OSA 70: KASVUA

Emilia Goottilan viimeinen vuosi kampuksella sujui suuremmitta murheitta paitsi, että hän menetti yhden hyvän ystävänsä Elisan, joka koitti iskeä Nuuttia viuhahtamalla Emilian asunnossa kesken nuoren parin ruokailun. Nuutista näky oli aika järkyttävä, ehkä hänen tyttöystävässään oli myös tuollaisia salaisia puolia.


Emilia onnistui myös eräänä iltana polttamaan melkein koko asunnon maan tasalle kun hän jumittui puhelimeen Enonsa Aleksanterin kanssa. Onneksi hän kumminkin tajusi soittaa palokunnan ajoissa paikalle.


Pian nainen saattoikin soittaa äidilleen, että palaisi seuraavana päivänä kotiin. Molemmat olivat hyvin iloisia asiasta ja Cassandra odotti kuulema innolla vävykokelaan näkemistä. Emilia naurahti puhelimessa, että Nuutti oli enemmän kuin täydellinen mies.


Yöllä kumminkin nainen sai odottamattomia vieraita.


Emilia heräsi siihen kun rosvo kolusi yläkertaa ja riensi alusvaatteissaan soittamaan poliisit paikalle. Pian miespuolinen poliisi saapuikin paikalle, mutta miehen huomio kiinnittyi kyllä aivan johonkin muuhun nujakan aikana kuin rosvontaltuttamiseen. Rahallisesti rosvo onnistui viemään 2000 simoleonin edestä tavaraa Emilian kämpästä. Nainen oli onnellinen, että pääsisi jälleen Kaunialan rauhaan, pois täältä junttilasta.


Kevät oli saapunut myös Kaunialaan Haaveisille. Tosin Taneli melkein menetti talonsa ja siinä sivussa rakkaan perheensä kevätmyrskyjen aikaan kun hänen talonsa syttyi palamaan salaman iskiessä.


Ainoa, joka kerkesi omien kiireidensä ohessa huolehtia perheen pörröisistä kavereista, oli Tuomo. Nökö ja Memmä olivat pojalle todella rakkaita ja niinpä Tuomo yritti antaa mahdollisimman paljon aikaansa lemmikeilleen.


Sitten saapui päivä, jota koko perhe oli odottanut. Kikan tullessa töistä samaan aikaan kun Tuomon koulusta, nainen kertoi pojalleen hymyillen, että pian heillä olisi varaa hankkia viimeinkin istutettu kalalampi, josta Tuomo oli unelmoinut. Perheen käyttövarat saavuttivat nimittäin huimat 50 000 simoleonia.


Vaikka alkuun Kikan ja Tanelin onni oli näyttänyt olevan ikuisesti kestävää, niin ei ollut enää. Pari oli ruvennut riitelemään entistä enemmän, niin raha kuin siivous asioista sekä muista tärkeistä asioista, jotka piti hoitaa.

Kikka haki lohtua työkaveristaan, kotonaan aina kun Taneli oli poissa. Kerran Tuomo yllätti äitinsä herkistelemästä tämän miehen kanssa.


Myös Taneli oli tutustunut harrastustensa kautta hurmaavaan vanhaan naiseen, jonka kanssa hän tapaili aina kaupungilla. Parin herkät hetket olivat enemmänkin kädestä kiinni pitämistä, kuin julkista muhinointia.


Viimein kun kalalampi tuli Haaveisille, niin Tuomo hukutti surunsa vanhempiensa rakoilevasta liitosta kalastukseen. Hänestä kasvoi päivä päivältä parempi kalamies, mutta edes kalastuksen riemu ei pyyhkinyt pojan mielestä sitä tosiasiaa, etteivät hänen vanhempansa enää rakastaneet toisiaan.


Edelleen Kikka ja Taneli nukkuivat kylläkin samassa sängyssä, mutta aina ennen nukahtamista jompikumpi ajatteli, ei niin kauniita asioita aviopuolisostaan.


Taneli päätti viimein jäädä eläkkeelle ja alkaa toteuttamaan haavettaan tienata maalamalla. Tämä kiristi Kikan hermoja entisestään, sillä nainen oli kerinnyt tottua heidän "hieman keskiluokkaa ylempänä" elämäntapaansa.

