Kotiäiteys ei ollut koskaan ollut meneväisen Jutan lempi hommia, mutta Lulun lähdettyä hänen oli pakko taipua siihen.

Myös Lasse piti niin hyvää huolta pikku siskostaan uin pystyi. Usen hän leikkikin ilta myöhään Leenan kanssa yöpukuisillaan

Viimein sitten koittikin se päivä kun pikkuisesta Leenasta kasvoi koulun aloittava isompi tyttö. Juttan sydäntä särki ajatus ettei Jouko ollut näkemässä kuinka kaunis heidän toinen tyttärensä oli.

Siniperässä Ratakoilla, Melodi oli siirtynyt hieman punkahtavasta luukistaan, sieväksi perheen tytöksi, joka harjoitteli ahkerasti ruuanlaittoa. Melodilla oli suuri salainen haave perustaa vielä jonain päivänä oma ravintola.

Pian hänen äitinsä Wilhelmina alkoi puhua Melodialle hellävaraisesti siitä , että hän ja Urmas , Melodin isä, alkoisivat yrittää vielä toista lasta. Tytöstä oli ällöttävää ajatella hänen vanhempiaan sellaisissa hommissa ja hän tottakai yritti kaikin tavoin saada äitinsä muuttamaan mielensä.

Niinpä yhä useampana iltana Melodi karkasi iltaisin ulos Kauko Vähälän kanssa, karkuun vanhempiensa touhuja. Tottakai nuori pari harrasteli kaikenlaista Kaukon kaverin autossa öisin kaukana Kaunialasta.

Wilhelmina oli onnistunut laiduttamaan liikakilot pois ja heräsikin aikaisin aamulla kuntoilemaan, eräänä aamuna hän kauhistui kun huomasi ettei Melodi ollutkaan kotona. Nainen jäi kyttämään milloin tyttö kömpisi kotiin ja ilmoitti sitten tämän isälle heti.

Urmas pitikin heti sitten Melodille puhuttelun yöjuoksuista ja halusi ehdottomasti , että tämä toisi Kaukon heille näytille. Melodi oli järkyttynyt siitä ettei hänen isänsä luottanut hänen harkinta kysyynsä.

Vähälöillä tietenkin aika ja tila ei tahtonut riittää ison perheen kesken.

Kauko hoitikin ahkerasti pikkuveljeään Rasmusta ja hän oli kasvattanut itselleen pitkät kauniit mustat hiukset. Raija vitsailikin jo, että pian hän varmaan saisi jo kolmannen lapsen lapsen. Kauko oli vain aina tottunut pitämään pienemmistä huolta ja siksi Rasmuksen hoito luonnistuikin häneltä hyvin.

Pian myös Raijan oli aika siirtyä elämässä askel lähemmäs edesmennyttä miestään ja hänestä kasvoi vanhus. Raijan nuoruuden kauneus olikin sitten hetkessä mennyttä.

Kaksosilla taas alkoi olla enemmän kärhämiä keskenään kun he kilpailivat äitinsä ja isänsä huomiosta.

Pienenä ja heikkona tyttönä Kristiina saikin aina selkäänsä veljeltään, mutta oli sen verran ylpeä, ettei koskaan valittanut kenellekkään tästä.

Pian sitten myös Rasmuksesta kasvoi hurmaava taapero, joka oli pieni isku Raijalle, joka tajusi pikku hiljaa että pian lapset lentäisivät jo pois kotoa.

Terhakaisen Tiina oli myös opetellut kovaa yksinhuoltajan arkea.

Molemmat pojat olivat kyllä onneksi kovin oma alotteisia ja usein Tiinan laittaessa aamupalaa, pojat olivat jo syömässä edelliseltä päivältä jääneitä leipiä.

Henri ja Heikki viettivät paljon aikaansa yhdessä eivätkä he oikein enää kaivannett kenenkään muun seuraa. Upouusi pelikonsoli, jonka tiina oli pojille lahjaksi ostanut voitti kaikki koulukaverit 1-0.

Tiina taas oli hommannut itselleen tietokoneen ja alkoi tutkia oudosti Kaunialaan palannutta Johanna Goottilaa. Hän etsi kaikialta sairaalan tiedostoista tietoja Goottiloista ja kaikista näiden sukulaisista. Tiina ei edelleenkään uskonut, että tämä nainen olisi Johanna Goottila.

Perheen yöt ja illat menivät aivan hakoteille kun poikien rakas isä alkoi viimein kummitella heillä.

Viimein Tiina sitten antoi luvan viedä uurnat hautauumaan multiin, koska oli saanut tarpeekseen säikyttelystä ja oli melkein päässyt hengestään.

Eräänä lauantai aamuna Tiina kertoikin sitten Heikille ja Henrille ilouutisen. Hän oli saanut ylennyksen. Tiina lupasikin pojille, että alkaisi säästää poikien syntymäpäivä varten ja sitten he koko perhe lähtisivät matkoille. Pojat innostuivat ajatuksesta niin, että meinasivat lähteä samantien.

Jatkuu...

OSA 76: KAUNIS NAINEN, SAAPUI ASUNTOLAAN...

2007-08-19T08:18:00.000-07:00

Pentti Vähälä eli onnellista elämää kihlattunsa Saila-Tiina Ollilan kanssa kampuksella Teemun lähdettyä takaisin Kaunialaan. Pian kumminkin asuntolaan Teemun paikalle muutti nuori kaunis nainen, jota Pentti silmäili aina kun mahdollista. Eräänä iltana kun Saila ja Pentti olivat menossa nukkumaan he kävelivät tämän uuden tulokkaan ohi ja Pentti jäi tuijottamaan tyttöä pitkään. Saila-Tiina kihisi kiukkuaan nähdessään tämän.

Sängyssä Saila aloitti sitten asian vatvomisen heti.
"Näin kun katsoit sitä uutta tyttöä", Saila vingahti ja torjui Pentin lähentely yritykset.
"Mietin vai että tarviaisikohan hän apua tutustuessaan kouluun. En ole ikinä nähnyt häntä missään päin Kaunialaa eli hänen täytyy olla kaukaa", Pentti kertoi sujuvasti ja nainen suli hymyyn.
"Sinä se olet aina niin kultainen" Pentti nyökkäsi ja mietti päässään vain tuota uutta suloista tyttöä.

Pian Pentti sitten saikin tilaisuuden tutustua tulokkaaseen, kumminkin hän huomasi kauhukseen ajattelevansa kokoajan millainen Annika olisi sängyssä. Uusi tyttö oli siis Annika Carlson, kaukaa meren takaa.

Annika ja Pentti ystävyistyivät hyvin nopeasti ja pian heillä olikin jo omat sisäpiirin juttunsa joita kukaan muu ei ymmärtänyt. Annika alkoi pikku hiljaa myös lähennellä Penttiä, mutta toistaiseksi Pentti pystyi vastustamaan kiusausta.

Eräänä aamuna Saila-Tiina veti sitten johtopäätökset nähdessään kaksikon taas yhdessä.
"Pentti kuinka kehtaat!", hän huusi ja meni lätkimään poikaa naamaan. Annika katsoi järkyttyneenä vierestä showta, josta hän ei ymmärtänyt yhtään mitään.

Penttille tuo oli viimeinen pisara.
"Ai että minulla ei saa olla enää naispuolisia ystäviä vai onko kutittelu sinusta pettämistä!", mies karjui naiselle päin naamaa ja Saila-Tiina tajusi virheensä.
"Mutta rakas, minä...", Saila yritti selittää hädissään mutta mies keskeytti naisen.
"SAILA, SE ON OHI NYT!", mies huusi ja heitti sormuksen lattialle lähtien paikalta kiukkuisena jättäen naisen itkemään siihen.

Saila lähti myös huonettaa kohti kunnes Annika otti hänet kiinni.
"Saila-Tiina, anteeksi minun ei ollut tarkoitus rikkoa välejänne", Annika sanoi hätääntyneenä. Saila pyyhki kyyneleensä ja katsoi Annikaa hetken.
"Minun vikani se oli, olin liian äkkipikainen taas kerran.", nainen sanoi ja taputti Annikaa olkapäälle sanoen:
"Ei se ollut sinun syysi"

Ei mennyt pitkään kun Annika ja Pentti julistautuivat pariksi ja jakoivat Pentin huoneen. Heidän opiskelunsa sai voimia vällyjen välissä vietetyistä tunneista, jotka olisi voitu käyttää tehokkaasti myös johonkin muuhun.

Eräänä aamuna Petin viimeisen opiskelu vuoden alkaessa hän pyysi että Annika tulisi parhaimissaan keittiöön syömään aamiaista. Kukaan muu ei ollut vielä herännyt kun Pentti ja Annika istuivat syömässä munakasta juhlapuvuissaan.
"Rakas, tämä tuntuu hieman hauskalta", nainen sanoi lopulta ja katseli hermostunutta miestä.
"Onko jokin vialla?"

"Tiedän että olisin voinut suunnitella tämän paremmin mutta tämä on ainakin ikimuistoista", Pentti alkoi äkkiä selostaa ja nosti pienen sinisen rasian pyödälle. Innostuneena Annika otti rasian käteensä ja aukaisi sen. Se oli hänen elämänsä ihanin sormus, jonka hän oli nähnyt.
"VOI RAKAS!", nainen kiljaisi ja katsoi miestä melkein itkien. Pentti virnisti typerästi ja sanoi sitten:
"Varmaankin kyllä? Vai oletinko väärin?"

"Kyllä, tulen vaimoksesi", Annika kuiskasi ja pujotti kihlasormuksen sormeensa ihailen sitä pitkään.

Mutta pian Annikan opiskelua alkoi synkistämään väsymys, jonka syy selvisi hänelle hyvinkin pian. Hän oli raskaana. Salaa öisin nainen livahti vessaan miettimään kuinka kertoisi Pentille asian, joka oli vannonut käyvänsä koulut loppuun kunnialla. Hän itse voisi kyllä jättää koulun, opettajan ammatti ei varmaan muutenkaan olisi herkkua, mutta entäpä Pentti?

Eräänä kylmähkönä syysaamuna Annika kertoi sitten Pentille kaiken lapsesta mitä tiesi, sen että Pentti olisi isä ja että hän ainakin itse lopettaisi koulut ja muuttaisi Kaunialaan ja että hän kyllä ymmärtäisi jos Pentti ei halua lasta elämäänsä, Annika puhui kaikki nuo asiat niin rauhallisesti, ettei poika edes järkyttynyt.

Koulun jälkeen Pentti ryntäsi huoneeseensa jossa Annika pakkasi jo tavaroitaan.
"Luoja kiitos kerkesin vielä", Pentti sanoi hengästyneenä ja kaivoi tulisesti taskujaan mutisten:
"Missä se on?"
Annika katsoi hämillään miestä ja säikähti kun Pentti tyrkäsi hänen eteensä sormuksen.
"Carlson... Rouva ja Herra Carlson", hän huohotti sitten ja pojotti sormuksen Annikan sormeen.
"Annika ja Pentti Carlson", Annika sanoi hymyilen.

He hyvästelivät vielä toisensa ja Pentti vannotti Annikalle että viimeinen puoli vuotta menisi nopeasti. Annika lupasi että talossa olisi kaikki valmista kun mies palaisi Kaunialaan.

Nyt Pentin opiskelua vauhditti uusi asia, hänen ja vaimonsa yhteinen lapsi, Pentti tiesi ettei olisi paikalla kun lapsi syntyy mutta hän halusi päästä kotiin mahdollisimman pian.

Jatkuu...

OSA 77: SEKALAISIA ELÄMIÄ

Osa 75: HAPPOSIA JA LAINEITA

2007-08-12T23:28:00.000-07:00

Viimein pikku hiljaa Janina Laine alkoi olla yli miehensä kuolemasta vaikka hän vieräili tiiviisti hautuusmaalla miehensä haudalla hän oli jo saanut itseään sen verran niskasta kiinni että oli hankkinut töitä ja muuttanut ulkonäkönsä uuteen kuosiin.

Ilkka, Veera ja Venus viettivät usein aikaansa yhdessä sillä he olivat pienestä pitäen tottuneet siihen että heidän äitinsä ei ollut halunnut päästää heitä oikein minnekään kavereille. Niipä Ilkan tehdessä kotitöitä iltaisin, tyttöt tulivat usein heittelemään myös palloa kadulle.

Eräänä iltana Janina katseli olohuoneen ikkunasta hieman kauempana olevaa Kaunialan hautuusmaata ja puheli itsekseen hyvin hiljaa.
"Mitä sinä sanot kultaseni?", nainen kuiskasi hiljaa ja kallisti päätään hymyilen jatkaen pian:
"Et siis suuttuisi... Puhut minulle niin kauniisti Harri"
"ÄITI! SANOT AINA MEILLE ETTÄ ISÄSTÄ EI SAA PUHUA!", Veera huusi äkkiä hänen takanaan ja Janina kääntyi katsomaan tytärtään mennen sitten rauhoittelemaan tätä.

Kaikki muut talossa huomasivat, että tuon illan jälkeen Janina suorastaan rupesi sädehtimään ja Ilkka olikin jo muutamaan kertaan saanut äitinsä kiinni puhelimesta puhumassa höpöhöpö rakkausjuttuja joita nuori poika ei ymmärtänyt. Ilkka ei ikinä itse rakastuisi. Eräänä päivnä hän sitten saikin äitinsä kiinni itse teossa.
Hän oli menossa huoneeseensa uimaaltaalta kun hänen äitinsä ja talon sisäkkö suutelivat jäähyväissuukkoa eteisess.
"ÄITI JA REMUKKA?!?", Ilkka huudahti ja "nuori lempivä pari vetäytyi irti toisistaan, hymyillen Ilkka jatkoi huoneeseensa matkaansa.

