OSA 77: SEKALAISIA ELÄMIÄ

Lulu Röyhkä oli kumminkin päättänyt toteuttaa unelmansa yliopisto-opinnoista ja suuntasikin Simcityn yliopistolle heti kun oli auttanut äitiää muuttamaan Kaunialassa uudelle tontille.

Lulusta kasvoikin oikein hurmaava nainen, joka tulisi valtaamaan varmasti useita sydämiä opiskelu aikanaan.


Jutta, Leena ja Lasse saivat kumminkin jälleen kuoleman vierailemaan tontilleen heti kun olivat muuttaneet. Tällä kertaa perheen rakas mutta valmiiksi vanha lemmikki koira Pähkinä päätti matkustaa nuotamaan keppiä pilvi niityille. Jutta oli onnellinen kun Lasse kumminkin tajusi miksi Pähkinä oli kuollut. Koira saikin kunnia paikan uuden tontin pihakuusen alta, jossa Jutta ja Lasse kävivät päivittäin.


Lassen teini-iän tuleminen näkyi selvästi siinä kun poika oli ruvennut pitämään huolta ulkonäöstään urheilemalla ja kiinnitti entistä enemmän huomiota vaatteisiinsa jotaka laittoi kouluun. Myös muuttolaatikoiden seasta löytnyt isän maatokuvioinen huivi oli tiukasti pojan päässä yötä päivää.


Jutta oli ottanut pienen lainan ja päätti olla kotona siihen asti että Leena kasvaisi lapseksi ja alottaisi koulun jolloin hän voisi jälleen lähteä töihin ja palkata ehkä ulkopuolista apua. Kotiäiteys ei ollut koskaan ollut meneväisen Jutan lempi hommia, mutta Lulun lähdettyä hänen oli pakko taipua siihen.


Myös Lasse piti niin hyvää huolta pikku siskostaan uin pystyi. Usen hän leikkikin ilta myöhään Leenan kanssa yöpukuisillaan


Viimein sitten koittikin se päivä kun pikkuisesta Leenasta kasvoi koulun aloittava isompi tyttö. Juttan sydäntä särki ajatus ettei Jouko ollut näkemässä kuinka kaunis heidän toinen tyttärensä oli.


Siniperässä Ratakoilla, Melodi oli siirtynyt hieman punkahtavasta luukistaan, sieväksi perheen tytöksi, joka harjoitteli ahkerasti ruuanlaittoa. Melodilla oli suuri salainen haave perustaa vielä jonain päivänä oma ravintola.


Pian hänen äitinsä Wilhelmina alkoi puhua Melodialle hellävaraisesti siitä , että hän ja Urmas , Melodin isä, alkoisivat yrittää vielä toista lasta. Tytöstä oli ällöttävää ajatella hänen vanhempiaan sellaisissa hommissa ja hän tottakai yritti kaikin tavoin saada äitinsä muuttamaan mielensä.


Niinpä yhä useampana iltana Melodi karkasi iltaisin ulos Kauko Vähälän kanssa, karkuun vanhempiensa touhuja. Tottakai nuori pari harrasteli kaikenlaista Kaukon kaverin autossa öisin kaukana Kaunialasta.


Wilhelmina oli onnistunut laiduttamaan liikakilot pois ja heräsikin aikaisin aamulla kuntoilemaan, eräänä aamuna hän kauhistui kun huomasi ettei Melodi ollutkaan kotona. Nainen jäi kyttämään milloin tyttö kömpisi kotiin ja ilmoitti sitten tämän isälle heti.


Urmas pitikin heti sitten Melodille puhuttelun yöjuoksuista ja halusi ehdottomasti , että tämä toisi Kaukon heille näytille. Melodi oli järkyttynyt siitä ettei hänen isänsä luottanut hänen harkinta kysyynsä.


Vähälöillä tietenkin aika ja tila ei tahtonut riittää ison perheen kesken.

Kauko hoitikin ahkerasti pikkuveljeään Rasmusta ja hän oli kasvattanut itselleen pitkät kauniit mustat hiukset. Raija vitsailikin jo, että pian hän varmaan saisi jo kolmannen lapsen lapsen. Kauko oli vain aina tottunut pitämään pienemmistä huolta ja siksi Rasmuksen hoito luonnistuikin häneltä hyvin.


