OSA 73: PETTYMYKSIÄ JA PIENTÄ ONNEA

Timo Hamara huomasi eräänä aamuna ollessaan tyttärensä kanssa pihalla että nuorempi tumma nainen haki lehteä pihalta. Mielenkiinnolla Timo seurasi hetken uutta naapuriaan kunnes tämän katosi sisälle. Timoa rupesi kiinnostamaan kuka tuo nainen oli ja päättikin alkaa selvittelemään kuka hänen uusi naapurinsa oikein oli.


Peppi istui lehden kanssa keittiön pöytään ja hymyili miehelleen Samu Rabbelle. Samu ja Peppi olivat muuttaneet pois vanhalta asuinalueeltaan paremman elämän toivossa.
"Huomenta kultaseni", Peppi sanoi ja katseli kun hänen miehensä söi innolla leipää.
"Huomenta ajattelin jos olisin tämän päivän kotona mutta minun onkin pakko mennä töihin", hänen miehensä kertoi pahoittelevasti.
"Ei se mitään tutustun naapureihin sitten yksin" Peppi sanoi hymyilen.


Peppi tutustuikin Timoon, joka kertoi avoimesti etä hänen tuore vaimonsa oli kuollut salaperäisesti äskettäin sekä toisesta tyttärestään, jota ei ollut koskaan nähnyt. Peppi taas kertoi avoimesti että hänellä oli muutama kuukausi sitten todettu kohdunkaulan syöpä eikä hän koskaan voisi saada lapsia. Timo kertoi Pepille että tämä olisi koska vaan tervetullut miehensä kanssa heille hoitamaan hänen tytärtään.

Illalla Peppi ja Samu juttelivat siitä sängyssä etteivät koskaan voisi saada omia lapsia.
"Mutta kultaseni ainahan me voimme adoptoida lapsen tai vaikka useammankin", Samu lohdutti allapäin olevaa vaimoaan.
"Voisimme todellakin yrittää jos saimme adoptoitua lapsen", nainen innostui.


Samoihin aikoihin Alexsandra Goottila ja Aslak Jokela muuttivat Siniperään Aslakin vanhaan asuntoon. Alexsandra joka oli aina tottunut elämään hienommin saikin kovan kolauksen nähdessään Aslaskin "palatsin"


"Oma lampi ja iso piha. Talolla on vielä paljon rakennuslupaa, sitten kun saamme rahaa voimme suurentaa taloa lisää", Aslak kertoi pihassa innoissaan kihlatulleen. Alexsandra käänsi kasvonsa pois ja irvisti. Tämä ei todellakaan ollut sellainen talo, jollaisen hän olisi halunnut.


Sisälle päästyään Askal esitteli talon joka oli sisustettu hänen äitinsä vanhoilla esineillä, joista kävi ilmi että Aslakin äiti oli ollut pohjoisen samaani jonka takia pojalla oli niin outo nimikin.
"Minua ei todellakaan innosta tehdä lapsia kun sängyn päässä roikkuu jotain häkkyröitä", Alexsandra sanoi tuhautuneena ja Aslak sai melkein kohtauksen kun nainen kutsui unensieppaajia häkkyröiksi.


Myöhemmin mies lähti ostamaan heille vaatteita ja törmäsikin vanhaan tuttuunsa Jonna Laineeseen, pian kävikin sitten ilmi että Aslakista ja Jonnasta voisi tulla sukua koska he molemmat seurustelivat Goottiloiden kanssa.


Illalla muuttunut pariskunta yritti harrastaa lemmenleikkejä, mutta Alexsandraa vaivasivat vieläkin seinällä roikkuvat unensieppaajat ja niinpä pari painuikin vain nukkumaan.


Yöllä nainen heräsi ulvontaa ja katseli sekavana ympärilleen.
"Aslak pehalla on joku rakki", Alexsandra sanoi ja tökki miestä hereille.
"Jooh minä menen", mies sanoi pöpperöisenä ja meni sitten pihalle.