Pian tytötkin vaikka he olivat nuoria niin huomasivat äitinsä ja Remu-sedän kaipaavat katseet sekä ihmettelivät kun Remu jäi joskus yöksikin.
"Entä jos äiti ja Remu menevät naimisiin?", Venus kysyi eräänä päivänä kun lapset olivat syömässä lounasta.
"venus, isä on silti isä meille", Ilkka yritti selittää hätääntyneelle tytölle. Venuksella oli aina ollut läheinen yhteys isäänsä vaikka tämä olikinollut pieni kun Harri oli kuollut.
"Minusta olisi kiva saada isäpuoli", Veera sanoi sitten pienesti hymyilen.

Seuraavana keväisenä yönä Venus ei saanut nukutuksi. Hän vaan tuijotti siskoaan joka nukkui rauhallisesti levällään sängyssään.
"Miksi Veera haluaa uuden isän? Tuleekohan minusta yhtä kaunis kuin Veera teininä? Rakastuuko kukaan minuun niinkuin isä ja äiti rakastivat toisiaan?", Venus mietti näitä asioita liian paljon pikkuiseksi tytöksi, mutta oli aivan selvää että tyttö oli aina ollut kehityksessään siskoaan edellä.

Eräänä päivänä kun lapset olivat koulussa ja Janinalla oli vapaapäivä, niin Remun ja naisen suhde otti ison askeleen. He pääsivät sägylle jo nauttimaan hieman toisistaan.
"Janina kultaseni?", Remukka sanoi sitten ja katsoi naista silmiin.
"Niin?", Janina sanoi ja jännittyi silmin nähden.
"Haluaisin että me muutettaisiin jo yhteen.", Remu sanoi sitten ja silitteli naisen niskaa.
"Minun täytyy puhua lapsillekin", Janina sanoi ja Remukka nyökkäsi ja he painuivat sängyn pohjalle nautiskelemaan keväästä ja toisistaan.

Seuraavana yönä Jaina ei saanut unta. Hän vain katseli edes mennen miehensä makuupaikkaa ja mietti vakavasti olisiko hänestä ottamaan joku Harrin tilalle sykysn ja talven pimeneviin öihin vierelleen, turvaa antamaan.

Aamuyöstä Janina oli nukahtanut sohvalle ja heräsi ääniin keitiöstä. Nainen meni katsomaan ja näki Ilkan joka korjasi taas rikki mennyttä pesukonetta. Janina teki itselleen leivän ja istui alas.
"Ilkka mitä sinä sanoisit siihen jos Remu muuttaisi meille", hän kysyi sitten.
Ilkka ei nostanut kasvojaan äitiään päin vaan peppu heiluen vastasi hänelle jostain pesukoneen alta.
"Minusta on hienoa jos jaksat ottaa isän jälkeen jonkun. Itse kumminkin lähden pian yliopistolle ja olisi hienoa jos talossa olisi mies lähdettyänikin. Eihän kolme kaunista naista voi jäädä ilman vartijaa", Ilkka lasketteli sujuvasti aivan kun koko litainia olisi harjoiteltu peilin edessä.
Janina hymyili pojalleen ja alkoi valmistamaan aamiaista.

Aamiaisella Janina kysyi tytöiltä mielipidettä Remun muuttamisesta heille. Veera oli innoissan mutta Venus taas järjesti pieni muotoisen show luulessaan että äiti ei enää rakastanut hänen kuollutta isäänsä. Kumminkin yksimielisellä päätöksellä Remukka saisi muutta heille.

Ilkka parkaan oli myös pistänyt outo mutta ihana amorin nuoli. Tanja Lassila-Lorula oli kasvanut kuluneen talven aikana kuvankauniiksi nuoreksi naiseksi ja Ilkanlla oli vaikeuksia suhtautua Tanjaa kaverillisesti niinkuin aina ennen. Tosin Tanjakin taisi hieman tykätä symppiksestä Ilkasta sillä ei torjunut pojan pikkuisia flirttejä.

Pian Remun muuton jälkeen Remu ja Janina menivät kihloihin ja nopeasti naimisiin ja vaihtoivat sukunimensä Happoseksi. Syy nopeaan toimintaan oli naisen kivasti pyöristynyt vatsa.

Eräänä aamuna Remu sitten ilmoittikin lapsille että he saisivat veli-tai siskopuolen josta kaikki olivat riemuissaan. Heistä tulisi ehkä sittenkin oikea perhe ilman vaikeuksia, mutta onko sellainen todella mahdollista Kaunialassa?

Jatkuu...

OSA 76: KAUNIS NAINEN, SAAPUI ASUNTOLAAN...

OSA 74: JULKKUJA JA ROMAHDUS

2007-08-07T07:59:00.000-07:00

Kaunialasn kevät alkoi kuten jokainen kevät, vailla huolen häivää taikka mustia pilviä. Jopa Kaunialan joka keväinen muuttoryntäys teki tehtävänsä kun kaupungin asukasluku kasvoi uusilla asukkailla, Piirosilla. Emma ja tämän aikuinen tytär Sanna sekä heidän kaksi koiraansa muuttivat Röyhkien entiseen asuntoon aivan Kaunialan keskustaan.

Ensimmäiset päivät Sanna saikin olla aivan rauhassa Rin tin tinin sekä Lassien kanssa. Muutamat uteliaat naapurit kävivät aina silloin tällöin katselemassa kuinka muuttohommat sujuivat ja heistä kaikista Sannassa ja Emmassa oli jotain valmiiksi tuttua.

Eräänä aamuna Sanna lähti noutamaan tavalliseen tapaansa postia kun huomasi että posti poika seisoi siinä vielä. Ystävällisenä ihmisensä Sanna vaihtoi tietyssti pojan kanssa pari sanaa kunnes äkkiä poika tokaisi:
"Olet Sanna Piironen, näyttelijä Emma Piirosen tytär, joka voitti viime vuoden Simcityn Poptähti kisan, eikö totta?"
nainen järkyttyi ensin sitä että poika tunnisti hänet vieläkin.
"Ole kiltti älkä kerro kenellekään, tulin tänne äitini kanssa saadakseni elää rauhassa"

Poika lupasi harkita asiaa ja pian hän napsuttikin jo odottavasti sormiaan Sanna nenän edessä. Alistuvast nainen kaivoi taskustaan tunkun rahaa ja katsoi poikaa silmiin.
"Ei sanaakaan, eikö niin?"., Sanna varmisti vielä.
"Voit luottaa minuun", poika vastasi ja jatkoi kierrostaan tavalliseen tapaansa.

Jo puolen päivän aikaan Piirosten etupiha kuhisi uteliaita naapureita kuin kissan polkemaksi jäänyt kusiaispesä. Sannan ollessa hermorauniona, Emma yritti rauhoittaa tytärtään ja lähti ajamaan naapureita pois pihalta.
"Menkää tai soitan poliisit, hus!", vanha nainen huusi vihaisena päästessään pihalle.

Kumminkin Emma kutsui yhden naapureista sisälle, Tanelin, sillä mies kertoi ettei edes ollut tiennyt että hänen uudet naapurinsa olivat julkkuja. Emma ja Taneli viettivät pitkän tovin jutellen oikeista naapuroston asioista eivätkä mistään juoruista. Viimein myös Sanna liittyi kaksikon kanssa syömään leipiä.
"Sanna, saanko kysyä sinulta jotain?", Taneli kysyi varovasti ja nainen nosti katseensa leivästä nyökäten.
"Onko se kolari totta josta lehdissä kirjoitettiin", mies jatkoi haudanvakavana. Nainen tiputti lautasen käsistään ja se räsähti lattialle rikki.
"Anteeksi äiti,", Sanna hätääntyi ja nappasi tiskit mukaansa paeten yläkertaan.

Vessassa hän pesi lautasia itkien hiljaa, kuinka äiti saattoikaan olla niin typerä että antoi kaikkien taas pilata Sannan toipumisen. Vaikka siitä olikin tapahtumasta olikin jo vuosi Sanna ei ollut vieläkään päässyt onnettomuudesta yli.

Viimein Sanna meni parvekkeelle ja katseli naapureidensa pihaan varovati, kun hän näki että Taneli leikkeli pihassa puskia hän uskaltautui menemään alas. Hän oli toisaalta kateellinen kaikille kaupungissa asuville, sillä heillä ei ollut mitään mikä olisi koko kylän puheen aihe.

Nainen istui äitinsä viereen ja tuijotti takatuleen jonka Emma oli sytyttänyt.
"Äiti?", hän kysyi.
"Niin tyttäreni?", vanha nainen vastasi ja katsoi Sanna hieman.
"Kadutko koskaan että jouduit julkisuuteen?"
Emma naurahti hieman ja katsoi sitten tulta:
"Olihan siinä omat huonot puolensa, ei yksityisyyttä eikä paljoa muuttakaan, mutta jos en olisi tullut kuuluisaksi näytteliksi sinua ja veljeäsi ei olisi koskaan tullut"
Sanna niiskaisi hieman ja katsoi sitten äitiään:
"Kaipaatko koskaan isää tai Sampsaa?"
"Kaipaan heitä joka ikinen päivä, mutta toisaalta olen onnellinen siitä että jumala ei ottanut teitä molempia vaikka olittekin kaksoset", Emma sanoi ja nousi sitten ylös lausuen:
"jo riittää kuoleman höpinä tässä talossa, nyt nukkumaan aamulla on aikanen meno eläinlääkärille katsomaan tuota Lassien outoa käytöstä"

Sanna pääsi viimein sänkyyn ja tuijotti itku silmässä patsasta mikä oli hänen yöpöydällään.
"Anna anteeksi Sampsa, en olisi saanut silloin ajaa sitä autoa", nainen sanoi itkien ja painoi päänsä käsiinsä nukahtaen lopulta kumminkin.

Aamulla Emma säikähti tytärtään joka tuli kalpeana kuin haamu aamiaiselle.
"Sanna rakas, mikä nyt on?", hän yritti udella tytöltä.
"Ei mikään äiti, ei vaan tullut uni", Sanna vastasi vaitonaisena ja näykki leipää pienesti.
"Sanna olen äitisi ja nään että jotain on vialla, mitä et ole kertonut minulle", Emma sanoi tiukasti tuijottaen tytärtään.
"Äiti... Minä ajoin sitä autoa Sampsan kuolin yönä ja vielä humalassa, minun takiani Sampsa kuoli", Sanna sanoi purskahtaen itkuun.
Emma tuijotti järkyttyneenä tytärtään.

Myös muualla päin Kaunialaa oli ollut useamman kuukauden outo show menossa.

Toni Lassila oli äkisti ruvennut ryyyppäämään keskellä päivää ja saattoikin sammua usein kaupungille, joka kiristi hänen ja Katrin välejä, sillä Katri oli väsynyt raskautensa loppupuolella.

Eräänä aamuna Toni jutteli sitten Mirjamin kanssa pihalla.
"Nämä ovat varmaan hyvästit sitten?", Mirjami kysyi ja katseli Tonia haikeana tämän nyökätessä hiljaisena.
"Viekkäämme kaikki siis tämä asia hautaan asti", Mirjami varmisti viimein ja Toni naurahti hieman.
"Tehty mikä tehty mutta ainakin yksi asia on varmaa, lapsemme eivät enää kärsi", Toni saoi äkkiä ja Mirjami nyökkäsi vuorostaan.
"Hyvästi Toni, ja kiitos", Mirjami sanoi nousten bussiin joka vei hänet kauas Kaunialasta.

Illalla kun Toni ja Katri olivat syömässä Tanja tuli keittiöön.
"Isä poliisi kysyy sinua" Toni valahti kalpeaksi ja jatkoi syömistään kun Katri taas katsoi järkyttyneenä naispoliisia joka tuli sisään.
"Toni Lassilla, täten pidätän teidät epäiltynä Alpertti Teerimäen murhasta", poliisi sanoi ja pyysi Tonia nousemaan. Katri meni paniikin ja kyseli Tonilta oli tämä totta mutta Toni ei puhunut mitään vaan lähti poliisin perässä autoon.

Pian auto lipuikin pois kohti Kaunialan poliisitaloa, Toni kyydissään.

Parin päivän päästä juttu saatiin oikeuteen ja Toni kertoi että oli todellakin ollut osallisena Alpertin murhaan, Toni kertoi myös Alpertin pieneistä bisneksista lapsien käytöstä aikuisviihteessä sekä muutamista huumejutuista. Kaunialan tuomari isänä ymmärsi hyvin miksi Toni oli toiminut niinkuin oli ja lyhensikin Tonin tuomion 24 vuodesta 11vuoteen. Katri oli järkyttynyt saadessaan tietää että hän joutuisi pärjäämään nyt hetken yksin lasten kanssa.

Jatkuu....

OSA 75: HAPPOSIA JA LAINEITA

OSA 73: PETTYMYKSIÄ JA PIENTÄ ONNEA

2007-07-28T23:51:00.000-07:00

Timo Hamara huomasi eräänä aamuna ollessaan tyttärensä kanssa pihalla että nuorempi tumma nainen haki lehteä pihalta. Mielenkiinnolla Timo seurasi hetken uutta naapuriaan kunnes tämän katosi sisälle. Timoa rupesi kiinnostamaan kuka tuo nainen oli ja päättikin alkaa selvittelemään kuka hänen uusi naapurinsa oikein oli.