Pian myös Raijan oli aika siirtyä elämässä askel lähemmäs edesmennyttä miestään ja hänestä kasvoi vanhus. Raijan nuoruuden kauneus olikin sitten hetkessä mennyttä.


Kaksosilla taas alkoi olla enemmän kärhämiä keskenään kun he kilpailivat äitinsä ja isänsä huomiosta.


Pienenä ja heikkona tyttönä Kristiina saikin aina selkäänsä veljeltään, mutta oli sen verran ylpeä, ettei koskaan valittanut kenellekkään tästä.


Pian sitten myös Rasmuksesta kasvoi hurmaava taapero, joka oli pieni isku Raijalle, joka tajusi pikku hiljaa että pian lapset lentäisivät jo pois kotoa.


Terhakaisen Tiina oli myös opetellut kovaa yksinhuoltajan arkea.

Molemmat pojat olivat kyllä onneksi kovin oma alotteisia ja usein Tiinan laittaessa aamupalaa, pojat olivat jo syömässä edelliseltä päivältä jääneitä leipiä.


Henri ja Heikki viettivät paljon aikaansa yhdessä eivätkä he oikein enää kaivannett kenenkään muun seuraa. Upouusi pelikonsoli, jonka tiina oli pojille lahjaksi ostanut voitti kaikki koulukaverit 1-0.


Tiina taas oli hommannut itselleen tietokoneen ja alkoi tutkia oudosti Kaunialaan palannutta Johanna Goottilaa. Hän etsi kaikialta sairaalan tiedostoista tietoja Goottiloista ja kaikista näiden sukulaisista. Tiina ei edelleenkään uskonut, että tämä nainen olisi Johanna Goottila.


Perheen yöt ja illat menivät aivan hakoteille kun poikien rakas isä alkoi viimein kummitella heillä.



Viimein Tiina sitten antoi luvan viedä uurnat hautauumaan multiin, koska oli saanut tarpeekseen säikyttelystä ja oli melkein päässyt hengestään.


Eräänä lauantai aamuna Tiina kertoikin sitten Heikille ja Henrille ilouutisen. Hän oli saanut ylennyksen. Tiina lupasikin pojille, että alkaisi säästää poikien syntymäpäivä varten ja sitten he koko perhe lähtisivät matkoille. Pojat innostuivat ajatuksesta niin, että meinasivat lähteä samantien.


Jatkuu...

OSA 76: KAUNIS NAINEN, SAAPUI ASUNTOLAAN...

Pentti Vähälä eli onnellista elämää kihlattunsa Saila-Tiina Ollilan kanssa kampuksella Teemun lähdettyä takaisin Kaunialaan. Pian kumminkin asuntolaan Teemun paikalle muutti nuori kaunis nainen, jota Pentti silmäili aina kun mahdollista. Eräänä iltana kun Saila ja Pentti olivat menossa nukkumaan he kävelivät tämän uuden tulokkaan ohi ja Pentti jäi tuijottamaan tyttöä pitkään. Saila-Tiina kihisi kiukkuaan nähdessään tämän.


Sängyssä Saila aloitti sitten asian vatvomisen heti.
"Näin kun katsoit sitä uutta tyttöä", Saila vingahti ja torjui Pentin lähentely yritykset.
"Mietin vai että tarviaisikohan hän apua tutustuessaan kouluun. En ole ikinä nähnyt häntä missään päin Kaunialaa eli hänen täytyy olla kaukaa", Pentti kertoi sujuvasti ja nainen suli hymyyn.
"Sinä se olet aina niin kultainen" Pentti nyökkäsi ja mietti päässään vain tuota uutta suloista tyttöä.


Pian Pentti sitten saikin tilaisuuden tutustua tulokkaaseen, kumminkin hän huomasi kauhukseen ajattelevansa kokoajan millainen Annika olisi sängyssä. Uusi tyttö oli siis Annika Carlson, kaukaa meren takaa.