Mutta perheen asiat alkoivat luisia käsistä ensin laskujenmaksamisen viiveellä ja sitten, sillä kamalimmalla tavalla mitä Tuomo osasi odottaa. Kun hän ja Kikka tulivat eräänä päivänä kotiin, oli eläinsuojeluviranomainen saarnaamassa Tanelille siitä, että lemmikkejä piti hoitaa ja että Memmä ja Nökö vietäisiin pois.


Tuo oli viimeinen isku vasten nuoren pojan kasvoja, hän alkoi todella vihata molempia vanhempiaan. Samana iltana kun hän kasvoi suosiotavoitteiseksi teiniksi, hän teki kapinan vanhempiaan vastaan.

Kikka ja Taneli järkyttyivät nähdessään Tuomon päässä vihreän irokeesin ja naamalla meikit. Kumpikaan vanhemmista ei kumminkaan uskaltanut kieltää poikaa olemasta omaitsensä.


Eräänä iltana Tuomo kertoi äidilleen, että tiesi tämän hempeästä suhteesta työtoveriinsa. Nainen valahti kalpeaksi ja rukoili, ettei poika kertoisi isälleen. Tuomo lupasi olla kertomatta, sillä ehdolla, jos he antaisivat hänen luvan ottaa lemmikin ja Kikka ei voinut muuta kuin suostua.


Vielä samana iltana tuttu kissa tuotiin Haaveisille ja nainen pyysi allekirjoituksen Tuomolta, siitä että kissa ei todellakaan enää päätyisi eläinkotiin. Tuomo lupasi, että hän hoitaisi kissaa suurella rakkaudella. Vaikka pojalla oli edelleen ikävä Nököä, oli hänestä ihanaa, että edes Memmä saatiin takaisin kotiin. Kyyneleet valuivat pojan silmistä kun hän halasi rakasta kissaansa. Tuomo päätti samalla hetkellä myös, että hänen vanhempansa saisivat sellaisen koulutuksen häneltä, että päättäisivät potkaista pojan pihalle.


OSA 71: KASVOT MENNEISYYDESTÄ

OSA 69: RAKKAUS LÄMMITTÄÄ

Katri Parkula Ja Severi Marttala eivät saaneet osakunta Mamstraajia enää jaloilleen ja niinpä heille tuli muutto eteen. Pari viihtyi kaveruksina erittäin hyvin yhdessä ja niinpä he muuttivat yhdessä samaan asuntolaan kesken talven. Katri alkoi ihmetellä kun Severin luola alkoi käydä poikaa hieman vanhempi brunette nainen. Aluksi pari suhtautui toisiinsa hyvin asiallisesti sekä pakotetusti.

Mutta yhä useampana päivänä tämä salaperäinen nainen kävi asuntolalla ja Severi vietti aikaa naisen kanssa milloin mitenkin.


Eräänä päivänä luennolta tullessaan Katri sai Severin ja tämän salaperäisen naisen kiinni suutelemasta. Tällöin Severi sitten muisti esitelläkin naisen.
”Katri tässä on tyttäreni äiti Anneli Mukavainen”, Severi esitteli ja Katri ei ollut uskoa korviaan.


Myös Saku Dalhman oli kokenut kammottavan muutoksen. Hänestä oli tullut ihmissusi.


Simscityn toisella asuntolalla oli myös rakkautta ilmassa.

Loora ja Lenita ahdistelivat vähän väliä Penttiä kysymyksillä Teemusta. Oliko poika todellakin muuttunut. Molemmat tytöt olivat edelleen vihaisia Teemun suuruuden hulluudesta ja naisten paljoudesta. Penttiä alkoi ahdistamaan kun hänen olisi pitänyt selvittää kaikki.


Niinpä Pentti purkikin usein stressiään rakentelemalla pihalle lumiukkoja ja tekemällä lumienkeleitä.


Joskus jopa liiallisuuksiin asti. Pariin kertaan poika parka oli kuolla paleltumiseen kun vietti monta tuntia ulkona huonoissa talvivarusteissa kovalla pakkasella.


Myös Teemu sai kokea eräänä päivänä paleltumisen “ihanuuden”, onneksi uusi kaakaokone teki lämmintä kaakaota jolla jäiset jäsenet sai taas oikenemaan.