Peppi istui lehden kanssa keittiön pöytään ja hymyili miehelleen Samu Rabbelle. Samu ja Peppi olivat muuttaneet pois vanhalta asuinalueeltaan paremman elämän toivossa.
"Huomenta kultaseni", Peppi sanoi ja katseli kun hänen miehensä söi innolla leipää.
"Huomenta ajattelin jos olisin tämän päivän kotona mutta minun onkin pakko mennä töihin", hänen miehensä kertoi pahoittelevasti.
"Ei se mitään tutustun naapureihin sitten yksin" Peppi sanoi hymyilen.

Peppi tutustuikin Timoon, joka kertoi avoimesti etä hänen tuore vaimonsa oli kuollut salaperäisesti äskettäin sekä toisesta tyttärestään, jota ei ollut koskaan nähnyt. Peppi taas kertoi avoimesti että hänellä oli muutama kuukausi sitten todettu kohdunkaulan syöpä eikä hän koskaan voisi saada lapsia. Timo kertoi Pepille että tämä olisi koska vaan tervetullut miehensä kanssa heille hoitamaan hänen tytärtään.

Illalla Peppi ja Samu juttelivat siitä sängyssä etteivät koskaan voisi saada omia lapsia.
"Mutta kultaseni ainahan me voimme adoptoida lapsen tai vaikka useammankin", Samu lohdutti allapäin olevaa vaimoaan.
"Voisimme todellakin yrittää jos saimme adoptoitua lapsen", nainen innostui.

Samoihin aikoihin Alexsandra Goottila ja Aslak Jokela muuttivat Siniperään Aslakin vanhaan asuntoon. Alexsandra joka oli aina tottunut elämään hienommin saikin kovan kolauksen nähdessään Aslaskin "palatsin"

"Oma lampi ja iso piha. Talolla on vielä paljon rakennuslupaa, sitten kun saamme rahaa voimme suurentaa taloa lisää", Aslak kertoi pihassa innoissaan kihlatulleen. Alexsandra käänsi kasvonsa pois ja irvisti. Tämä ei todellakaan ollut sellainen talo, jollaisen hän olisi halunnut.

Sisälle päästyään Askal esitteli talon joka oli sisustettu hänen äitinsä vanhoilla esineillä, joista kävi ilmi että Aslakin äiti oli ollut pohjoisen samaani jonka takia pojalla oli niin outo nimikin.
"Minua ei todellakaan innosta tehdä lapsia kun sängyn päässä roikkuu jotain häkkyröitä", Alexsandra sanoi tuhautuneena ja Aslak sai melkein kohtauksen kun nainen kutsui unensieppaajia häkkyröiksi.

Myöhemmin mies lähti ostamaan heille vaatteita ja törmäsikin vanhaan tuttuunsa Jonna Laineeseen, pian kävikin sitten ilmi että Aslakista ja Jonnasta voisi tulla sukua koska he molemmat seurustelivat Goottiloiden kanssa.

Illalla muuttunut pariskunta yritti harrastaa lemmenleikkejä, mutta Alexsandraa vaivasivat vieläkin seinällä roikkuvat unensieppaajat ja niinpä pari painuikin vain nukkumaan.

Yöllä nainen heräsi ulvontaa ja katseli sekavana ympärilleen.
"Aslak pehalla on joku rakki", Alexsandra sanoi ja tökki miestä hereille.
"Jooh minä menen", mies sanoi pöpperöisenä ja meni sitten pihalle.

Pihalla tappeli kaksi iso kokoista koiraa, pian Aslak tajusi että toinen oli susi, onneksi valkoinen koira sai ajettua suden pois pihapiiristä ja Aslak meni sitten kiittelemään valkoista koiraa. Aslak viettikin pitkän tovin valkoisen koiran kanssa, joka kumminkin säikähti kun Aleksandra tuli huhuilemaan miestään sisälle. Aslak päätti, että jos koira tulisi vielä tontille hän pitäisi koiran itsellään.

Pian Aleksandra alkoi voimaan aamuisin pahoin ja hän oli ärtynyt ja halusi vähän väliä uunijäätelöä ja heti perään kalaa. Aslak ajatteli että hänen tuleva vaimonsa oli varmaankin seonnut, mutta pian sitten outojen makuelämysten syy selvisi.

Eräänä aamuna Alexsandra heräsi ja tunsi potkun mahassaan.
"Aslak, Olen raskaana!", nainen huudahti hämmästyneenä ja tuijotti hymyillen vatsaansa.

Aslak ryntäsi paikalle ja vetäisi heti naisen syliinsä.
"Meille tulee vauva", mies sanoi hymyilen ja katseli naista.
"Onkohan se tytö vai poika?" hän jatkoi ja tuijotti onnellisena tyttöystävänsä vatsaa.

Päivemällä Alexsandra päätti soittaa sukulaisilleen ja kertoa että uusi tulokas oli ilmoitellut itsestään. Viimeisenä oli hänen tätinsä Tiina Terhakainen. Hetken Tiina ja Alexsandra juttelivat iloisesti lapsesta kun sitten Tiina sanoi toisesta päästä:
"Mitenkäs sukunimi?"
"Mitä siitä", Alexsandra ihmetteli.
"Mietin vaan aijotko sinäkin olla petturi kuten äitisi ja antaa lapsesi syntyä Goottilaksi jotta hän saisi paremman elämän", Tiina sanoi jäättävästi toisessa päässä.
"Mutta täti...", Alexsandra aloitti, jonka Tiina keskeytti sitten,
"Jos siitä tulee Goottila voit olla varma että menetät viimeisen siteesi äitisi sukulaisiin, Mieti tarkaan Aleksandra, tiedämme molemmat, että sinä olet Terhakainen et Goottila"
Tiina lopetti puhelun näillä sanoilla ja Alexsandra kuunteli tylyä tyyt tyyt-ääntä hetken ja tajusi että hänen olisi tehtävä elämänsä vaikein päätös.

Jatkuu...

OSA 74: JULKKUJA JA ROMAHDUS

OSA 72: LIIKA ON LIIKAA

2007-07-23T23:23:00.000-07:00

Anelma ja Pentti Kalvakan arki ei ollut enää ruusuilla tanssimista, vaikka näin he olivat luuleet. Avio-onni oli romahtanut jo aikaa sitten, samoin kun Anelman rakkaus Penttiä kohtaan. Kaarle alkoi tuntua paljon paremmalta aviomies ehdokkaalta ja niinpä Anelman poissaoleva olotila aiheutti paljon perheriitoja kaksikon välillä.

Kai oli siinä sivussa venähtänyt vaalea hiuksiseksi ja pisamanaamaiseksi pojan klopiksi, joka oli innokas isänsä tavoin oppimaan kaikkea uutta.

Pian koittikin sitten Kain ensimmäinen koulupäivä. Kuulessaan koulubussin pysähtyvän kohdalle poika riensi juoksu jalkaa bussiin, tuona kauniin keväisenä aamuna.

Pentti siirtyi peli-alalle töihin ja se sopikin paremmin hänelle, joka ymmärsi tietokoneista paljon. Hän tajusi myös että ei ollut enää mikään nuori mies ja niinpä hän muuttikin ulkonäkönsä hieman enemmän miesmäiseksi.

Pentin ollessa töissä Anelma kutsui aina Kaarlen "päiväkahveille". Nainen muhinoi miehen kanssa omassa sängyssään ja vakuutteli Kaarlelle, että heti kun hän saisi lapsen hän muuttaisi miehen ja tämän äidin luokse Siniperään. Kaarle oli todella innoissaan myös ajatuksesta saada Anelma taas itselleen.

Kun pari oli harrastanut petipainia, he menivät syömään. Keittiössä Kaarle sipaisi Anelman säärtä hellästi ja katsoi naista silmiin:
"Oletko varma että lapsi on Pentin, koska mehän harrastimme silloin kanssa noh suojatta.."
Nainen laski kasvonsa ja kokeili mahaansa hellästi. Hetken päästä hän sanoi hiljaa:
"Olen, sinun on parempi mennä ennenkuin Kai tulee koulusta"

Päivät kuluivat ja pian Pentti kertoi Kaille, että he voisivat pian hankkia uimaaltaa, sillä hän oli saanut ylennyksen töissä. Poika innostui ajatuksesta paljon ja alkoi puhua kuinka hän voisi sitten leikkiä siellä tulenvan pikkusiskon tai-veljen kanssa. Pentti oli onnellinen, ettei Kai tuntenut oloaan uhatuksi vaikka perheeseen olikin tulossa vauva.

Perheen koira Laakeri olikin myös tehnyt töitä oikein urakalla ja teki nyt hommia vartiinti alan huipulla.

Sitten tuli Anelman synnytyksen yö ja Pentti kiidätti vaimonsa Kaunilan keskussairaalaan, jossa tämä synnytti terveet kaksoset, tytön ja pojan.

Kun pari aamuyöstä saapui takaisin kotiin oli lapset päätetty nimetä Katjaksi ja Kariksi. Keittiössä pari syötti lapset ja valmisteli vauvoja nukkumaan kun Pentti sanoi hiljaa:
"Anelma nyt me olemme oikea perhe" Vaikka naisen sydäntä kouraisikin hän oli tehnyt päätöksensä.

Kun vauvat oli saatu nukkumaan ja Pentti meni suihkuun Anelma soitti itselleen taksin nappasi laukkuun muutamia tavaroitaan ja ryntäsi koneelle kirjoittamaan viestin Pentille. Pian hän katosi kadun varteen odottamaan ja nousi taksiin matkalaukunsa kanssa ja unohtaisi kaiken tämän elämän.

Kun Pentti tuli suihkusta, hän etsi hetken vaimoaan ja huomasi sitten näytöllä olevan viestin. Pentti istui alas ja alkoi lukemaan sitä.
*Pentti, vaikka sinä rakastat minua, minä en enää valitettavasti voi pitää lupaustani ikuisesta rakkaudesta. Perheemme elo helpottuu huomattavasti kun lähden pois. Olen vielä nuori nainen enkä halua viettää koko loppuelämääni miehen kanssa, jota en rakasta, vain yhteisen lapsen takia. Toivon, että kaksoset tuovat lohtua suruusi ja että kasvatat heidät kunnon Kaunialaisiksi. Olen pahoillani kaikesta, mutta silti olen aina kanssasi. Anelma*
Mies käänsi kasvonsa pois näytöstä ja tunsi kuinka hänen silmiinsä kohosivat kyyneleet. Hänen elämänsä nainen oli lähtenyt ja jättänyt hänelle kolme lasta, kuinka hän ikinä jaksaisi yksin kaiken tämän kanssa.

Jatkuu....

Osa 73: PETTYMYKSIÄ JA PIENTÄ ONNEA

Jumalan ihme

2007-07-23T12:06:00.000-07:00

Kiitos erään ystäväni hän onnistui saamaan tarinan naapuruston takaisin peliini elikkäs
Rakkautta ja Juonia palaa tällä viikolla uuden jakson kera :)

R.I.P Rakkautta ja juonia

2007-05-13T22:33:00.000-07:00

Valitettavasti mitään ei ollut tehtävissä. Viime torstaina koneni jökkäsi niin pahasti että jouduin formatoimaan sen. Kaikista yrityksistä huolimatta sain pelastettua vain murto-osan sims tiedostoistani. Valitettavasti tämä Kaunialasta kertova tarina päättyy tähän :( Korruptuneida tiedosta kun ei saa mitenkään takaisin :(

Lähi aikoina kehittelen tänne varmastikin uuden tarinan joten kannattaa välillä kurkkia :)

OSA 71: KASVOT MENNEISYYDESTÄ

2007-04-21T01:06:00.000-07:00

Emilia Goottilaa odotti jymy yllätys kotonaan. Tyttö oli tuskin kerinnyt sisälle kun Cassandra ryntäsi pihalle ja höpisi jotain käsittämätöntä soopaa ihme ihmeihmisen paluusta. Kun Emilia astui vanhan kotinsa sisälle hän törmäsi naiseen jonka oli nähnyt suvunvalokuva kirjassa useasti.
”Mummi?!”, Emilia kiljaisi järkyttyneenä ja tuijotti Johanna Goottilaa, Cassandran äitiä, joka seisoi hieman nolona eteisessä. Cassandra tuli tyttärensä perässä sisälle ja pyysi äitiään jatkamaan olemistaan ja veti sitten Emilian syrjempää kertoen tälle koko ilmeellisen Johannan ilmestymistarinan ja sen ettei Johanna muistanut mitään siitä mitä oli tapahtunut.

Illalla kun Johanna oli käynyt kampaamossa ihan vaan sen takia etteivät kaikki saisi Kaunialassa hepulia Johannan löytymisestä. Se ei olisi vielä hyväksi naiselle, joka oli pysynyt hämmästyttävän nuorena, sekä ei muistanut suvustaan mitään. Ruokaillessa Cassandra ja Emilia yrittivät opettaa Johannalle vaikeaa Goottiloiden sukukiekuraa.
”Ja äiti isä meni naimisiin Niinan kanssa vuosia myöhemmin”, Cassandra sanoi lopulta hiljaa.
Johanna tuijotti tytärtään hetken ja naurahti sitten:
”Mitä pahaa siinä oli, minähän olin poissa” Emilia ja Cassandra vilkaisivat toisiaan, oliko tämä joku huijaus vai oliko nainen oikeasti Johanna, kyllä kai ihminen muistaisi pahimmat vihamiehensä, vai muistaisiko.