Annika ja Pentti ystävyistyivät hyvin nopeasti ja pian heillä olikin jo omat sisäpiirin juttunsa joita kukaan muu ei ymmärtänyt. Annika alkoi pikku hiljaa myös lähennellä Penttiä, mutta toistaiseksi Pentti pystyi vastustamaan kiusausta.


Eräänä aamuna Saila-Tiina veti sitten johtopäätökset nähdessään kaksikon taas yhdessä.
"Pentti kuinka kehtaat!", hän huusi ja meni lätkimään poikaa naamaan. Annika katsoi järkyttyneenä vierestä showta, josta hän ei ymmärtänyt yhtään mitään.


Penttille tuo oli viimeinen pisara.
"Ai että minulla ei saa olla enää naispuolisia ystäviä vai onko kutittelu sinusta pettämistä!", mies karjui naiselle päin naamaa ja Saila-Tiina tajusi virheensä.
"Mutta rakas, minä...", Saila yritti selittää hädissään mutta mies keskeytti naisen.
"SAILA, SE ON OHI NYT!", mies huusi ja heitti sormuksen lattialle lähtien paikalta kiukkuisena jättäen naisen itkemään siihen.


Saila lähti myös huonettaa kohti kunnes Annika otti hänet kiinni.
"Saila-Tiina, anteeksi minun ei ollut tarkoitus rikkoa välejänne", Annika sanoi hätääntyneenä. Saila pyyhki kyyneleensä ja katsoi Annikaa hetken.
"Minun vikani se oli, olin liian äkkipikainen taas kerran.", nainen sanoi ja taputti Annikaa olkapäälle sanoen:
"Ei se ollut sinun syysi"


Ei mennyt pitkään kun Annika ja Pentti julistautuivat pariksi ja jakoivat Pentin huoneen. Heidän opiskelunsa sai voimia vällyjen välissä vietetyistä tunneista, jotka olisi voitu käyttää tehokkaasti myös johonkin muuhun.


Eräänä aamuna Petin viimeisen opiskelu vuoden alkaessa hän pyysi että Annika tulisi parhaimissaan keittiöön syömään aamiaista. Kukaan muu ei ollut vielä herännyt kun Pentti ja Annika istuivat syömässä munakasta juhlapuvuissaan.
"Rakas, tämä tuntuu hieman hauskalta", nainen sanoi lopulta ja katseli hermostunutta miestä.
"Onko jokin vialla?"


"Tiedän että olisin voinut suunnitella tämän paremmin mutta tämä on ainakin ikimuistoista", Pentti alkoi äkkiä selostaa ja nosti pienen sinisen rasian pyödälle. Innostuneena Annika otti rasian käteensä ja aukaisi sen. Se oli hänen elämänsä ihanin sormus, jonka hän oli nähnyt.
"VOI RAKAS!", nainen kiljaisi ja katsoi miestä melkein itkien. Pentti virnisti typerästi ja sanoi sitten:
"Varmaankin kyllä? Vai oletinko väärin?"


"Kyllä, tulen vaimoksesi", Annika kuiskasi ja pujotti kihlasormuksen sormeensa ihailen sitä pitkään.


Mutta pian Annikan opiskelua alkoi synkistämään väsymys, jonka syy selvisi hänelle hyvinkin pian. Hän oli raskaana. Salaa öisin nainen livahti vessaan miettimään kuinka kertoisi Pentille asian, joka oli vannonut käyvänsä koulut loppuun kunnialla. Hän itse voisi kyllä jättää koulun, opettajan ammatti ei varmaan muutenkaan olisi herkkua, mutta entäpä Pentti?


Eräänä kylmähkönä syysaamuna Annika kertoi sitten Pentille kaiken lapsesta mitä tiesi, sen että Pentti olisi isä ja että hän ainakin itse lopettaisi koulut ja muuttaisi Kaunialaan ja että hän kyllä ymmärtäisi jos Pentti ei halua lasta elämäänsä, Annika puhui kaikki nuo asiat niin rauhallisesti, ettei poika edes järkyttynyt.


