OSA 67: VANHAT VARJOT NOSTAVAT PÄÄTÄÄN

Toni ja Katri Lorula olivat viimein saaneet niin paljon rahaa että pystyivät ostamaan itselleen hieman isomman puutalon kauempana Kaunialan keskustasta. Toni-Villekin oli jo kasvanut taaperoksi joten, muutto tuli sopivaan kohtaan lastenkin kohdalta.


Toni iloitsi ensin siitä, että sai ylennyksen, mutta pian hän huomasi, että vanha tuttu Stella Melavirta oli toissa samalla osastolla kuin hän. Erään raskaan päivän jälkeen Stella tunki Tonin mukaan tämän kotiin. Katri oli hieman ihmeissään kun Toni ei esitellyt vaan vei tämän suoraan lasten huoneeseen.
“Stella mitä ihmettä sinä haluat?”, Toni huusi naiselle kun oli varmistunut ettei kukaan kuule.
“Tulin vain ilmoittamaan, että olet edelleen Alpertille velkaa”, nainen sanoi närkästyneenä.
“Minä lopetin ne hommat kun nain Katri ja te molemmat tiedätte sen hyvin”, mies sanoi tuijottaen naista uhmakkaasti.
“Hei kuule hani olet Alpertille velkaa 10 000 luuletko, että hän ei halua rahojaan”, Stella sanoi ja nakkeli niskojaan.
“Älä siinä hanitte ja painu ulos talostani ennen kuin soitan poliisit, Alpertti saa kyllä rahansa”, Toni ärjäisi ja poistui huoneesta, samoin Stella marssi vihaisena ulos talosta.


Pian Katri huomasi, että hän ei enää mahtunutkaan uusiin vaatteisiinsa mitä oli ostanut hetki sitten. Hän kaivoi esiin punaiset verkkarinsa pitäen niitä. Päivittäin hän seurasi kasvoiko hänen mahansa ja eräänä aamuna hän tunsi potkun peilailleissaan, heille oli siis tulossa jo kolmas lapsi.


Niinpä Tonin ja Katrin huomio suuntautui uuteen vauvaan ja Toni-Ville jäi aivan yksin. Usein hän sai vanhempiensa huomion vaan huutamalla ja itkemällä. Onneksi kumminkin oli Vallu, jonka kanssa Toni-Ville pystyi aina leikkimään. Vallu ei laittanut pahakseen edes sitä, että lapsi keksi joskus ratsastaa koiralla.



Pian kumminkin Toni-Villestä kasvoi jo lapsi ja niinpä Toni ja Katri saattoivat täysillä omistautua uudelle tulokkaalleen.

Tonilla oli kumminkin uusi ongelma, sillä Alpertti soitteli miehelle vaatien rahojaan. Lisäksi Alpertti huomautteli Tonille, että jollei hän maksasi hänen ihana Tanja tyttärensä saisi kuitata Tonin velat kunhan hieman vielä kasvaisi. Toni ei ollut uhkailuista mielissään ja alkoi miettiä keinoa päästä Alpertista eroon lopullisesti.


Vaikka Tanja olikin ollut Toni-Villen synnyttyä innoissaan ei sama jatkunut kun lapset kasvoivat. Tanja suorastaan vältteli kaikkea mitä hänen veljensä halusi. Hän ei koskaan osoittanut pikku veljelleen, että rakasti tätä todella.


Niinpä Vallu jatkoi pojan lempikaverina aina siihen asti, että poika saisi oikeita ystäviä.


Pian kumminkin poika tutustui samaa koulua käyvään Venla Laineeseen. Pojasta ja tytöstä tuli erottamattomat ystävät. Pikku hiljaa nämä kaksi lasta ihastuivat toisiinsa lasten omaisella tavalla ja lupasivat toisilleen menevänsä isona naimisiin toistensa kanssa.


Kun Tanjan oli viimein aika kasvaa nuoreksi teiniksi oli paikalla vain oma perhe ja tytön paras ystävä Tuomo Haaveinen. Tytölle se riitti, sillä koulussakaan hän ei ollut suosittu joten ei hän tarvinnut olla suosittu syntymäpäivänäänkään.


Tanjasta kasvoi kaunis nuori mammonaa havitteleva teini. Nyt jää nähtäväksi jättääkö Alpertti Lorulat rauhaan vai saako Tanja kärsiä isänsä velat? Ja se, että saavatko Tanja ja Toni-ville pikku veljen vai siskon?


OSA 68: VUODENAIKOJEN IHANUUS

Osa 66: KAUNIALAN ARKEA

Elämä Kaunialassa tuntui olevan mallillaan, suvut jatkoivat kulkuaan ja oikeastaan mitään poikkeuksellista ei tapahtunut, kunnes alkoi jälleen tapahtua.

Eräänä yönä Jaana Pelkonen heräsi kolmen rakkaan kissansa Neitin, Moskun ja Minnin naukumiseen alakerrassa. Kun nainen pääsi olohuoneeseen hän kaunistui nähdessään kissojen kauhun sekaisen naukumisen syyn. Nainen oli unohttanut takkaan tulen mennessään nukkumaan ja nyt se oli levinnyt olohuoneeseen. Rohkeana naisena ja kissojensa hengen pelastajana nainen loikkasi sammuttamaan liekkejä, mutta syttyikin itse palamaan. Paniikissa Jaana ei osannut tehdä yhtään mitään ja niinpä liekit kutsuivatkin jo pian tämän herttaisen kissanaisen mannalan maille lepäämään.