Emilia päätti aloittaa Johannan esittelyn varovaisesti. Hän esitteli naisen ensin Nuutille samalla kun esitteli Nuutin äidille, ihme kyllä Nuutti ja Cassandra tulivat heti mainiosti juttuun heti. Kumpa Emilian päässä olisivat jo tuolloin soineet herätyskellot. Seuraavaksi tyttö esitteli miehen isälleen Saku Dalhmanille, joka ei sekään ollut kovin viisas veto.

Nimittäin seuraavina öinä ihmissusi Saku kävi Goottiloiden pihassa ulvomassa Johannan perään, nainen nautti tuosta huomiosta mitä sai ja meni usein jopa pihalle oikein ärsyttämään Sakua enemmän.

Viikot vierivät ja Emilian ja Johannan ollessa töissä Nuutti oli tuttu näky Goottiloilla. Mies oli rakastunut silmittömästi vanhaan Cassandraan ja peri pettikin Emiliaa usein mitä irstaimmilla tavoilla. Ja kun Emilia tuli töissä kotiin niin pari oli taas kun anoppi ja vävy. Pian kumminkin Nuutin omatunto alkoi pikku hiljaa kolkuttelemaan, kun he päätyivät petipainiin samassa sängyssä, missä Nuutti oli puoli tuntia sitten painunut Cassandran kanssa. Mutta sanonta ”Äiti kuin tytär” piti Nuutista paikkansa, kummastakaan hän ei mielellään luopuisi.

Eräänä päivänä Nuutti ja Cassandra olivat kumminkin hieman huolimattomia ja suukottelivat pienesti eteisessä eivätkä huomanneet Emiliaa, joka tuli sisään. Nainen kastoi järkyttyneenä miestä ja äitiään itkuisena.

Emilia hyökkäsi Nuutin kimppuun ja valitti tälle siitä, että mies oli kuin hänen isänsä ja että hänen puolestaan Nuutti ja vanha lumppu voisivat vaikka mennä naimisiin keskenään.

Muutamaa päivää myöhemmin Emilia muutti sitten Siri koiransa kanssa pois äitinsä vanhasta asunnosta. Hän kyllä hyvästeli Johannan mutta Cassandra ei saanut edes katsetta. Emilia ei enää koskaan puhuisi äidilleen. Cassandra vain hymyili tyttärensä lähtiessä. Nainen oli varmaan jo tulossa höperöksi.

Kun Emilia lähti niin taloon saapui neljä uutta asukasta. Nuutti muutti heti Goottiloille. Lisäksi Siru sai taas kerran kolme ihanaa pentua uroksen Rakki ja kaksi narttua Tyttö ja Nelli. Tyttö ja Nelli laitettiin kyllä heti adoptiokotiin kun taas Rakki jäi Johannan koiraksi.

Nuutin muutosta oli tuskin kulunut kahtakaan viikkoa kun hän eräänä iltana sitten polvistui Cassandran eteen ja tarjosi tälle sormusta kertoen että halusi viettää oikeasti elämänsä Cassandran kanssa.

Nainen tuijotti sormusta hetken ja kurja elämä Sakun kanssa vyöryi hänen mieleensä lisäksi hänen edes menneen isänsä varoitukset onnenonkijoista. Cassandra pudisteli päätään ja kertoi, että rakasti Nuuttia mutta he eivät koskaan tulisi menemään naimisiin, se olisi turhaa koska Cassandralla ei olisi paljoa vuosia jäljellä.

Nuutti jäi masentuneena yksin olohuoneeseen ja tirautti muutaman kyyneleen. Juuri silloin Johanna tuli olohuoneeseen ja katsoi miestä ihmeissään. Nuutin mielessä alkoi kypsyä uusi ajatus, kiitos Cassandran, joka muistutti, että aika oli tosiaankin Nuutin puolella.

OSA 72: LIIKA on LIIKAA

Kuka,Mitä, Miksi?

2007-04-05T05:53:00.000-07:00

Nyt myös tiivistelmätietoa tarinan hahmoista :)
Päivittelen aina kun kerkeän.
Ensimmäisenä siellä on jo Cassandra Dahlman.

Kuka, Mitä, Miksi?

MAINOSTUS

2007-04-04T23:42:00.000-07:00

Osallistu Projekti Täydellinen näin DNA

Lisätiedot: Namula: Projekti Täydellinen näin DNA

OSA 70: KASVUA

2007-03-28T09:37:00.000-07:00

Emilia Goottilan viimeinen vuosi kampuksella sujui suuremmitta murheitta paitsi, että hän menetti yhden hyvän ystävänsä Elisan, joka koitti iskeä Nuuttia viuhahtamalla Emilian asunnossa kesken nuoren parin ruokailun. Nuutista näky oli aika järkyttävä, ehkä hänen tyttöystävässään oli myös tuollaisia salaisia puolia.

Emilia onnistui myös eräänä iltana polttamaan melkein koko asunnon maan tasalle kun hän jumittui puhelimeen Enonsa Aleksanterin kanssa. Onneksi hän kumminkin tajusi soittaa palokunnan ajoissa paikalle.

Pian nainen saattoikin soittaa äidilleen, että palaisi seuraavana päivänä kotiin. Molemmat olivat hyvin iloisia asiasta ja Cassandra odotti kuulema innolla vävykokelaan näkemistä. Emilia naurahti puhelimessa, että Nuutti oli enemmän kuin täydellinen mies.

Yöllä kumminkin nainen sai odottamattomia vieraita.

Emilia heräsi siihen kun rosvo kolusi yläkertaa ja riensi alusvaatteissaan soittamaan poliisit paikalle. Pian miespuolinen poliisi saapuikin paikalle, mutta miehen huomio kiinnittyi kyllä aivan johonkin muuhun nujakan aikana kuin rosvontaltuttamiseen. Rahallisesti rosvo onnistui viemään 2000 simoleonin edestä tavaraa Emilian kämpästä. Nainen oli onnellinen, että pääsisi jälleen Kaunialan rauhaan, pois täältä junttilasta.

Kevät oli saapunut myös Kaunialaan Haaveisille. Tosin Taneli melkein menetti talonsa ja siinä sivussa rakkaan perheensä kevätmyrskyjen aikaan kun hänen talonsa syttyi palamaan salaman iskiessä.

Ainoa, joka kerkesi omien kiireidensä ohessa huolehtia perheen pörröisistä kavereista, oli Tuomo. Nökö ja Memmä olivat pojalle todella rakkaita ja niinpä Tuomo yritti antaa mahdollisimman paljon aikaansa lemmikeilleen.

Sitten saapui päivä, jota koko perhe oli odottanut. Kikan tullessa töistä samaan aikaan kun Tuomon koulusta, nainen kertoi pojalleen hymyillen, että pian heillä olisi varaa hankkia viimeinkin istutettu kalalampi, josta Tuomo oli unelmoinut. Perheen käyttövarat saavuttivat nimittäin huimat 50 000 simoleonia.

Vaikka alkuun Kikan ja Tanelin onni oli näyttänyt olevan ikuisesti kestävää, niin ei ollut enää. Pari oli ruvennut riitelemään entistä enemmän, niin raha kuin siivous asioista sekä muista tärkeistä asioista, jotka piti hoitaa.

Kikka haki lohtua työkaveristaan, kotonaan aina kun Taneli oli poissa. Kerran Tuomo yllätti äitinsä herkistelemästä tämän miehen kanssa.

Myös Taneli oli tutustunut harrastustensa kautta hurmaavaan vanhaan naiseen, jonka kanssa hän tapaili aina kaupungilla. Parin herkät hetket olivat enemmänkin kädestä kiinni pitämistä, kuin julkista muhinointia.

Viimein kun kalalampi tuli Haaveisille, niin Tuomo hukutti surunsa vanhempiensa rakoilevasta liitosta kalastukseen. Hänestä kasvoi päivä päivältä parempi kalamies, mutta edes kalastuksen riemu ei pyyhkinyt pojan mielestä sitä tosiasiaa, etteivät hänen vanhempansa enää rakastaneet toisiaan.

Edelleen Kikka ja Taneli nukkuivat kylläkin samassa sängyssä, mutta aina ennen nukahtamista jompikumpi ajatteli, ei niin kauniita asioita aviopuolisostaan.

Taneli päätti viimein jäädä eläkkeelle ja alkaa toteuttamaan haavettaan tienata maalamalla. Tämä kiristi Kikan hermoja entisestään, sillä nainen oli kerinnyt tottua heidän "hieman keskiluokkaa ylempänä" elämäntapaansa.

Mutta perheen asiat alkoivat luisia käsistä ensin laskujenmaksamisen viiveellä ja sitten, sillä kamalimmalla tavalla mitä Tuomo osasi odottaa. Kun hän ja Kikka tulivat eräänä päivänä kotiin, oli eläinsuojeluviranomainen saarnaamassa Tanelille siitä, että lemmikkejä piti hoitaa ja että Memmä ja Nökö vietäisiin pois.

Tuo oli viimeinen isku vasten nuoren pojan kasvoja, hän alkoi todella vihata molempia vanhempiaan. Samana iltana kun hän kasvoi suosiotavoitteiseksi teiniksi, hän teki kapinan vanhempiaan vastaan.

Kikka ja Taneli järkyttyivät nähdessään Tuomon päässä vihreän irokeesin ja naamalla meikit. Kumpikaan vanhemmista ei kumminkaan uskaltanut kieltää poikaa olemasta omaitsensä.

Eräänä iltana Tuomo kertoi äidilleen, että tiesi tämän hempeästä suhteesta työtoveriinsa. Nainen valahti kalpeaksi ja rukoili, ettei poika kertoisi isälleen. Tuomo lupasi olla kertomatta, sillä ehdolla, jos he antaisivat hänen luvan ottaa lemmikin ja Kikka ei voinut muuta kuin suostua.

Vielä samana iltana tuttu kissa tuotiin Haaveisille ja nainen pyysi allekirjoituksen Tuomolta, siitä että kissa ei todellakaan enää päätyisi eläinkotiin. Tuomo lupasi, että hän hoitaisi kissaa suurella rakkaudella. Vaikka pojalla oli edelleen ikävä Nököä, oli hänestä ihanaa, että edes Memmä saatiin takaisin kotiin. Kyyneleet valuivat pojan silmistä kun hän halasi rakasta kissaansa. Tuomo päätti samalla hetkellä myös, että hänen vanhempansa saisivat sellaisen koulutuksen häneltä, että päättäisivät potkaista pojan pihalle.

OSA 71: KASVOT MENNEISYYDESTÄ

OSA 69: RAKKAUS LÄMMITTÄÄ

2007-03-10T23:33:00.000-08:00

Katri Parkula Ja Severi Marttala eivät saaneet osakunta Mamstraajia enää jaloilleen ja niinpä heille tuli muutto eteen. Pari viihtyi kaveruksina erittäin hyvin yhdessä ja niinpä he muuttivat yhdessä samaan asuntolaan kesken talven. Katri alkoi ihmetellä kun Severin luola alkoi käydä poikaa hieman vanhempi brunette nainen. Aluksi pari suhtautui toisiinsa hyvin asiallisesti sekä pakotetusti.

Mutta yhä useampana päivänä tämä salaperäinen nainen kävi asuntolalla ja Severi vietti aikaa naisen kanssa milloin mitenkin.

Eräänä päivänä luennolta tullessaan Katri sai Severin ja tämän salaperäisen naisen kiinni suutelemasta. Tällöin Severi sitten muisti esitelläkin naisen.
”Katri tässä on tyttäreni äiti Anneli Mukavainen”, Severi esitteli ja Katri ei ollut uskoa korviaan.

Myös Saku Dalhman oli kokenut kammottavan muutoksen. Hänestä oli tullut ihmissusi.

Simscityn toisella asuntolalla oli myös rakkautta ilmassa.

Loora ja Lenita ahdistelivat vähän väliä Penttiä kysymyksillä Teemusta. Oliko poika todellakin muuttunut. Molemmat tytöt olivat edelleen vihaisia Teemun suuruuden hulluudesta ja naisten paljoudesta. Penttiä alkoi ahdistamaan kun hänen olisi pitänyt selvittää kaikki.

Niinpä Pentti purkikin usein stressiään rakentelemalla pihalle lumiukkoja ja tekemällä lumienkeleitä.

Joskus jopa liiallisuuksiin asti. Pariin kertaan poika parka oli kuolla paleltumiseen kun vietti monta tuntia ulkona huonoissa talvivarusteissa kovalla pakkasella.

Myös Teemu sai kokea eräänä päivänä paleltumisen “ihanuuden”, onneksi uusi kaakaokone teki lämmintä kaakaota jolla jäiset jäsenet sai taas oikenemaan.

Pian Loora päätti vihdoin antaa anteeksi Teemulle ja pari rupesi julkisesti kuhertelemaan yhdessä päivisin. Kumminkin Teemulla ei ollut niin varma olo olisiko Loora se jonka hän halusi, nyt varsinkin kun myös Lenita oli antanut miehelle lopullisesti anteeksi.

Vähän ennen kevättä Pentti päätti viedä Saila-Tiinan syömään kunnon ravintolaan. Ja naisen yllätykseksi mies koisaisi naista aterian päätteeksi. Ja Saila-Tiina suostui oitis viettämään loppu elämänsä ihanan ahkeran Pentin rinnalla.

Molemmat pojat keksivät uuden keväisen harrastuksen kampuksella. He tekivät pienen lammen aivan asuntolan viereen johon he sitten istuttivat kaloja ja onkivat niitä sitten kilpaa. Pentti oli selvästi kovempi kalamies kuin Teemu, sillä kun Teemu onki kenkiä, niin Pentti kalasteli monneja ja isoja ahvenia.

