OSA 78: PETO RAKASTI SINUA

Nurmisilla elämä oli mennyt normaaliin tapaan. Kun Henri oli päättänyt luopua pari suhteestaan ja jäädä ukkomieheksi. Hellä taas hoiti uudella innolla puutarhaansa päästäkseen vielä arvostetumpaan asemaan puutarhakerhossa.

Eräänä iltana kaksikon rauha järkyi kun Henri katseli tähtiä kauko putkellaan ja näki äkkiä jonkun lautasen tapaisen vilahtavan kuun ohi.


Kuului outoa ulinaa ja äkkiä Henri ympärillä oli sininen valo hän katsoi ylös ja näki kuinka lentävän lautasen ovi aukko aukesi.


Mies huusi äitiään apuun kauhuissaan, mutta äkkiä hän lähtikin jo nousemaan aluksen sisään oudon voiman vetämänä.


Hellä kuuli takapihalle poikansa huudot ja lähti juoksemaan etupihalle poreammeesta jossa oli ollut rentoutumassa. Hän ehti nähdä kuinka lentävä lautanen pakeni paikalta.


Nainen kiljui kauhuissaan ja lyyhistyi maahan itkemään.
"HENRI! EI!", hän huusi ja itki nurmikkoa vasten. Vaikka heillä olikin kireän oloiset välit nainen rakasti silti poikaansa enemmän kun tahtoi koskaan näyttää.


Viikkoja kului ja Hellä yritti joka yö etsiä merkkejä tähti tivaalta pojastaan. Hän kerkesi ilmoittaa jo asiasta Kaunialan päivälehteen Kaunialan Kaakatukseen ja poliisille. Mutta silti hän etsi itse pintaisesti Henriä joka, yö. Hän ei halunnut luopua toivosta.


Viimein eräänä aamuna Hellä huomasi kuinka lautanen lähestyi taas Nurmisten pientä kerrostaloa. Nainen jäykistyi paikalle ja tuijotti lautasta kauhuissaan.


Äkkiä ovet avautuivat ja Henri lensi ulos pihalle ja samassa lautanen katosi taas. Hellä katsoi ihmeissään hetken kunnes tajusi että Henri oli palautettu kotiin viimein.


Nainen ryntäsi halaamaan poikaansa kyyneleet silmissä.
"Henri olet kunnossa, poika rakas", Hellä sanoi ja rutisti poikaa itseään vasten tiukasti Henri halasi äitiään ollen vielä hieman järkyttynyt matkastaan tähtien tuolla puolella.


Hellä kertoi aamiaisella että oli kertonut koko Kauniallalle Henri kaappauksesta ja Henri oli hieman pahoillaan saadessaan nyt sellaisen maineen koti kaupungissaan. Nainen motkotti miehelle että olisi kiitollinen että pääsi kotiin hengissä ja kunnossa toisin kuin Laineen mies aikoinaan.


Henrin poissa ollessa Hellä oli elänyt omaa salaista pientä elämäänsä ja olikin rakastanut parhaimpaan ystäväänsä Anna Huotariin.

Anna oli lohduttanut kaikin tavoin Hellää Henrin poissa ollessa, eikä vanha nainen laittanut pahakseen sitä että nuori ja kaunis Anna antoi hänelle huomiota kaikin tavoin.


Jälleen Hellä palasi Henrin kotiin tulon jälkeen normaaliin päivä rytmiinsä ja kunnosti puutarhaansa ja pihaansa lähestyvän puutarhakerhon arvionnin takia.


Kauniina päivänä puutarhan arvostetuimmat jäsenet tulivat sitten arviomaan Hellän uudistuneen pihan. Arvostetuimmat olivat mielisään Hellän nätistä pihasta mutta se ei vieläkään ylttänyt millekään palkinnoille. Memmän jättämät pissi lätköt olivat kuuleama erittäi ällöttäviä.


Anna ja Hellä juhlivat yhdessä sitä sitten että Hellän piha oli saanut kumminkin hyvät pisteet arvostelijoilta. Anna alkoi myös puhua siitä miten hän tulisi kaipaamaan Hellää sitten kun tämän aika koittaisi.


Eräänä pimeänä iltana Hellä leikki jäleen kulkukoiran kanssa pihalla kunnes äkkiä se puri häntä käteen. Heti sen jälkeen nainen alkoi tuntea oudon olon itsellään ja hänestä tulikin ihmissusi. Hellä oli aina ollut eläinrakas mutta ei hän ollut halunnut sentään itse olla eläin.

Joka yö Hellä kärsi tästä kaameasta kirouksesta ja muuttui karvaiseksi olennoksi. Hellä ei halunnut kärsiä tätä kaikkea yksin viimeisinä vuosinaan.


Viimein Hellä päätti viedä Annan mukanaan ja puri tätä muuttaen tämänkin ihmissudeksi. Anna itki ensin katkerana naiselle miksi tämä oli tehnyt näin mutta kun hellä kaatoi hänet syliinsä ja sanoi tälle:
"Sen takia koska haluan olla kanssasi ja olet kaunein ja jumalallisin olento mitä olen nähnyt, pedon rakastama nainen"
Anna hymyili kyyneliensä läpi ja suuteli Hellää hellästi, kuiskaten tälle:
"Rakastan sinua Hellä"
Nainen nosti katseensa ja tuijotti rakastaan keltaisilla silmillä ja hymyili.
Peto sai pedon rakastumaan itseensä ja yhdessä he voisivat olla jumalia.


Jatkuu..

OSA 79: MUUTOKSEN TUULET