Koulun jälkeen Pentti ryntäsi huoneeseensa jossa Annika pakkasi jo tavaroitaan.
"Luoja kiitos kerkesin vielä", Pentti sanoi hengästyneenä ja kaivoi tulisesti taskujaan mutisten:
"Missä se on?"
Annika katsoi hämillään miestä ja säikähti kun Pentti tyrkäsi hänen eteensä sormuksen.
"Carlson... Rouva ja Herra Carlson", hän huohotti sitten ja pojotti sormuksen Annikan sormeen.
"Annika ja Pentti Carlson", Annika sanoi hymyilen.


He hyvästelivät vielä toisensa ja Pentti vannotti Annikalle että viimeinen puoli vuotta menisi nopeasti. Annika lupasi että talossa olisi kaikki valmista kun mies palaisi Kaunialaan.


Nyt Pentin opiskelua vauhditti uusi asia, hänen ja vaimonsa yhteinen lapsi, Pentti tiesi ettei olisi paikalla kun lapsi syntyy mutta hän halusi päästä kotiin mahdollisimman pian.


Jatkuu...

OSA 77: SEKALAISIA ELÄMIÄ

Osa 75: HAPPOSIA JA LAINEITA

Viimein pikku hiljaa Janina Laine alkoi olla yli miehensä kuolemasta vaikka hän vieräili tiiviisti hautuusmaalla miehensä haudalla hän oli jo saanut itseään sen verran niskasta kiinni että oli hankkinut töitä ja muuttanut ulkonäkönsä uuteen kuosiin.

Ilkka, Veera ja Venus viettivät usein aikaansa yhdessä sillä he olivat pienestä pitäen tottuneet siihen että heidän äitinsä ei ollut halunnut päästää heitä oikein minnekään kavereille. Niipä Ilkan tehdessä kotitöitä iltaisin, tyttöt tulivat usein heittelemään myös palloa kadulle.


Eräänä iltana Janina katseli olohuoneen ikkunasta hieman kauempana olevaa Kaunialan hautuusmaata ja puheli itsekseen hyvin hiljaa.
"Mitä sinä sanot kultaseni?", nainen kuiskasi hiljaa ja kallisti päätään hymyilen jatkaen pian:
"Et siis suuttuisi... Puhut minulle niin kauniisti Harri"
"ÄITI! SANOT AINA MEILLE ETTÄ ISÄSTÄ EI SAA PUHUA!", Veera huusi äkkiä hänen takanaan ja Janina kääntyi katsomaan tytärtään mennen sitten rauhoittelemaan tätä.


Kaikki muut talossa huomasivat, että tuon illan jälkeen Janina suorastaan rupesi sädehtimään ja Ilkka olikin jo muutamaan kertaan saanut äitinsä kiinni puhelimesta puhumassa höpöhöpö rakkausjuttuja joita nuori poika ei ymmärtänyt. Ilkka ei ikinä itse rakastuisi. Eräänä päivnä hän sitten saikin äitinsä kiinni itse teossa.
Hän oli menossa huoneeseensa uimaaltaalta kun hänen äitinsä ja talon sisäkkö suutelivat jäähyväissuukkoa eteisess.
"ÄITI JA REMUKKA?!?", Ilkka huudahti ja "nuori lempivä pari vetäytyi irti toisistaan, hymyillen Ilkka jatkoi huoneeseensa matkaansa.


Pian tytötkin vaikka he olivat nuoria niin huomasivat äitinsä ja Remu-sedän kaipaavat katseet sekä ihmettelivät kun Remu jäi joskus yöksikin.
"Entä jos äiti ja Remu menevät naimisiin?", Venus kysyi eräänä päivänä kun lapset olivat syömässä lounasta.
"venus, isä on silti isä meille", Ilkka yritti selittää hätääntyneelle tytölle. Venuksella oli aina ollut läheinen yhteys isäänsä vaikka tämä olikinollut pieni kun Harri oli kuollut.
"Minusta olisi kiva saada isäpuoli", Veera sanoi sitten pienesti hymyilen.