Pentti hemmotteli myös omaa rakastaan ihanilla lahjoilla koko kevään. Lahjoihin kuului mm. hänen itse pyydystämänsä perhoset, jotka juuri tässä vaihtavat omistajaa paketissa.

Viimein Teemu suoritti yliopiston kunnialla läpi. Niinpä hän päätti palata Kaunialaan jatkamaan elämäänsä, mutta vielä ennen lähtöään hän päätti tehdä vielä viimeisen yliopisto päätöksensä ja vieläpä oikean sellaisen.

Ennen lähtöään hän tarjosi Lenitalle sormusta ja elämää tämän miehen rinnalla. Onnellisena voittamastaan taistoista Lenita hyväksyi naimakaupat ja lupasi tulla Kaunialaan heti kuin mahdollisista.

Niinpä Teemusta kasvoi sitten oikein komea mies ja hän oli valmis lähtemään koti seudulleen aikuisen elämän merkeissä.

OSA 70: KASVUA

OSA 68: VUODEN AIKOJEN IHANUUS

2007-03-04T00:27:00.000-08:00

Paula ja Niko tekivät ankaran päätöksen kolmen kissanpennun suhteen yksi saisi jäädä. Niinpä kolmesta kissan pennusta Misfo ja Mirri saivat lähteä etsimään parempaa kotia Kaunialan löytöeläinkodista.

Missille tämä kahden lapsen menetys aiheutti melkein hermo romahduksen, onneksi kumminkin Tossu oli vielä pentu ainakin hetken niin Missi sai purkaa hoivaamisviettiään tähän pikkuiseen.

Eräänä aamuna kun Niko ja Paula hoitivat aamu askareitaan yhdessä vessassa niin nainen huikkasi kylvystä:
“Kultaseni mitäs sanoisit , jos meille tulisi lapsi?”
“Olisihan sellainen kyllä kiva mutta olemmeko me valmiita vanhemmiksi, rahat ja kissat vievät paljon aikaa”, Niko sanoi huolestuneena.
Paula istui hetken vaiti ammeessa ja katsoi sitten miestään.
“Meidän on parempi olla sillä minä olen raskaana”, nainen sanoi hymyilen.
Niko katsoi iloisena naistaan ja jatkoi aamu toimiaan.

Sekä Paula, että Niko päättivät tehdä itselleen pienen tyyli muutoksen.

Pian Tossusta kasvoi iso kissa, kissa peri varsin tasaisesti molempien vanhempiensa geenejä. Ainoa vaan, että näyttelykissaksi sekarotuisesta Tossusta ei olisi.

Eräänä iltana vatsansa pyöristänyt Paula kuuli kun Niko tuli kotiin nainen oli tiskaamassa astioita. Pian hänen poikaystävänsä oli hänen takanaan ja pyysi, että nainen keskeyttäisi askareensa hetkeksi. Paula tietenkin teki työtä käskettyä ja mietti mitä kummaa Nikolla voisi olla?

Niko katsoi Paulaa silmiin ja hymyili paljastaen sormuksen.
“Me mennään nyt naimisiin”, mies sanoi hymyilen ja pujotti sormuksen tuoreen vaimonsa sormeen. Paula ei voinut uskoa tätä todeksi, hänestä tulisi Rouva Hakkarainen. Vaikka häät eivät olleet sellaiset joita kumpikaan toivoivat olivat ne silti tärkeät heille molemmille.

Pian naimisiinmenon jälkeen, pariskunnan esikoinen syntyi. Ruskea silmiänne tyttö, joka sai nimekseen Juulia.

Toisaalla (eli tästä lähtien pelaan Vuodenajat lisäillä ja Kaunialan vuodenkierto on Kevät, kesä, syksy, talvi):

Kevät oli viimein saapunut Kaunialaan pitkän ja ankaran talven jälkeen.

Nurmisilla olivat poika ja äiti saaneet välinsä parempaan kuntoon talven aikana. Henri oli myös jättänyt rakastajansa ja tyytyi siihen kohtaloon , että kuolema korjaisi hänet yksin. Niinpä mies omisti vanhuuden päivänsä kuntoilulle, jotta onnistuisi saavuttamaan haluamansa ylennyksen poliisin riveissä.

Hellä taas oli saanut uuden innostuksen talven aikana, nimittäin kokkauksen. Tosin kokkaillessaan nainen kyllä samalla suunnitteli pikkuruista puutarhaa takapihalle heti kun lumet sulaisivat.

Talven aikana Hellän ja Henrin luona oli ruvennut myös käymään outo kiiltävä silmäinen iso musta koira. Memmä taisi aistia, ettei Hellälle ja Henrille seuraisi hyvää koirasta ja niinpä se suojeli kotiväkeään ajamalla oudon vierailijan aina pois.

Vihdoin kevään aurinko sulatti lumen ja Hellä juoksi heti ulos tekemään puutarhaansa, hän istutti yhden omenapuun sekä 3x3 alueen muille istutuksille. Hän istutti ensin kuusi tomaatintaimea ja hoivasi sitten niitä. Lisäksi Hellä soitti puutarha kerhon käymään sillä hän haluasi sinne myös. Kesken puutarha kerhon vierailun kumminkin alkoi sataa lunta, mutta silti Hellä ja hänen minipuutarhansa hyväksyttiin kerhoon.

Lumi kesti muutaman päivän maassa ja niinpä Henri nuorempana joutui hoitamaan pikku pakkasessa Hellän hoitamuksia, takatalvi vei kumminkin muutan taimen Hellältä.

Kun lumi suli pois alkoi kevät tehdä voittoaan, Hellä hoiteli kasvejaan ja sai ne kukoistamaan oikein hienosti, hän istutti jopa yhden mansikka puskan sekä yhden kurkun. Omena puu näytti myös kukkiva hyvää vauhtia.

Mutta myös keväällä on inhottavia juttuja. Eräänä päivänä kesken kaiken alkoi inhottava vesi sade (ainakin Memmän mielestä), mutta Hellä oli innoissaan piristävästä sateesta kasveilleen.

Mutta pikkuinen sadekuuro kasvoikin valtavaksi kevät myrskyksi. Taivas välähteli kirkkaana salamoista ja koko Kauniala jyrisi kovasti. Kun Henri pääsi töistä hän oli päästä hengestään kun hän lähti juoksemaan sisälle sateen läpi niin juuri silloin salama iski Nurmisten pihapalmuun ja sai sen syttymään tuleen. Onneksi palokunta saatiin ajoissa paikalle eikä mitään suurempaa tapahtunut.

Pian alkoi sitten viimein kauan odotettu kesä ja Hellä sai silloin ensimmäisen satonsa omenapuustaan. Maukkaita omenoita tuli kuusi kappaletta. Hellä oli närkästynyt siitä, että puu ei tuottanut yhtään sen enempää. Myös Henri oli jättänyt hänet yksin hoitelemaan puutarhaa kun hän oli lähtenyt kalaan poikien kanssa.

Henri todellakin nautti vapaapäivästään kalassa kahden tuttunsa kanssa. tosin kala onnea ei paljoa ollut, mutta tärkeämpää Henrille oli päästä rentoutumaan vavanpäässä. Vaikka ilma oli sateinen niin pojilla oli kyllä hauskaa. Henriä huoletti hieman ettei hän ollut vielä kerinnyt hankkia ukkosen johdatinta ja ilma näytti siltä että ukkonen voisi iskeä päälle koska tahansa.

Samaan aikaan Nurmisilla Hellä siivoili sisällä kun hän huomasi että ilma vaikutti taas kuin ukkosen edellä. Juuri samalla hetkellä iso salama osui heidän omenapuuhunsa.

Jatkuu…

OSA69: RAKKAUS LÄMMITTÄÄ

OSA 67: VANHAT VARJOT NOSTAVAT PÄÄTÄÄN

2007-02-15T09:18:00.000-08:00

Toni ja Katri Lorula olivat viimein saaneet niin paljon rahaa että pystyivät ostamaan itselleen hieman isomman puutalon kauempana Kaunialan keskustasta. Toni-Villekin oli jo kasvanut taaperoksi joten, muutto tuli sopivaan kohtaan lastenkin kohdalta.

Toni iloitsi ensin siitä, että sai ylennyksen, mutta pian hän huomasi, että vanha tuttu Stella Melavirta oli toissa samalla osastolla kuin hän. Erään raskaan päivän jälkeen Stella tunki Tonin mukaan tämän kotiin. Katri oli hieman ihmeissään kun Toni ei esitellyt vaan vei tämän suoraan lasten huoneeseen.
“Stella mitä ihmettä sinä haluat?”, Toni huusi naiselle kun oli varmistunut ettei kukaan kuule.
“Tulin vain ilmoittamaan, että olet edelleen Alpertille velkaa”, nainen sanoi närkästyneenä.
“Minä lopetin ne hommat kun nain Katri ja te molemmat tiedätte sen hyvin”, mies sanoi tuijottaen naista uhmakkaasti.
“Hei kuule hani olet Alpertille velkaa 10 000 luuletko, että hän ei halua rahojaan”, Stella sanoi ja nakkeli niskojaan.
“Älä siinä hanitte ja painu ulos talostani ennen kuin soitan poliisit, Alpertti saa kyllä rahansa”, Toni ärjäisi ja poistui huoneesta, samoin Stella marssi vihaisena ulos talosta.

Pian Katri huomasi, että hän ei enää mahtunutkaan uusiin vaatteisiinsa mitä oli ostanut hetki sitten. Hän kaivoi esiin punaiset verkkarinsa pitäen niitä. Päivittäin hän seurasi kasvoiko hänen mahansa ja eräänä aamuna hän tunsi potkun peilailleissaan, heille oli siis tulossa jo kolmas lapsi.

Niinpä Tonin ja Katrin huomio suuntautui uuteen vauvaan ja Toni-Ville jäi aivan yksin. Usein hän sai vanhempiensa huomion vaan huutamalla ja itkemällä. Onneksi kumminkin oli Vallu, jonka kanssa Toni-Ville pystyi aina leikkimään. Vallu ei laittanut pahakseen edes sitä, että lapsi keksi joskus ratsastaa koiralla.

Pian kumminkin Toni-Villestä kasvoi jo lapsi ja niinpä Toni ja Katri saattoivat täysillä omistautua uudelle tulokkaalleen.

Tonilla oli kumminkin uusi ongelma, sillä Alpertti soitteli miehelle vaatien rahojaan. Lisäksi Alpertti huomautteli Tonille, että jollei hän maksasi hänen ihana Tanja tyttärensä saisi kuitata Tonin velat kunhan hieman vielä kasvaisi. Toni ei ollut uhkailuista mielissään ja alkoi miettiä keinoa päästä Alpertista eroon lopullisesti.

Vaikka Tanja olikin ollut Toni-Villen synnyttyä innoissaan ei sama jatkunut kun lapset kasvoivat. Tanja suorastaan vältteli kaikkea mitä hänen veljensä halusi. Hän ei koskaan osoittanut pikku veljelleen, että rakasti tätä todella.

Niinpä Vallu jatkoi pojan lempikaverina aina siihen asti, että poika saisi oikeita ystäviä.

Pian kumminkin poika tutustui samaa koulua käyvään Venla Laineeseen. Pojasta ja tytöstä tuli erottamattomat ystävät. Pikku hiljaa nämä kaksi lasta ihastuivat toisiinsa lasten omaisella tavalla ja lupasivat toisilleen menevänsä isona naimisiin toistensa kanssa.

Kun Tanjan oli viimein aika kasvaa nuoreksi teiniksi oli paikalla vain oma perhe ja tytön paras ystävä Tuomo Haaveinen. Tytölle se riitti, sillä koulussakaan hän ei ollut suosittu joten ei hän tarvinnut olla suosittu syntymäpäivänäänkään.

Tanjasta kasvoi kaunis nuori mammonaa havitteleva teini. Nyt jää nähtäväksi jättääkö Alpertti Lorulat rauhaan vai saako Tanja kärsiä isänsä velat? Ja se, että saavatko Tanja ja Toni-ville pikku veljen vai siskon?

OSA 68: VUODENAIKOJEN IHANUUS

Osa 66: KAUNIALAN ARKEA

2007-02-06T01:25:00.000-08:00

Elämä Kaunialassa tuntui olevan mallillaan, suvut jatkoivat kulkuaan ja oikeastaan mitään poikkeuksellista ei tapahtunut, kunnes alkoi jälleen tapahtua.

Eräänä yönä Jaana Pelkonen heräsi kolmen rakkaan kissansa Neitin, Moskun ja Minnin naukumiseen alakerrassa. Kun nainen pääsi olohuoneeseen hän kaunistui nähdessään kissojen kauhun sekaisen naukumisen syyn. Nainen oli unohttanut takkaan tulen mennessään nukkumaan ja nyt se oli levinnyt olohuoneeseen. Rohkeana naisena ja kissojensa hengen pelastajana nainen loikkasi sammuttamaan liekkejä, mutta syttyikin itse palamaan. Paniikissa Jaana ei osannut tehdä yhtään mitään ja niinpä liekit kutsuivatkin jo pian tämän herttaisen kissanaisen mannalan maille lepäämään.

Mosku, Minni ja Neiti itkivät ja maukuivat suruaan melkein päivän ennenkuin tajuttiin, että Jaanan talossa oli riehunut tulipalo ja nainen oli menehtynyt. Niinpä nämä kolme kissaa vietiin Kaunialan löytöeläinkotiin odottamaan uusia omistajia.