Pihalla tappeli kaksi iso kokoista koiraa, pian Aslak tajusi että toinen oli susi, onneksi valkoinen koira sai ajettua suden pois pihapiiristä ja Aslak meni sitten kiittelemään valkoista koiraa. Aslak viettikin pitkän tovin valkoisen koiran kanssa, joka kumminkin säikähti kun Aleksandra tuli huhuilemaan miestään sisälle. Aslak päätti, että jos koira tulisi vielä tontille hän pitäisi koiran itsellään.


Pian Aleksandra alkoi voimaan aamuisin pahoin ja hän oli ärtynyt ja halusi vähän väliä uunijäätelöä ja heti perään kalaa. Aslak ajatteli että hänen tuleva vaimonsa oli varmaankin seonnut, mutta pian sitten outojen makuelämysten syy selvisi.


Eräänä aamuna Alexsandra heräsi ja tunsi potkun mahassaan.
"Aslak, Olen raskaana!", nainen huudahti hämmästyneenä ja tuijotti hymyillen vatsaansa.


Aslak ryntäsi paikalle ja vetäisi heti naisen syliinsä.
"Meille tulee vauva", mies sanoi hymyilen ja katseli naista.
"Onkohan se tytö vai poika?" hän jatkoi ja tuijotti onnellisena tyttöystävänsä vatsaa.


Päivemällä Alexsandra päätti soittaa sukulaisilleen ja kertoa että uusi tulokas oli ilmoitellut itsestään. Viimeisenä oli hänen tätinsä Tiina Terhakainen. Hetken Tiina ja Alexsandra juttelivat iloisesti lapsesta kun sitten Tiina sanoi toisesta päästä:
"Mitenkäs sukunimi?"
"Mitä siitä", Alexsandra ihmetteli.
"Mietin vaan aijotko sinäkin olla petturi kuten äitisi ja antaa lapsesi syntyä Goottilaksi jotta hän saisi paremman elämän", Tiina sanoi jäättävästi toisessa päässä.
"Mutta täti...", Alexsandra aloitti, jonka Tiina keskeytti sitten,
"Jos siitä tulee Goottila voit olla varma että menetät viimeisen siteesi äitisi sukulaisiin, Mieti tarkaan Aleksandra, tiedämme molemmat, että sinä olet Terhakainen et Goottila"
Tiina lopetti puhelun näillä sanoilla ja Alexsandra kuunteli tylyä tyyt tyyt-ääntä hetken ja tajusi että hänen olisi tehtävä elämänsä vaikein päätös.


Jatkuu...

OSA 74: JULKKUJA JA ROMAHDUS

OSA 72: LIIKA ON LIIKAA

Anelma ja Pentti Kalvakan arki ei ollut enää ruusuilla tanssimista, vaikka näin he olivat luuleet. Avio-onni oli romahtanut jo aikaa sitten, samoin kun Anelman rakkaus Penttiä kohtaan. Kaarle alkoi tuntua paljon paremmalta aviomies ehdokkaalta ja niinpä Anelman poissaoleva olotila aiheutti paljon perheriitoja kaksikon välillä.


Kai oli siinä sivussa venähtänyt vaalea hiuksiseksi ja pisamanaamaiseksi pojan klopiksi, joka oli innokas isänsä tavoin oppimaan kaikkea uutta.


Pian koittikin sitten Kain ensimmäinen koulupäivä. Kuulessaan koulubussin pysähtyvän kohdalle poika riensi juoksu jalkaa bussiin, tuona kauniin keväisenä aamuna.


Pentti siirtyi peli-alalle töihin ja se sopikin paremmin hänelle, joka ymmärsi tietokoneista paljon. Hän tajusi myös että ei ollut enää mikään nuori mies ja niinpä hän muuttikin ulkonäkönsä hieman enemmän miesmäiseksi.