Pian Loora päätti vihdoin antaa anteeksi Teemulle ja pari rupesi julkisesti kuhertelemaan yhdessä päivisin. Kumminkin Teemulla ei ollut niin varma olo olisiko Loora se jonka hän halusi, nyt varsinkin kun myös Lenita oli antanut miehelle lopullisesti anteeksi.


Vähän ennen kevättä Pentti päätti viedä Saila-Tiinan syömään kunnon ravintolaan. Ja naisen yllätykseksi mies koisaisi naista aterian päätteeksi. Ja Saila-Tiina suostui oitis viettämään loppu elämänsä ihanan ahkeran Pentin rinnalla.


Molemmat pojat keksivät uuden keväisen harrastuksen kampuksella. He tekivät pienen lammen aivan asuntolan viereen johon he sitten istuttivat kaloja ja onkivat niitä sitten kilpaa. Pentti oli selvästi kovempi kalamies kuin Teemu, sillä kun Teemu onki kenkiä, niin Pentti kalasteli monneja ja isoja ahvenia.


Pentti hemmotteli myös omaa rakastaan ihanilla lahjoilla koko kevään. Lahjoihin kuului mm. hänen itse pyydystämänsä perhoset, jotka juuri tässä vaihtavat omistajaa paketissa.


Viimein Teemu suoritti yliopiston kunnialla läpi. Niinpä hän päätti palata Kaunialaan jatkamaan elämäänsä, mutta vielä ennen lähtöään hän päätti tehdä vielä viimeisen yliopisto päätöksensä ja vieläpä oikean sellaisen.

Ennen lähtöään hän tarjosi Lenitalle sormusta ja elämää tämän miehen rinnalla. Onnellisena voittamastaan taistoista Lenita hyväksyi naimakaupat ja lupasi tulla Kaunialaan heti kuin mahdollisista.


Niinpä Teemusta kasvoi sitten oikein komea mies ja hän oli valmis lähtemään koti seudulleen aikuisen elämän merkeissä.


OSA 70: KASVUA

OSA 68: VUODEN AIKOJEN IHANUUS

Paula ja Niko tekivät ankaran päätöksen kolmen kissanpennun suhteen yksi saisi jäädä. Niinpä kolmesta kissan pennusta Misfo ja Mirri saivat lähteä etsimään parempaa kotia Kaunialan löytöeläinkodista.


Missille tämä kahden lapsen menetys aiheutti melkein hermo romahduksen, onneksi kumminkin Tossu oli vielä pentu ainakin hetken niin Missi sai purkaa hoivaamisviettiään tähän pikkuiseen.


Eräänä aamuna kun Niko ja Paula hoitivat aamu askareitaan yhdessä vessassa niin nainen huikkasi kylvystä:
“Kultaseni mitäs sanoisit , jos meille tulisi lapsi?”
“Olisihan sellainen kyllä kiva mutta olemmeko me valmiita vanhemmiksi, rahat ja kissat vievät paljon aikaa”, Niko sanoi huolestuneena.
Paula istui hetken vaiti ammeessa ja katsoi sitten miestään.
“Meidän on parempi olla sillä minä olen raskaana”, nainen sanoi hymyilen.
Niko katsoi iloisena naistaan ja jatkoi aamu toimiaan.


Sekä Paula, että Niko päättivät tehdä itselleen pienen tyyli muutoksen.



Pian Tossusta kasvoi iso kissa, kissa peri varsin tasaisesti molempien vanhempiensa geenejä. Ainoa vaan, että näyttelykissaksi sekarotuisesta Tossusta ei olisi.


Eräänä iltana vatsansa pyöristänyt Paula kuuli kun Niko tuli kotiin nainen oli tiskaamassa astioita. Pian hänen poikaystävänsä oli hänen takanaan ja pyysi, että nainen keskeyttäisi askareensa hetkeksi. Paula tietenkin teki työtä käskettyä ja mietti mitä kummaa Nikolla voisi olla?


Niko katsoi Paulaa silmiin ja hymyili paljastaen sormuksen.
“Me mennään nyt naimisiin”, mies sanoi hymyilen ja pujotti sormuksen tuoreen vaimonsa sormeen. Paula ei voinut uskoa tätä todeksi, hänestä tulisi Rouva Hakkarainen. Vaikka häät eivät olleet sellaiset joita kumpikaan toivoivat olivat ne silti tärkeät heille molemmille.


Pian naimisiinmenon jälkeen, pariskunnan esikoinen syntyi. Ruskea silmiänne tyttö, joka sai nimekseen Juulia.