Seuraavana keväisenä yönä Venus ei saanut nukutuksi. Hän vaan tuijotti siskoaan joka nukkui rauhallisesti levällään sängyssään.
"Miksi Veera haluaa uuden isän? Tuleekohan minusta yhtä kaunis kuin Veera teininä? Rakastuuko kukaan minuun niinkuin isä ja äiti rakastivat toisiaan?", Venus mietti näitä asioita liian paljon pikkuiseksi tytöksi, mutta oli aivan selvää että tyttö oli aina ollut kehityksessään siskoaan edellä.


Eräänä päivänä kun lapset olivat koulussa ja Janinalla oli vapaapäivä, niin Remun ja naisen suhde otti ison askeleen. He pääsivät sägylle jo nauttimaan hieman toisistaan.
"Janina kultaseni?", Remukka sanoi sitten ja katsoi naista silmiin.
"Niin?", Janina sanoi ja jännittyi silmin nähden.
"Haluaisin että me muutettaisiin jo yhteen.", Remu sanoi sitten ja silitteli naisen niskaa.
"Minun täytyy puhua lapsillekin", Janina sanoi ja Remukka nyökkäsi ja he painuivat sängyn pohjalle nautiskelemaan keväästä ja toisistaan.


Seuraavana yönä Jaina ei saanut unta. Hän vain katseli edes mennen miehensä makuupaikkaa ja mietti vakavasti olisiko hänestä ottamaan joku Harrin tilalle sykysn ja talven pimeneviin öihin vierelleen, turvaa antamaan.


Aamuyöstä Janina oli nukahtanut sohvalle ja heräsi ääniin keitiöstä. Nainen meni katsomaan ja näki Ilkan joka korjasi taas rikki mennyttä pesukonetta. Janina teki itselleen leivän ja istui alas.
"Ilkka mitä sinä sanoisit siihen jos Remu muuttaisi meille", hän kysyi sitten.
Ilkka ei nostanut kasvojaan äitiään päin vaan peppu heiluen vastasi hänelle jostain pesukoneen alta.
"Minusta on hienoa jos jaksat ottaa isän jälkeen jonkun. Itse kumminkin lähden pian yliopistolle ja olisi hienoa jos talossa olisi mies lähdettyänikin. Eihän kolme kaunista naista voi jäädä ilman vartijaa", Ilkka lasketteli sujuvasti aivan kun koko litainia olisi harjoiteltu peilin edessä.
Janina hymyili pojalleen ja alkoi valmistamaan aamiaista.


Aamiaisella Janina kysyi tytöiltä mielipidettä Remun muuttamisesta heille. Veera oli innoissan mutta Venus taas järjesti pieni muotoisen show luulessaan että äiti ei enää rakastanut hänen kuollutta isäänsä. Kumminkin yksimielisellä päätöksellä Remukka saisi muutta heille.


Ilkka parkaan oli myös pistänyt outo mutta ihana amorin nuoli. Tanja Lassila-Lorula oli kasvanut kuluneen talven aikana kuvankauniiksi nuoreksi naiseksi ja Ilkanlla oli vaikeuksia suhtautua Tanjaa kaverillisesti niinkuin aina ennen. Tosin Tanjakin taisi hieman tykätä symppiksestä Ilkasta sillä ei torjunut pojan pikkuisia flirttejä.


Pian Remun muuton jälkeen Remu ja Janina menivät kihloihin ja nopeasti naimisiin ja vaihtoivat sukunimensä Happoseksi. Syy nopeaan toimintaan oli naisen kivasti pyöristynyt vatsa.


Eräänä aamuna Remu sitten ilmoittikin lapsille että he saisivat veli-tai siskopuolen josta kaikki olivat riemuissaan. Heistä tulisi ehkä sittenkin oikea perhe ilman vaikeuksia, mutta onko sellainen todella mahdollista Kaunialassa?


Jatkuu...

OSA 76: KAUNIS NAINEN, SAAPUI ASUNTOLAAN...