Pentin ollessa töissä Anelma kutsui aina Kaarlen "päiväkahveille". Nainen muhinoi miehen kanssa omassa sängyssään ja vakuutteli Kaarlelle, että heti kun hän saisi lapsen hän muuttaisi miehen ja tämän äidin luokse Siniperään. Kaarle oli todella innoissaan myös ajatuksesta saada Anelma taas itselleen.


Kun pari oli harrastanut petipainia, he menivät syömään. Keittiössä Kaarle sipaisi Anelman säärtä hellästi ja katsoi naista silmiin:
"Oletko varma että lapsi on Pentin, koska mehän harrastimme silloin kanssa noh suojatta.."
Nainen laski kasvonsa ja kokeili mahaansa hellästi. Hetken päästä hän sanoi hiljaa:
"Olen, sinun on parempi mennä ennenkuin Kai tulee koulusta"


Päivät kuluivat ja pian Pentti kertoi Kaille, että he voisivat pian hankkia uimaaltaa, sillä hän oli saanut ylennyksen töissä. Poika innostui ajatuksesta paljon ja alkoi puhua kuinka hän voisi sitten leikkiä siellä tulenvan pikkusiskon tai-veljen kanssa. Pentti oli onnellinen, ettei Kai tuntenut oloaan uhatuksi vaikka perheeseen olikin tulossa vauva.


Perheen koira Laakeri olikin myös tehnyt töitä oikein urakalla ja teki nyt hommia vartiinti alan huipulla.

Sitten tuli Anelman synnytyksen yö ja Pentti kiidätti vaimonsa Kaunilan keskussairaalaan, jossa tämä synnytti terveet kaksoset, tytön ja pojan.

Kun pari aamuyöstä saapui takaisin kotiin oli lapset päätetty nimetä Katjaksi ja Kariksi. Keittiössä pari syötti lapset ja valmisteli vauvoja nukkumaan kun Pentti sanoi hiljaa:
"Anelma nyt me olemme oikea perhe" Vaikka naisen sydäntä kouraisikin hän oli tehnyt päätöksensä.


Kun vauvat oli saatu nukkumaan ja Pentti meni suihkuun Anelma soitti itselleen taksin nappasi laukkuun muutamia tavaroitaan ja ryntäsi koneelle kirjoittamaan viestin Pentille. Pian hän katosi kadun varteen odottamaan ja nousi taksiin matkalaukunsa kanssa ja unohtaisi kaiken tämän elämän.


Kun Pentti tuli suihkusta, hän etsi hetken vaimoaan ja huomasi sitten näytöllä olevan viestin. Pentti istui alas ja alkoi lukemaan sitä.
*Pentti, vaikka sinä rakastat minua, minä en enää valitettavasti voi pitää lupaustani ikuisesta rakkaudesta. Perheemme elo helpottuu huomattavasti kun lähden pois. Olen vielä nuori nainen enkä halua viettää koko loppuelämääni miehen kanssa, jota en rakasta, vain yhteisen lapsen takia. Toivon, että kaksoset tuovat lohtua suruusi ja että kasvatat heidät kunnon Kaunialaisiksi. Olen pahoillani kaikesta, mutta silti olen aina kanssasi. Anelma*
Mies käänsi kasvonsa pois näytöstä ja tunsi kuinka hänen silmiinsä kohosivat kyyneleet. Hänen elämänsä nainen oli lähtenyt ja jättänyt hänelle kolme lasta, kuinka hän ikinä jaksaisi yksin kaiken tämän kanssa.


Jatkuu....

Osa 73: PETTYMYKSIÄ JA PIENTÄ ONNEA

Jumalan ihme

Kiitos erään ystäväni hän onnistui saamaan tarinan naapuruston takaisin peliini elikkäs
Rakkautta ja Juonia palaa tällä viikolla uuden jakson kera :)