Toisaalla (eli tästä lähtien pelaan Vuodenajat lisäillä ja Kaunialan vuodenkierto on Kevät, kesä, syksy, talvi):

Kevät oli viimein saapunut Kaunialaan pitkän ja ankaran talven jälkeen.

Nurmisilla olivat poika ja äiti saaneet välinsä parempaan kuntoon talven aikana. Henri oli myös jättänyt rakastajansa ja tyytyi siihen kohtaloon , että kuolema korjaisi hänet yksin. Niinpä mies omisti vanhuuden päivänsä kuntoilulle, jotta onnistuisi saavuttamaan haluamansa ylennyksen poliisin riveissä.


Hellä taas oli saanut uuden innostuksen talven aikana, nimittäin kokkauksen. Tosin kokkaillessaan nainen kyllä samalla suunnitteli pikkuruista puutarhaa takapihalle heti kun lumet sulaisivat.


Talven aikana Hellän ja Henrin luona oli ruvennut myös käymään outo kiiltävä silmäinen iso musta koira. Memmä taisi aistia, ettei Hellälle ja Henrille seuraisi hyvää koirasta ja niinpä se suojeli kotiväkeään ajamalla oudon vierailijan aina pois.


Vihdoin kevään aurinko sulatti lumen ja Hellä juoksi heti ulos tekemään puutarhaansa, hän istutti yhden omenapuun sekä 3x3 alueen muille istutuksille. Hän istutti ensin kuusi tomaatintaimea ja hoivasi sitten niitä. Lisäksi Hellä soitti puutarha kerhon käymään sillä hän haluasi sinne myös. Kesken puutarha kerhon vierailun kumminkin alkoi sataa lunta, mutta silti Hellä ja hänen minipuutarhansa hyväksyttiin kerhoon.


Lumi kesti muutaman päivän maassa ja niinpä Henri nuorempana joutui hoitamaan pikku pakkasessa Hellän hoitamuksia, takatalvi vei kumminkin muutan taimen Hellältä.


Kun lumi suli pois alkoi kevät tehdä voittoaan, Hellä hoiteli kasvejaan ja sai ne kukoistamaan oikein hienosti, hän istutti jopa yhden mansikka puskan sekä yhden kurkun. Omena puu näytti myös kukkiva hyvää vauhtia.


Mutta myös keväällä on inhottavia juttuja. Eräänä päivänä kesken kaiken alkoi inhottava vesi sade (ainakin Memmän mielestä), mutta Hellä oli innoissaan piristävästä sateesta kasveilleen.


Mutta pikkuinen sadekuuro kasvoikin valtavaksi kevät myrskyksi. Taivas välähteli kirkkaana salamoista ja koko Kauniala jyrisi kovasti. Kun Henri pääsi töistä hän oli päästä hengestään kun hän lähti juoksemaan sisälle sateen läpi niin juuri silloin salama iski Nurmisten pihapalmuun ja sai sen syttymään tuleen. Onneksi palokunta saatiin ajoissa paikalle eikä mitään suurempaa tapahtunut.


Pian alkoi sitten viimein kauan odotettu kesä ja Hellä sai silloin ensimmäisen satonsa omenapuustaan. Maukkaita omenoita tuli kuusi kappaletta. Hellä oli närkästynyt siitä, että puu ei tuottanut yhtään sen enempää. Myös Henri oli jättänyt hänet yksin hoitelemaan puutarhaa kun hän oli lähtenyt kalaan poikien kanssa.


Henri todellakin nautti vapaapäivästään kalassa kahden tuttunsa kanssa. tosin kala onnea ei paljoa ollut, mutta tärkeämpää Henrille oli päästä rentoutumaan vavanpäässä. Vaikka ilma oli sateinen niin pojilla oli kyllä hauskaa. Henriä huoletti hieman ettei hän ollut vielä kerinnyt hankkia ukkosen johdatinta ja ilma näytti siltä että ukkonen voisi iskeä päälle koska tahansa.


Samaan aikaan Nurmisilla Hellä siivoili sisällä kun hän huomasi että ilma vaikutti taas kuin ukkosen edellä. Juuri samalla hetkellä iso salama osui heidän omenapuuhunsa.


Jatkuu…

OSA69: RAKKAUS LÄMMITTÄÄ