Samaan aikaan kun toiset kissat joutuvat etsimään kotia toiset saavat sellaisen. Taneli Haaveinen oli vanhuuden höppänöissään innostunut noista naukuvista karvapalloista ja majoitti niitä kotiinsa vaimonsa Kikan hermojen riesaksi. Ensimmäinen tulokas oli nimeltään Memmä, erittäin kaunis (ja lihava) sekarotuinen tyttökissa.

Seuraava tulokas olikin sitten astetta hoikempi ja ovelampi poikakissa, Nökö. Tämä harmaa katin rähjä rakasti erityisesti maissihiutaleita ja keksi aina jonkin keinon päästä suureen herkkuunsa käsuksi.

Lapseksi kasvanut Tuomo oli innoissaan koulun alkaessa, eniten häntä innosti koulun jalkapallo joukkue.

Kikka oli kauhuissaan kun han kuuli poikansa unelmista tulla parhaaksi jalkapallon pelaajaksi. Olihan nainen luvannut pomolleen, että Tuomo tulisi armeejaan töihin heti kun tämä kasvaisi teini-ikäiseksi. Poika ei ollut ollenkaan innostunut aseista ja tankeista.

Tuomo oli hyvin eläinrakaslapsi isänsä tavoin, Memmä oli kerennyt tutustua jo taapero ikäiseen Tuomoon eikä ollut unohtanut pojan rajuja haleja ja pusuja, eikä ryöstöretkiä ruokakupilla. Siksipä Memmän ja Tuomon suhde oli ainutlaatuisen rakkautta täynnä oleva. Kun Tuomo sattui nukahtamaan sohvalle telkkaria katsellessaan, Memmä loikkasi heti vahtimaan pojan unta.

Eräänä yönä Kikka sai myös kokea, että salaisen palvelun armeeja hommat eivät olleet niitä kaikista mukavimpia. Hänet nimittäin napattiin kotipihastaan ufoon ja hän teki pikaisen reissun maapallon ulkopuolella, sillä hänet palautettiin jo samana aamuyönä takaisin Kaunialan kotitontille.

Rikkaudesta haaveileva Aleksanteri Goottilan ex-vaimo Alma oli onnistunut uhkeilla muodoillaan sekä korkealla itsetunnollaan, saamaan rikkaan kalan koukkuun. Nimittäin hänellä oli hyvin kiihkeä suhde Pentti Eririkas IV kanssa. Mutta Alman suunnitelma uida taloon tarvitsi paljon paljon sänkyliikuntaa.

Pentti oli hankkinut itseelleen kaksi koiraa, jolla aikoi aloittaa oman rodun jalostamisen. Sir ja Lady olivat molemmat upean näköisiä kultaisia noutajia, tai no ei niistä kumpikaan ollut kultainen.

Pian Alman suunnitelma tuottikin sitten tulosta kun hänen mahansa alkoi pullistella siihen malliin, että pulla oli uunissa. Hyvin pahoillaan, Alma kertoi Pentille vahingosta, joka perillisestä innostuneena asutti, kihlasi ja aviotui naisen kanssa melkein samalta seisomalta. Alma onnistui, jopa houkuttelemaan, Pentti myymään toisen yrityksistään ja niipä tuoreen parin tilille tuli yli 100 000 simoleonia heti.
Nainen oli päättänyt, ettei hän enää tyhjätaskuihin ja limanuljaskoihin tuhlaisi aikaansa.

Tero Mäkelä, tuo hurmurien hurmuri ei osannut veljensä lähdön jälkeen sijoittaa energiaansa oikein mihinkään. Hän hankki kaverikseen, jopa söpö kissan nimeltään Nökö, mutta edes Nökö ei poistanut tunnetta tyhjää tunnetta hänen sydämessään.

Niinpä mies hankki sitten kämpiksen, naisen jonka kanssa hänellä oli ollut pientä sutinaa, Maikki Klemolan. Mutta muuttoa vastaan hän halusi Maikilta pienen lupauksen. Naisen pitäisi synnyttää miehelle lapsi. Maikki oli hieman kauhistunut pyynnöstä mutta suostui lopulta.

Kun Tero ei tuntunut onnistuvan tässä pikku hommaassaan pamauttaa Maikki paksuksi, hän päätti adoptoida lapsen. Muutaman päivän päästä miehelle ilmoitettiin, että hänet oli valittu pienen Elias pojan isäksi, viimeinkin pieni aukko miehen sydämessä alkoi täyttyä.

Kun Elias saapui Maikki ja Tero olivat myytyjä, tämä pieni suklaanruskea nyytti oli ihana kikattaja ja eloisa lapsi, mutta heitä odotti myös tikittävä aikapommi, joka hyvin pian alkaisi ilmoitella olemassa olostaan.

OSA 67: VANHAT VARJOT NOSTAVAT PÄÄTÄÄN

OSA 65: VALOISA TULEVAISUUS

2007-01-25T03:29:00.000-08:00

Alexsandra ja Emilia Goottila, olivat alkaneet riidellä paljon kun Alexsandra oli saanut tietoonsa Emilian salaisen suhteen itseään monta monta vuotta vanhempaan mieheen. Alexsandra halusi vaan suojella siskonsa lasta kaiken maailman limanuljaskoilta. Emilia taas oli valkanut väkättää vastaan ja sloittamaan riittoja siitä kun hänen tätinsä poikaystävä Aslak oli muuttanut saman katon alle. Alex päätti, etteivät nämä riidat estäisi hänen valmistumistaan. Muutenkin hänellä alkoi olla vaikeaa pitää päällä ihmissuhdetta ja vielä siinä sivussa hoitaa koulua.

Mutta pian Emilian maailma murtui ja hän meinasi lopettaa yliopiston kesken, sillä Urpo soitti ja kertoi hänelle, että tyttö ei voisi koskaan antaa hänelle sitä kaikkea mitä hän halusi. Nuori nainen oli tästä niin murheen murtama, että harkitsi vakavasti muuttoa takaisin äitinsä luokse, kumminkin Aslak sai Emilian pysymään yliopistolla. Pojalla oli nimittäin suunnitelma tyttöä varten.

Alex:n elämä sai iloisen ja jopa ehkä hieman pelottavan käänteen kun Aslak kihlasi naisen tämän kolmannen vuoden puoli välissä. Kyllähän nainen miestä rakasti, mutta olisiko tämä mies kumminkin se, jonka hän halusi. Hieman epäröiden Alex kumminkin otti sormuksen vastaan.

Pian Emilia sai tietoonsa villin salaisuuden, Aslak nimittäin halusi luoda uraa laulajana. Kun Emilia sai tämän kerran yöllä kiinni niin Aslak vannotti tytöllä, ettei tämä kertoisi tädilleen. Emilia oli kummissaan miksi sitä ei saisi kertoa, mutta lupasi pitää salaisuuden itsellään. Aslakissa oli jotain todella outoa, Emiliasta, mies jopa vältteli tapaamasta uusia ihmisiä.

Tämä uusien ihmisten välttely johtui kiusaamisesta, koska Aslak oli maalta kaikki kiusasivat häntä oudon nimen ja muun takia. Jopa lehtorit pitivät poikaa pilkkanaan ja Aslak joutui maksamaan näille 50 simoleonia , että nämä jättäisivät hänet aina hetkesi rauhaan. Siksi Aslak ei ollut edes ottanut pääainetta vaan kävi niillä kursseilla millä jaksoi ja millä vältti kiusaajat.

Emilia oli vallannut kolmikon tietokoneen kokonaan, hiuksiaan viimeisen loppu työnsä kanssa repivä Alex joutui käymään koululla tekemässä tehtäviään. Toki Emilia käytti konetta koulu tehtäviin, mutta useimmiten hän päätyi chattiin. Oikeastaan tuosta aluksi pikku viihteestä oli tullut nyt naiselle ongelma. Emilia kun oli vaihtanut elämäntavoitteensa perheestä suosioon. Chattissä hän pystyi tutustumaan moniin uusiin ihmisiin. Usein tyttö jutteli netissä Nuutti nimisen pojan kanssa.

Ennen Alexsandran valmistumista Aslak päätti tuoda parhaan ystävänsä näytille tyttöystävälleen ja kämppikselleen. Emilia tunsikin miehen jo entuudestaan. Mies oli sama Nuutti jonka kanssa hän keskusteli aina netissä. Aslak olikin hieman ihmeissään kun Nuutti ja Emilia tulivat toimeen keskenään niin hyvin, mutta Alex sanoi, että olisi parempi antaa Emilian olla, jos hän vaikka unohtaisi Urpon.

Nuutti ja Emilia tosiaankin unohtivat pian kaiken muun. Pari alkoi käydä treffeillä ja tehdä kaikkea yhdessä, vaikka ei eivät vielä toisiaan rakastaneetkaan he olivat lähes erottomattomat. Emilialla oli vaikeuksia koulun kanssa, sillä hän olisi aina halunnut olla Nuutin kanssa.

Ei mennyt kauaa kun se ilon päivä viimein koitti, että Alexsandra Goottila sai lakkinsa, jota oli tavoitellut neljä pitkää vuotta. Hän piti pienet juhlat, joihin kutsui siskonsa Cassandran ja veljensä Alexsanterin. Jostain syystä hänen tätinsä Tiina Terhakainen ei tullut ja tästä tyttö pahoitti mielensä kovin, Tiina oli sentään ainoa ihminen, joka hänellä oli äitinsä jäljiltä elossa. Kun juhlat oli juhlittu Alex halasi siskon tyttöään ja kuiskasi tälle, että tämän täytyi pyrkiä samaan. Emilia lupasi, ettei jättäisi viimeistä vuotta kesken vaan kävisi sen kunnialla loppuun.

Samana iltana kun Alexsandra oli lähtenyt takaisin Kaunialaan, Aslak ilmoitti, että lopettaisi viimein opinnot. Emilia oli kauhuissaan siitä kuinka hän parjäisi yksin nyt kun kukaan ei häntä olisi patistelemassa tekemään koulutehtäviä. Aslak vakuutti Emilialle, että olisi tosiaankin parempi, että hän muuttaisi jo takaisin Alex:n luokse Kaunialaan. Emilia ei oikein ymmärtänyt miksi niin lahjakkaalla miehellä kuin Aslak oli, oli kauhea kiire päästä pois kampukselta.

Pian Emilia kumminkin seisoi olohuoneessa yksin ja vajosi istumaan päivä kirjansa kanssa lattialle. Huokaisten nainen alkoi kirjoittamaan kirjaan siitä kuinka yksinäinen hänen viimeinen vuotensa tulisi olemaan.

OSA 66: KAUNIALAN ARKEA

OSA 64: KOIRIA JA LAPSIA

2007-01-13T08:33:00.000-08:00

Raijan ja Jonnen kaksoset olivat kasvaneet varsin hurmaaviksi lapsiksi. Ja Kaukon laidutus kuuri oli tuottanut tuloksen ja nuoresta pojasta oli tullut lihaksikas ja komea.

Kristiina ja Kristian viettivät paljon aikaansa yhdessä, heillä oli todella syvä yhteys olivathan he kaksosetkin.

Raija, joka alkoi huimaa vauhtia lähestyä vanhuus ikää, koki kriisin poikasen ja päätti muuttaa tyylinsä nuorekkaaksi jälleen. Olihan hän viettänyt pitkän tovin lapsia hoitaen ja hänen oma elämänsä oli valunut siinä sivussa ohi.

Lapsien iloksi (ja Jonnen hermojen repiäksi) Raija hankk lapsille kaksi koiraa löytöeläinkodistä. Siirin ja Toton. Koirat olivat molemmat vanhuksia jo mutta toivat lapsille iloa ja hupia. Koirien hoito jäi vanhimman Kaukon nojalle, sillä Jonne ei rakkeihin koskenut ja Raija keskittyi taas vaihteeksi uraansa.

Raijan äiditön kausi ei kauaa kestänyt. Pian hän huomasi kauhukseen olevansa taas raskaana. Tämä olisi jo kuudes lapsi hänelle. Kumminkin muut perheen jäsenet olivat vakuuttuneita siitä että, yksi hoidokki lisää ei pahaa tekisi.

Koska Raija oli jälleen raskaana ja kokoajan väsynyt, jäi Kaukon sijoille myös kaksosten opettaminen. Kristiina ja Kauko olivat tulleet jo todella hyviksi ystäviksi ja siksipä läksyjen luku oli molemmista mukavaa vaikka se saattoi mennä myöhään yöhönkin.

Vaikka Kauko uhrasikin paljon aikaansa perheelleen oli hänenkin elämänsä mallilla muutenkin. Hän oli tavannut ihanan tytön koulussa ja eräänä päivänä hän sai samalta tytöltä, jonka nimi oli, Melodi Ratakka, ensisuudelmansa. Treffien päätteeksi pari päätti ruveta seurustelamaan vakavasti.

Mutta heti Melodin lähdettyä paikalle saapui Kaukole tuttu tyttö koulusta, Jasmiininkukka Pilke. Jasmiini ja Kauko juttelivat ja vitsailivat pienen tovin ja kun Kaukon taksi tuli, tyttö tyrkkäsi numeronsa pohan käteen ja pyysi tätä soittamaan joskus ulosmenon merkkeissä. Kauko oli yllättynyt suosiostaan kaksi hyvän näköistä tyttöä kilpaili hänestä.

Kauko oli todellakin kaksosille tärkeä hoitaja, sillä Jonnesta ja Raijasta ei ollut välillä edes peittelemään lapsia. Kauko taas antoi kaiken rakkautensa sisaruksilleen ja koirille.

Viimein Raija synnytti lapsen. Poikahan sieltä taas tuli. Poika sai kerrankin nimensä enemmän äidin mukaan ja niin Rasmus otettiin tervetulleeksi Vähälöille.