OSA 74: JULKKUJA JA ROMAHDUS

Kaunialasn kevät alkoi kuten jokainen kevät, vailla huolen häivää taikka mustia pilviä. Jopa Kaunialan joka keväinen muuttoryntäys teki tehtävänsä kun kaupungin asukasluku kasvoi uusilla asukkailla, Piirosilla. Emma ja tämän aikuinen tytär Sanna sekä heidän kaksi koiraansa muuttivat Röyhkien entiseen asuntoon aivan Kaunialan keskustaan.


Ensimmäiset päivät Sanna saikin olla aivan rauhassa Rin tin tinin sekä Lassien kanssa. Muutamat uteliaat naapurit kävivät aina silloin tällöin katselemassa kuinka muuttohommat sujuivat ja heistä kaikista Sannassa ja Emmassa oli jotain valmiiksi tuttua.


Eräänä aamuna Sanna lähti noutamaan tavalliseen tapaansa postia kun huomasi että posti poika seisoi siinä vielä. Ystävällisenä ihmisensä Sanna vaihtoi tietyssti pojan kanssa pari sanaa kunnes äkkiä poika tokaisi:
"Olet Sanna Piironen, näyttelijä Emma Piirosen tytär, joka voitti viime vuoden Simcityn Poptähti kisan, eikö totta?"
nainen järkyttyi ensin sitä että poika tunnisti hänet vieläkin.
"Ole kiltti älkä kerro kenellekään, tulin tänne äitini kanssa saadakseni elää rauhassa"


Poika lupasi harkita asiaa ja pian hän napsuttikin jo odottavasti sormiaan Sanna nenän edessä. Alistuvast nainen kaivoi taskustaan tunkun rahaa ja katsoi poikaa silmiin.
"Ei sanaakaan, eikö niin?"., Sanna varmisti vielä.
"Voit luottaa minuun", poika vastasi ja jatkoi kierrostaan tavalliseen tapaansa.


Jo puolen päivän aikaan Piirosten etupiha kuhisi uteliaita naapureita kuin kissan polkemaksi jäänyt kusiaispesä. Sannan ollessa hermorauniona, Emma yritti rauhoittaa tytärtään ja lähti ajamaan naapureita pois pihalta.
"Menkää tai soitan poliisit, hus!", vanha nainen huusi vihaisena päästessään pihalle.


Kumminkin Emma kutsui yhden naapureista sisälle, Tanelin, sillä mies kertoi ettei edes ollut tiennyt että hänen uudet naapurinsa olivat julkkuja. Emma ja Taneli viettivät pitkän tovin jutellen oikeista naapuroston asioista eivätkä mistään juoruista. Viimein myös Sanna liittyi kaksikon kanssa syömään leipiä.
"Sanna, saanko kysyä sinulta jotain?", Taneli kysyi varovasti ja nainen nosti katseensa leivästä nyökäten.
"Onko se kolari totta josta lehdissä kirjoitettiin", mies jatkoi haudanvakavana. Nainen tiputti lautasen käsistään ja se räsähti lattialle rikki.
"Anteeksi äiti,", Sanna hätääntyi ja nappasi tiskit mukaansa paeten yläkertaan.


Vessassa hän pesi lautasia itkien hiljaa, kuinka äiti saattoikaan olla niin typerä että antoi kaikkien taas pilata Sannan toipumisen. Vaikka siitä olikin tapahtumasta olikin jo vuosi Sanna ei ollut vieläkään päässyt onnettomuudesta yli.


Viimein Sanna meni parvekkeelle ja katseli naapureidensa pihaan varovati, kun hän näki että Taneli leikkeli pihassa puskia hän uskaltautui menemään alas. Hän oli toisaalta kateellinen kaikille kaupungissa asuville, sillä heillä ei ollut mitään mikä olisi koko kylän puheen aihe.