Mosku, Minni ja Neiti itkivät ja maukuivat suruaan melkein päivän ennenkuin tajuttiin, että Jaanan talossa oli riehunut tulipalo ja nainen oli menehtynyt. Niinpä nämä kolme kissaa vietiin Kaunialan löytöeläinkotiin odottamaan uusia omistajia.


Samaan aikaan kun toiset kissat joutuvat etsimään kotia toiset saavat sellaisen. Taneli Haaveinen oli vanhuuden höppänöissään innostunut noista naukuvista karvapalloista ja majoitti niitä kotiinsa vaimonsa Kikan hermojen riesaksi. Ensimmäinen tulokas oli nimeltään Memmä, erittäin kaunis (ja lihava) sekarotuinen tyttökissa.


Seuraava tulokas olikin sitten astetta hoikempi ja ovelampi poikakissa, Nökö. Tämä harmaa katin rähjä rakasti erityisesti maissihiutaleita ja keksi aina jonkin keinon päästä suureen herkkuunsa käsuksi.


Lapseksi kasvanut Tuomo oli innoissaan koulun alkaessa, eniten häntä innosti koulun jalkapallo joukkue.


Kikka oli kauhuissaan kun han kuuli poikansa unelmista tulla parhaaksi jalkapallon pelaajaksi. Olihan nainen luvannut pomolleen, että Tuomo tulisi armeejaan töihin heti kun tämä kasvaisi teini-ikäiseksi. Poika ei ollut ollenkaan innostunut aseista ja tankeista.


Tuomo oli hyvin eläinrakaslapsi isänsä tavoin, Memmä oli kerennyt tutustua jo taapero ikäiseen Tuomoon eikä ollut unohtanut pojan rajuja haleja ja pusuja, eikä ryöstöretkiä ruokakupilla. Siksipä Memmän ja Tuomon suhde oli ainutlaatuisen rakkautta täynnä oleva. Kun Tuomo sattui nukahtamaan sohvalle telkkaria katsellessaan, Memmä loikkasi heti vahtimaan pojan unta.


Eräänä yönä Kikka sai myös kokea, että salaisen palvelun armeeja hommat eivät olleet niitä kaikista mukavimpia. Hänet nimittäin napattiin kotipihastaan ufoon ja hän teki pikaisen reissun maapallon ulkopuolella, sillä hänet palautettiin jo samana aamuyönä takaisin Kaunialan kotitontille.



Rikkaudesta haaveileva Aleksanteri Goottilan ex-vaimo Alma oli onnistunut uhkeilla muodoillaan sekä korkealla itsetunnollaan, saamaan rikkaan kalan koukkuun. Nimittäin hänellä oli hyvin kiihkeä suhde Pentti Eririkas IV kanssa. Mutta Alman suunnitelma uida taloon tarvitsi paljon paljon sänkyliikuntaa.


Pentti oli hankkinut itseelleen kaksi koiraa, jolla aikoi aloittaa oman rodun jalostamisen. Sir ja Lady olivat molemmat upean näköisiä kultaisia noutajia, tai no ei niistä kumpikaan ollut kultainen.


Pian Alman suunnitelma tuottikin sitten tulosta kun hänen mahansa alkoi pullistella siihen malliin, että pulla oli uunissa. Hyvin pahoillaan, Alma kertoi Pentille vahingosta, joka perillisestä innostuneena asutti, kihlasi ja aviotui naisen kanssa melkein samalta seisomalta. Alma onnistui, jopa houkuttelemaan, Pentti myymään toisen yrityksistään ja niipä tuoreen parin tilille tuli yli 100 000 simoleonia heti.
Nainen oli päättänyt, ettei hän enää tyhjätaskuihin ja limanuljaskoihin tuhlaisi aikaansa.



Tero Mäkelä, tuo hurmurien hurmuri ei osannut veljensä lähdön jälkeen sijoittaa energiaansa oikein mihinkään. Hän hankki kaverikseen, jopa söpö kissan nimeltään Nökö, mutta edes Nökö ei poistanut tunnetta tyhjää tunnetta hänen sydämessään.


Niinpä mies hankki sitten kämpiksen, naisen jonka kanssa hänellä oli ollut pientä sutinaa, Maikki Klemolan. Mutta muuttoa vastaan hän halusi Maikilta pienen lupauksen. Naisen pitäisi synnyttää miehelle lapsi. Maikki oli hieman kauhistunut pyynnöstä mutta suostui lopulta.


Kun Tero ei tuntunut onnistuvan tässä pikku hommaassaan pamauttaa Maikki paksuksi, hän päätti adoptoida lapsen. Muutaman päivän päästä miehelle ilmoitettiin, että hänet oli valittu pienen Elias pojan isäksi, viimeinkin pieni aukko miehen sydämessä alkoi täyttyä.


Kun Elias saapui Maikki ja Tero olivat myytyjä, tämä pieni suklaanruskea nyytti oli ihana kikattaja ja eloisa lapsi, mutta heitä odotti myös tikittävä aikapommi, joka hyvin pian alkaisi ilmoitella olemassa olostaan.


OSA 67: VANHAT VARJOT NOSTAVAT PÄÄTÄÄN