Kuinka elämä jatkuukaan neljän lapsen ja kahden koiran valtaamassa talossa?

OSA 65: VALOISA TULEVAISUUS

OSA 63: LIIAN LYHYT ONNI

2007-01-09T23:51:00.000-08:00

Timo Haaveinen oli muuttanut yhteen Marianne Hamaran kanssa stadiin Mariannen asuntoon. Parin arki oli hyvinkin tavallista, heillä kävi useita Mariannen kavereita, jotka jostain syystä hieman väheksyivät Timoa. Heistä tumma mies ei ollut lainkaan sopiva Mariannen kaltaiselle uranaiselle.

Eräänä iltana Timo kertoi tyttöystävälleen, että hänen ex-tyttönsä Leena Mukavainen halusi tavata hänet kahden kesken. Hieman harmistuneena Marianne lopulta suostui tapamiseen.

Leena ja Timo menivät syömään Viivaan, jossa Leena kertoi Timolle tämän tyttärestä Teasta. Mies oli järkyttynyt kun Leena sanoi, ettei halunnut koskaan Timoa lähellekkään lastaan. Mies oli kamala esimerkki tyttärelleen.

Kotona Timo kertoi Mariannelle Teasta ja nainen tuntui jopa järkyttyneeltä siitä, että hän oli vienyt tytöltä isän. Pari kumminkin päätti jatkaa niinkuin ennenkin. He suunnittelivat jo kovaa vauhtia perheen perustamista itsekin.

Muutamaa viikkoa myöhemmin Marianne hankki parille pari lemmikkiä. Papukaijan nimeltään Kirko sekä vanhan suloisen kulkukissan nimeltään Nuudeli. Täysin varmoina elämästään Timo ja Marianne kihlautuivat eräänä iltana.

Mutta myös Timolla oli jymy yllätys. Eräänä päivänä hän kutsui työkaverinsa heille syömään ja kertoi avoimesti aikeistaan perustaa perheyritys, jonne hän halusi työkaverinsa töihin. Marianne oli järkyttynyt Timon aikeista, sillä hän ei tiennyt niistä mitään ennen tätä keskustelua.

Tämän keskustelun jälkeen mies ja nainen keskustelivat usein aamulla enne töihin lähtöä liikeideoista ja kaikesta muusta tulevaan yritykseen liittyen. Salaa Marianne oli kumminkin iloinen, sillä hän todellakin toivoi omistavansa jonain päivä viisi huippuluokan yritystä.

Parin kuukauden päästä myös pari onnistui laittamaan ensimmäisen lapsensa aluilleen. Timo oli erittäin iloinen siitä, että hän saisi lapsen Mariannen kanssa, sillä tieto Teasta oli joka päivä hänen mielessään. Viimeinkin hänestä tuli isä.

Mariannen raskaus ei sujunut ongelmitta, sillä vähän väliä Leena kävi jututtamassa naista ja uhkaili tätä saavansa Timon vielä jonain päivänä takaisin. Vaikka Leenalla alkoikin olla tunteita hänen kotonaan asuvaa Tuukka Vähälää kohtaan, oli Timosta tullut naiselle jonkin sortin pakkomielle.

Leenan uhkailujen pelossa sekä pian syntyvän lapsen takia Marinne menikin naimisiin Timon kanssa ja niin heistä tuli Rouva ja Herra Hamara.

Muutamaa päivää syntyi heidän esikoistyttärensä, joka sai nimekseen Tiina-Maria. Tiina-Maria oli hurmaava lapsi, joka itki tuskin harvoin ja hänestä tulikin pian äidin lellikki. Timo tuskin sai koskea tyttäreensä.

Eräänä päivänä Timon ollessa töissä Leena tuli jääleen käymään. Hyvää hyvyyttään Marianne keitti naiselle kahvit, sillä hän toivoi, että he voisivat olla ystäviä kaikesta huolimatta. Puolen tunnin päästä Marianne alkoi tuntea kaameaa kipu mahassaan ja hänen kurkkuaan kuristi. Leena hymyili omahyväisenä ja katsoi Mariannea.
"Minähän sanoin, että saan Timon takaisin. Juotin sinulle myrkkyä", Leena kuiskasi hymyillen.

"Kuinka sinä saatoit?", Marianne ähähti ja yritti tarttua naista kaatuessaan kädestä. Leena kumminkin väisti sen ja katsoi Mariannen elottomaksi lyyhistyvää vartoaoa kauhuissaan tajuttessaan mitä oli tehnyt. Pian Marianne makasi elottomana lattialla ja pelko alkoi vyörymään Leenan ylitse vahvana.

Leena ryntäsi ylös talosta pakokauhun vallassa, kuinka hän olikaan saattanut mennä näin pitkälle. Hän ei ikinä puhuisi tästä kennellekkään ettei joutuisi vankilaan ja ettei Tea, jota hän niin syvästi rakasti, joutuisi lastenkottiin tai isälleen.

Timo suri tuoretta vaimoaan kovin paljon. Kaikki olettivat, että Marianne oli kuollut sydänkohtaukseen, sillä kukaan ei tiennyt Leenan uhkailuista naista kohtaan. Mies mietti , joka päivä kuinka hän pärjäisi Tiina-Marian kanssa nyt kun hän oli saanut oman yritysprojektinsakin niin hyvin alkuun. Marianne haudattiin Timon takapihalle, jossa hän joka sunnuntai kävi tapaamassa vaimoaan.

OSA 64: KOIRIA JA LAPSIA

Osa 62: TOTUUS SELVIÄÄ

2006-12-31T02:09:00.000-08:00

Annelin, Tuukan, Sallan ja Takun elämä sujui loistavasti pienessä kerrostalo asunnossa. Tuukka oli heistä se, joka elätti perheen ja kävi siis öisin tekemässä vartijahommia. Anneli oli taas jäänyt koko päivä äidiksi hoitaessaa Sallaa. Koska Takku oli kasvanut aikuiseksi kissaksi, eikä naisen aika toistaiseksi kissalle riittänyt hän hankki toisen kissan kaveriksi kollille.

Takun kaveriksi päätyi hyvän mieli- nimisestä eläinkodista hurmaava persilaisnarttu nimeltään Geihsa. Geisha oli oikea unelma kissa, sillä sen omistaja oli kouluttanut sille kaiken oleellisen, sekä se tuli loistavasti toimeen takun kanssa. Taisipa tuo kissapariskunta, jopa toisiinsa ihastua.

Pian juhlittiinkin Sallan syntymäpäiviä ja hänestä kasvoi suloinen taapero. Mutta samalla tapahtui, joitain mitä Annneli oli aina yrittänyt salata. Tuukka piti tytärtään hyvänä ja leikki tämän kanssa, muttakatsoessaan Sallan silmiin hän huomasi, että ne olivat ruskeat kuin suklaa. Mies tunsi kauhun sisällään. Salla oli siis jonkun toisen miehen lapsi. Vaikka pikku tyttö tuijoitti hymyilen miestä, inhoten hän vei Sallan, omaksi luullun tyttärensä, kehtoon.

Anneli tuli keittiöön ja säikähti Tuukkaa, joka seisoi häntä kädet puuskassa.
"Rakas säikähdin sinua, mikä nyt?", Hän kysyi ja leihahti nopeasti Sallan huoneen oven puolelle.
"Tajuatko, kuinka monelle ihmiselle olet valehdellut?!", Tuukka karjaisi ja nosti kätensä silmiensä eteen.
"Mistä sinä puhut?", Anneli kysyi järkyttyneenä ja etsi katseellaan pakkoreittiä tilanteesta.
"Äitini, Sinun äitisi, joka juuri kuoli, minä ja tuskin Sallan oikeakaan isä tietää tytön olemassa olosta?!", mies huusi kovempin ja reihui epätoivon vallassa.
"Tajuatko ettei minulla ollut vaihtoehtoja. Rakastin sinua ja rakastan yhä. En halunnut satuttaa sinua totuudella." nainen haukahti turhautuneena.
"Just. Luulitko, ettei se koskaan tulisi ilmi?", Tuukka kysyi rauhellisemmin ja meni eteiseen vetämään takkia päälleen,jonne Anneli käveli perässä.
"Luulin, ja vaikka se nyt paljastui muuttiko se rakkauttasi Sallaa kohtaan?", nainen kysyi hätääntyneenä.
"Ei Sallaa, mutta sinua kohtaan kyllä. Parempi, että olen muutaman yön muualla ja mietin asioita", Tuukka sanoi ja lähti pimeään yöhön.

Muutama päivä vieri niin, että Anneli hoisi tytärtään yksin. Vieläkin Anneli taiseteli ajatuksen kanssa pitäisikö hänen kertoa tytön oikealle isälle, Severi Marttalalle, opiskelijapojalle, tytöstä. Tapahtui talossa onnellisiakin asioita, kissa perhe kasvoi kahdella söpöllä pennullla, jotka kissahullu nainen piti. Nimekseen pennut saivat Hilippa ja Mamma.

Mutta sitten tuli päivä, jota Anneli oli ja myös Tuukka oli pelännyt. Tuuka saapui Annelin luokse kun tämä oli Salllan kanssa pihalla. Salla juoksi miestä päin huutaen:
"iti iti"
Mies nappasi tytön syliinsä ja halasi tätä hellästi.
"Isä juttelee hieman äitin kanssa, mene leikkimään vaikka kisujen kanssa, jooko?", Tuukka sanoi hymyilen tytölle ja tämän nyökätessä laski hänet alas. Salla hävisi sisään ja Tuukkka tuli Annelin luokse.
"Minun oli jo ikävä sinua", Anneli sanoi ja yritti halata Tuukkaa,mutta mies väisti tämän.
"Ei Anneli, se on loppu nyt. En voisi koko ikääni valehdella niin ihanalle tytölle kuin Salla on. Voin kyllä edelleen olla hänelle isä malli, mutta muutan pois, Tulin paluttamaan sormuksen ja hakemaan tavarani pois", Tuukka vastasi ja antoi sormuksen sormestaan Annelille. Nainen räjähti itkuun ja katsoi Tuukkaa.
"jos, sinä minua tarbitset, niin asun Leenan luona toistaiseksi ennenkuin löydän asunnon.", Tukka kertoi ja oli menossa sisälle.
"Tuukka.... Mistä sä huomasit ettei Salla ole sun?", nainen kysyi äkkiä.
Hetken hiljaisuuden päästä mies vastasi:
"Kummallakin meillä on vihreät silmät ja Sallalla on ruskeat"
Kun mies oli kerännyt vähäiset tavaransa hän lähti pois.

Viikot vierivät ja Annelilla oli vaikeuksia hoitaa tytärtään yksin. Onneksi pian Sallasta tulisi koulu ikäinen ja Anneli voisi lähteä töihin. Salla ei onneksi leikeiltään huomannut itkevää äitiään ja tämän pahaa oloa.

Hilipasta ja Mammasta kasvoi oikein ihanat aikuiset kissat ja nämä sisarukset tulivat toimeen niin hyvin ettei, Anneli rahahuolistaan huolimatta luopunut yhdestäkään kissasta.

Pian Sallasta kasvoi ihana lapsi ja samoihin aikoihin Anneli muutti tyylinsä ja alkoi hakea töitä, joka oli uskomatoman vaikeaa. Onneksi hänellä oli usein aikaa rakkaalle tyttärelleen sekä kissoille. Kuudestaan he olivat aivan oikea perhe ja vieläpä onnellinen sellainen.

Eräänä iltana kun Salla ja Anneli katselivat yhdessä televisiota, Salla kysyi kysymyksen, jota Anneli oli onnistunut välttelemään pitkään.
"Äiti kuka minun oikea isäni on?", tyttö kysyi viattomana ja hänen äitinsä katsoi häntä vaikeana. Kertoisiko hän tyttärelleen oikean isän vai ei?

OSA 63: LIIAN LYHYT ONNI

OSA 61: TEINI-IÄN ONNI SÄRKYY

2006-12-18T23:01:00.000-08:00

Kaunialan vanhain koti Vapina oli päätetty lopettaa ja niinpä sen ainut asukas lähetettiin kotiin. Leena Mukavainen ei ollut kovinkaan mielissään kun hänen äitinsä pamahti oven taakse ja vielä uuden koiran kanssa. Nyt kun talossa oli kaksi koiraa, papukaija ja vielä höpsö vanhus, olivat Leenan kädet kirjaimellisesti täynnä, niinpä hän ei sattunut huomaamaan mustia pilviä, jotka alkoivat kasautua hänen suhteensa päälle.

Onneksi Elina päätti, että työelämä sai jäädä taakse ja jäi eläkkeelle. Niinpä tyttärellä oli aikaa havitella suurinta unelmaansa tulla eläväksi legendaksi. Timo sen sijaan teki töitä jatkuvasti. Hänellä alkoi olla outoja liiketapaamisia iltaisin, mutta Leena ei valittanut sillä kaksi isoa koiraa söi yllättävän paljon.

Uusi koira oli nimeltään Bella ja se oli iso kuolaava berhandilaisturrikka. Jape oli yllättävän kiinnostunut Bellasta ja niinpä näiden kahden täysin erilaisen koiran välille syntyi syvä suhde. Mikä oli tietysti parempi kuin se, että koirat vihaisivat toisiaan. Tosin Bella meinasi ajaa Elinan pöppilään järsiessään aina kalliita huone kaluja ja hömelönä koirana se ei ymmärtänyt mitä väärää teki.