Nainen istui äitinsä viereen ja tuijotti takatuleen jonka Emma oli sytyttänyt.
"Äiti?", hän kysyi.
"Niin tyttäreni?", vanha nainen vastasi ja katsoi Sanna hieman.
"Kadutko koskaan että jouduit julkisuuteen?"
Emma naurahti hieman ja katsoi sitten tulta:
"Olihan siinä omat huonot puolensa, ei yksityisyyttä eikä paljoa muuttakaan, mutta jos en olisi tullut kuuluisaksi näytteliksi sinua ja veljeäsi ei olisi koskaan tullut"
Sanna niiskaisi hieman ja katsoi sitten äitiään:
"Kaipaatko koskaan isää tai Sampsaa?"
"Kaipaan heitä joka ikinen päivä, mutta toisaalta olen onnellinen siitä että jumala ei ottanut teitä molempia vaikka olittekin kaksoset", Emma sanoi ja nousi sitten ylös lausuen:
"jo riittää kuoleman höpinä tässä talossa, nyt nukkumaan aamulla on aikanen meno eläinlääkärille katsomaan tuota Lassien outoa käytöstä"


Sanna pääsi viimein sänkyyn ja tuijotti itku silmässä patsasta mikä oli hänen yöpöydällään.
"Anna anteeksi Sampsa, en olisi saanut silloin ajaa sitä autoa", nainen sanoi itkien ja painoi päänsä käsiinsä nukahtaen lopulta kumminkin.


Aamulla Emma säikähti tytärtään joka tuli kalpeana kuin haamu aamiaiselle.
"Sanna rakas, mikä nyt on?", hän yritti udella tytöltä.
"Ei mikään äiti, ei vaan tullut uni", Sanna vastasi vaitonaisena ja näykki leipää pienesti.
"Sanna olen äitisi ja nään että jotain on vialla, mitä et ole kertonut minulle", Emma sanoi tiukasti tuijottaen tytärtään.
"Äiti... Minä ajoin sitä autoa Sampsan kuolin yönä ja vielä humalassa, minun takiani Sampsa kuoli", Sanna sanoi purskahtaen itkuun.
Emma tuijotti järkyttyneenä tytärtään.


Myös muualla päin Kaunialaa oli ollut useamman kuukauden outo show menossa.

Toni Lassila oli äkisti ruvennut ryyyppäämään keskellä päivää ja saattoikin sammua usein kaupungille, joka kiristi hänen ja Katrin välejä, sillä Katri oli väsynyt raskautensa loppupuolella.


Eräänä aamuna Toni jutteli sitten Mirjamin kanssa pihalla.
"Nämä ovat varmaan hyvästit sitten?", Mirjami kysyi ja katseli Tonia haikeana tämän nyökätessä hiljaisena.
"Viekkäämme kaikki siis tämä asia hautaan asti", Mirjami varmisti viimein ja Toni naurahti hieman.
"Tehty mikä tehty mutta ainakin yksi asia on varmaa, lapsemme eivät enää kärsi", Toni saoi äkkiä ja Mirjami nyökkäsi vuorostaan.
"Hyvästi Toni, ja kiitos", Mirjami sanoi nousten bussiin joka vei hänet kauas Kaunialasta.


Illalla kun Toni ja Katri olivat syömässä Tanja tuli keittiöön.
"Isä poliisi kysyy sinua" Toni valahti kalpeaksi ja jatkoi syömistään kun Katri taas katsoi järkyttyneenä naispoliisia joka tuli sisään.
"Toni Lassilla, täten pidätän teidät epäiltynä Alpertti Teerimäen murhasta", poliisi sanoi ja pyysi Tonia nousemaan. Katri meni paniikin ja kyseli Tonilta oli tämä totta mutta Toni ei puhunut mitään vaan lähti poliisin perässä autoon.


Pian auto lipuikin pois kohti Kaunialan poliisitaloa, Toni kyydissään.


Parin päivän päästä juttu saatiin oikeuteen ja Toni kertoi että oli todellakin ollut osallisena Alpertin murhaan, Toni kertoi myös Alpertin pieneistä bisneksista lapsien käytöstä aikuisviihteessä sekä muutamista huumejutuista. Kaunialan tuomari isänä ymmärsi hyvin miksi Toni oli toiminut niinkuin oli ja lyhensikin Tonin tuomion 24 vuodesta 11vuoteen. Katri oli järkyttynyt saadessaan tietää että hän joutuisi pärjäämään nyt hetken yksin lasten kanssa.

Jatkuu....

OSA 75: HAPPOSIA JA LAINEITA