Elina oli kyllä häijy nainen, sillä hän oli silmittömän ihastunut tyttärensä poikaystävään. Olihan Timo kova tekemään töitä, sillä hän vietti useita tunteja puhelimessa. Jos kaikki olisivat tienneet kuka toisessa päässä oli Timo olisi varmaan lentänyt talosta kuin leppäkeihäs.

Eräänä kauniina iltana sitten Timo oli jälleen sanonut menevänsä liikeillalliselle. Totuus oli kumminkin julma. Timo oli aloittanut intohimokkaan suhteen ruokalähetti Marianneen. Olihan pari rakastunut ensi silmäyksellä Mukavaisten ovella. Kun ruoka oli syöty pari siirtyi vakavempaan keskusteluun.
”Kuule Timo, et koskaan pyydä mua luoksesi, on turhauttavaa tehdä aina SE jossain julkisella paikalla”, Marianne vihjaili hienostuneesti ja katseli miestä sinisillä silmillään.
”Jooh, nyt on ollut hieman vaikeeta, kun katso mun vuokraemännän äiti muutti takaisin”, mies lasketteli sujuvasti. Marianne oli uskonut täysin Timon tarinat siitä, että Leena oli hänen vuokraemäntänsä, vaikka luulisi koko Kaunialan tietävän, että pari oli ollut yhdessä aivan lapsesta saakka.
”Mitäs Timo sanoisit jos muuttaisit minun luokseni?”, nainen sanoi ja laski leukansa lepäämään miehen olkapäälle.
”Ottasitko mut?”, mies kysyi kiusallaan ja kun Marianne nosti päänsä aloittaakseen sanasodan niin Timo lähetti tälle lentosuukon. Nainen hymyili ja sanoi hiljaa:
”Tarjous siis on hyväksytty”

Samana iltana Timo ja Leena sattuivat kylpyhuoneeseen samaan aikaan.
”Katso kulta näitä hiuksia. Ihanat eikö?”, nainen sanoi ja kääntyi katsomaan miestä joka lillui vaahtokylvyssä.
”Joo”, Timo sanoi ja mietti jotain syvällisesti. Loukkaantuneena Leena lähti kävelemään huoneesta pois sanoen mennessään:
”Tulet sitten myöhemmin sänkyyn öitä. Rakastan sua”
Timo kohotti katseensa ja huokasi painautuen syvälle veteen mieli mustana.

Mies vietti monta pitkää tuntia keittiössä kirjoittaen kirjettä Leenalle. Kun kolmen tunnin päästä hän oli saanut suolettua ulos puoli paperia, hän päätti, että oli aika mennä, hän ei tekisi tästä enää yhtään vaikeampaa kenellekään. Näin olisi varmasti kaikille paras. Vielä ennen lähtöään hän kävi katsomassa nukkuvaa naista. Sängyn luona hänen silmiinsä kohosi kyyneleet ja hän kuiskasi:
”Anteeksi Leena, ikuisuus ei ollutkaan meitä varten”
Mies pakkasi hiljaa vaatteensa ja lähti sitten soittamaansa taksiin. Timon lähtö oli vasta ensimmäinen naula arkkuun.

Herätessään Leena tunsi todella huonoa oloa ja hän katsoi mahaansa oliko se kenties kasvanut. Hetken tunnusteltuaan hänen ilmeensä kirkastui. Hän saisi lapsen, Timo ja hän saisivat lapsen. Ensi huuman laannuttua, nainen huomasi että Timon nukkuma paikka oli koskematon. Leena tarkisti koko talon ja kun miestä ei löytynyt hän ajatteli mennä syömään, ehkä Timolla oli taas joku tärkeä työjuttu.

Siinä syödessä naisen silmiin osui äkkiä paperi johon oli kirjoitettu jotain. Leena nappasi paperin käteensä ja alkoi lukea sitä.
”Leena.
Kurjaa tehdä tämä näin, mutta minussa ei ole miestä sanomaan asioita niin kuin ne ovat. Meidän teini-iän rakkautemme kukka on kuihtunut. Suurin osa kaikista lounaistani on kuulunut uudelle tyttöystävälleni. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti löydät minua paremman miehen, jonka olet ansainnut.
Ystävällisen terveisin: Timo”
Leena tuijotti paperia hetken ja pidätteli kyyneliä. Hän ei itkisi, ei ainakaan tuollaisen takia. Mikäs tässä ollessa raskaana miehelle, joka lähti toisen matkaan, kahden koiran ja täysin höperön vanhuksen kanssa.

Äkkiä Leena kumminkin nousi ylös ja käveli keittiöön. Siellä nainen alkoi viskellä lautasia, mukeja kaikkia käteen tarttuvia esineitä pitkin seiniä, päästäen suustaan kirouksia, jotka saisivat merimiehetkin kalpenemaan. Lopulta Leena lyyhistyi polvilleen kaiken keskelle ja itki armottomasti. Häneen sattui niin paljon, ettei kukaan sitä voinut ymmärtää.

Eivätkä vauvat suinkaan loppuneet Leenan toukkaan. Sillä Bella ja Jape olivat järjestäneet pienen yllätyksen ja Bella synnytti kaksi tervettä pentua nartun ja uroksen. Koska Leenalla ja Elinalla ei olisi varaa pitää kahta pentua he päättivät luopua toisesta. Niinpä narttu pentu, joka oli nimetty Tipsuksi, sai lähteä etsimään uutta kotia. Uros pentu Bruno jäi siis äitinsä ja isänsä kanssa Mukavaisten hoitoon.

Elina jakoi usein neuvojaan tyttärelleen tulevaa vauvaa varten. Vaikka nämä kaksi olivatkin tiiviisti yhdessä eivät heidän välinsä olleet kovinkaan hyvät. Äitinä Elina yritti saada tyttärensä tajuamaan, ettei Elina pitkään olisi auttamassa naista ja hänellä tulisi sitten varmasti olemaan vaikeaa, kolmen koiran ja lapsen kanssa. Leena vain tuntui uskovan, ettei Elina nyt minnekään vielä kuolisi, naisethan olivat tunnetusti pitkä ikäisiä.

Mutta niin kun aina Kuolema, tuli juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Elinan kohdalla se tuli päivällä kun hän oli pesemässä koiria. Kuolema sai pitää tiukasti tiimalasistaan kiinni, sillä Elina ei millään hyväksynyt lähtöä, eihän hän ollut vielä nähnyt pienen tyttönsä vauvaakaan. Kuolema, ei tunnetusti ole mikään herrasmies ja niinpä Elina sai matkustaa sielujen maille kesken toisen tyttärensä, Annelin kyläilyä ja koirien pesua.

Perintönsä nainen jakoi vai kolmen lapsensa kesken. Heistä eniten sai Anneli kun taas Teemu ja Leena saivat melkein saman verran, tulevana äitinä Leena sai muutaman satasen enemmän. Samana iltana kun Leenan rakas äiti oli lähtenyt, alkoi hänen synnytyksensä. Tuskissaan nainen ajoi vielä itse sairaalaan asti, jossa lääkärit vielä haukkuivat hänet pystyyn ennen kun vievät hänet synnytysosastolle. Omaksi onnekseen Leena synnytti aivan terveen tyttö lapsen. Lapsi sai nimekseen Tea ja hän oli perinyt äitinsä vaalean ihon ja isänsä siniset silmät. Enemmän naista huoletti nyt se, että hänellä oli talo täynnä ”lapsia” kuinkahan hän oikein pärjäisi ja saisiko hän kenties apua jostain?

OSA 62: TOTUUS PALJASTUU

OSA 60: RAKKAUS VOITTAA

2006-12-17T23:18:00.000-08:00

Sim Cityn yliopistossa Eririkkaan asuntolassa oli käynyt vilske ennen kuin Pentti Vähälä muutti sinne. Hänen hyvä ystävänsä Teemu Mukavainen oli asunut jo yhden vuoden asuntolassa ja otti ilomielin ystävänsä vastaan. Pentti oli ensin todella onnellinen kun huomasi, että Teemun välitodistuksessa komeili vitonen.

Eräänä aamuna pari valjakko istui asuntolan ruokalassa juttelemassa.
”Teemu sä taidat opiskella aika paljon myös. Huomasin sen vitosen”, Pentti sanoi ja hymyili ystävälleen iloisesti. Yhtäkkiä Teemu repesi nauramaan ja rauhoituttuaan katsoi Penttiä.
”Mun ’ystävättäret’ on tehnyt mun loppu työt aina.”, Teemu sanoi ja kumartui lähemmäs ystäväänsä jatkaen:
”Mä olen pelehtinyt jo kuuden muijan kanssa ekana vuonna, kolme niistä oli tämän asuntolan, Lenita, Loora ja Laura”
Pentti tuijotti ystäväänsä suu vääränä ja sanoi lähtevänsä tunnille. Teemustahan oli tullut kauhea pukki.

Kun Teemu jatkoi naisjahtiaan niin Pentti yritti syventyä fysiikan opintoihinsa. Hän halusi palavasti lääkäriksi ja hänen suurin haaveensa oli tulla sairaalan johtajaksi.

Teemulla taas oli yksi hoito josta hän tykkäsi pikkuisen muita enemmän saman asuntolan vaalea Lenita Tiihonen. Mutta eräänä päivänä kun Teemu hieman flirttaili ja leperteli Raija Leppäselle, juoksi Lenita alusvaatteissa ulos ja haukkui Teemun pystyyn. Jonkin pojan sisällä tuntui risahtavan rikki, tosin Raijaa ei näyttänyt harmittavan vaikka Lenita oli juuri kertonut olevansa pojan tyttöystävä.

Pentti oli hellittänyt aivan vähän opinnoissaan ja oli onnistunut löytämään Teemu ”neitseellisen” tytön, Saila-Tiina Ollillan. Saila-Tiina ja Pentti opiskelivat usein yhdessä ja miehestä oli ihana tietää, että joku tyttö oli oikeasti ymmärtäväinen hänen lääkärin haavettaan kohtaan.

Myös Teemu turvautui usein kaverinsa tyttökaveriin neuvojen kysymisessä. Eräänä päivänä Teemu käveli Saila-Tiinan luokse ja alkoi jutella tälle.
”Lenita vihaa minua”, Teemu sanoi surkeana ja tuijotti lattiaa.
Saila-Tiina nosti katseensa kirjasta ja laski sen sitten takaisin jatkaen esseen kirjoittamista samalla:
”Onko ihme suurin osa KAMPUKSEN naisista vihaa sua”
Pojasta pääsi ihmeellinen ääni, joka kuulosti samalta kuin karkaava suolikaasu. Tyttö nosti hämmästyneen katseensa poikaa ja kun hän tajusi, ettei Teemu ollutkaan pieraissut hän jatkoi:
”Jos todella pidät Lenitasta, niin koita pyytää anteeksi ja muuttua Teemu. Pentti on kertonut kuinka ihana ja urheilullinen sinä olet ollut nuorena. Ota hyvä mies itseäsi niskasta kiinni vielä kun voit”
Teemu kuunteli hiljaa tytön neuvoja ja hänen päänsä sisällä käytiin aikamoista sotaa.

Seuraavana päivänä Saila-Tiinan neuvoista viisastuneena Teemu metsästi Lenitan kiinni.
”Lenita kiltti anna mulle anteeksi, minä todella pidän sinusta.”, poika surkutteli tytölle, joka tuijotti tätä kuin myrkyllistä hyönteistä. Lopulta hän huokasi ja sanoi:
”Teemu kyllä minäkin pidän sinusta, mutta sinun täytyy muuttua. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Muuten en voi ikinä antaa sinulle anteeksi”
”Lenita-pulu teen sinun vuoksesi mitä vaan”, Teemu lupasi ja Lenita katsoi poikaa hetken, uskoen ettei, Teemu IKINÄ voisi muuttua.

Teemun toinen vuosi ja Pentin ensimmäinen vuosi kuluivat kun siivillään. Teemulla ihmissuhde sotkuja selvittäessä ja Pentillä Saila-Tiinan järkevässä seurassa sekä opinnoissa. Pentti ja Saila-Tiina vaihtoivat myös ensisuudelmansa, kuunvalossa asuntolan ”parvekkeella”. Teemu oli elänyt jo niin kauan, että hän päätti luopua romantiikka tavoitteestaan (tai siis näin noppa näytti ;) ) ja vaihtaa sen mammonatavoiteeseen.

Heti kolmannen vuotensa alussa Teemu koki järisyttävän muodon muutoksen. Kukaan ei meinannut tunnistaa ennen niin renttumaisen näköistä Teemua tästä uudesta leikkisän näköisestä. Poika otti jopa huulikorun, johon ei kyllä meinannut tottua millään.

Teemu opiskeli ahkerasti ja aina kun hän kerkesi, hän lämmitteli varovasti välejään Lenitaan. Eräänä iltana kaksikko jutteli rauhassa keittiössä.
”Lenita, nyt varmaan uskot, että olen muuttunut, käyn salilla, opiskelen, muutin ulkonäköni ja kaikki vain sinun vuoksesi”, poika kuiskasi hiljaa. Tyttö näytti hieman vaivaantuneelta.
”Kyllä minä olen sen huomannut”, Lenita vastasi ja katsoi sitten Teemua silmiin jatkaen:
”En vain ole varma voinko siltikään antaa anteeksi.”
Teemu nyökkäsi ymmärtäväisesti ja kumartui tytön puoleen kuiskaten tämän korvaan:
”Rakkaus voittaa aina” Sen jälkeen hän antoi Lenitalle poskisuukon ja meni omaan huoneeseensa nukkumaan. Lenita jäi seisomaan tyhmänä keittiöön ja tuijotti eteensä. Niin Rakkaus.

OSA 61: TEINI-IÄN ONNI SÄRKYY