OSA 76: KAUNIS NAINEN, SAAPUI ASUNTOLAAN...

Pentti Vähälä eli onnellista elämää kihlattunsa Saila-Tiina Ollilan kanssa kampuksella Teemun lähdettyä takaisin Kaunialaan. Pian kumminkin asuntolaan Teemun paikalle muutti nuori kaunis nainen, jota Pentti silmäili aina kun mahdollista. Eräänä iltana kun Saila ja Pentti olivat menossa nukkumaan he kävelivät tämän uuden tulokkaan ohi ja Pentti jäi tuijottamaan tyttöä pitkään. Saila-Tiina kihisi kiukkuaan nähdessään tämän.


Sängyssä Saila aloitti sitten asian vatvomisen heti.
"Näin kun katsoit sitä uutta tyttöä", Saila vingahti ja torjui Pentin lähentely yritykset.
"Mietin vai että tarviaisikohan hän apua tutustuessaan kouluun. En ole ikinä nähnyt häntä missään päin Kaunialaa eli hänen täytyy olla kaukaa", Pentti kertoi sujuvasti ja nainen suli hymyyn.
"Sinä se olet aina niin kultainen" Pentti nyökkäsi ja mietti päässään vain tuota uutta suloista tyttöä.


Pian Pentti sitten saikin tilaisuuden tutustua tulokkaaseen, kumminkin hän huomasi kauhukseen ajattelevansa kokoajan millainen Annika olisi sängyssä. Uusi tyttö oli siis Annika Carlson, kaukaa meren takaa.


Annika ja Pentti ystävyistyivät hyvin nopeasti ja pian heillä olikin jo omat sisäpiirin juttunsa joita kukaan muu ei ymmärtänyt. Annika alkoi pikku hiljaa myös lähennellä Penttiä, mutta toistaiseksi Pentti pystyi vastustamaan kiusausta.


Eräänä aamuna Saila-Tiina veti sitten johtopäätökset nähdessään kaksikon taas yhdessä.
"Pentti kuinka kehtaat!", hän huusi ja meni lätkimään poikaa naamaan. Annika katsoi järkyttyneenä vierestä showta, josta hän ei ymmärtänyt yhtään mitään.


Penttille tuo oli viimeinen pisara.
"Ai että minulla ei saa olla enää naispuolisia ystäviä vai onko kutittelu sinusta pettämistä!", mies karjui naiselle päin naamaa ja Saila-Tiina tajusi virheensä.
"Mutta rakas, minä...", Saila yritti selittää hädissään mutta mies keskeytti naisen.
"SAILA, SE ON OHI NYT!", mies huusi ja heitti sormuksen lattialle lähtien paikalta kiukkuisena jättäen naisen itkemään siihen.


Saila lähti myös huonettaa kohti kunnes Annika otti hänet kiinni.
"Saila-Tiina, anteeksi minun ei ollut tarkoitus rikkoa välejänne", Annika sanoi hätääntyneenä. Saila pyyhki kyyneleensä ja katsoi Annikaa hetken.
"Minun vikani se oli, olin liian äkkipikainen taas kerran.", nainen sanoi ja taputti Annikaa olkapäälle sanoen:
"Ei se ollut sinun syysi"


Ei mennyt pitkään kun Annika ja Pentti julistautuivat pariksi ja jakoivat Pentin huoneen. Heidän opiskelunsa sai voimia vällyjen välissä vietetyistä tunneista, jotka olisi voitu käyttää tehokkaasti myös johonkin muuhun.


Eräänä aamuna Petin viimeisen opiskelu vuoden alkaessa hän pyysi että Annika tulisi parhaimissaan keittiöön syömään aamiaista. Kukaan muu ei ollut vielä herännyt kun Pentti ja Annika istuivat syömässä munakasta juhlapuvuissaan.
"Rakas, tämä tuntuu hieman hauskalta", nainen sanoi lopulta ja katseli hermostunutta miestä.
"Onko jokin vialla?"


"Tiedän että olisin voinut suunnitella tämän paremmin mutta tämä on ainakin ikimuistoista", Pentti alkoi äkkiä selostaa ja nosti pienen sinisen rasian pyödälle. Innostuneena Annika otti rasian käteensä ja aukaisi sen. Se oli hänen elämänsä ihanin sormus, jonka hän oli nähnyt.
"VOI RAKAS!", nainen kiljaisi ja katsoi miestä melkein itkien. Pentti virnisti typerästi ja sanoi sitten:
"Varmaankin kyllä? Vai oletinko väärin?"


"Kyllä, tulen vaimoksesi", Annika kuiskasi ja pujotti kihlasormuksen sormeensa ihailen sitä pitkään.


Mutta pian Annikan opiskelua alkoi synkistämään väsymys, jonka syy selvisi hänelle hyvinkin pian. Hän oli raskaana. Salaa öisin nainen livahti vessaan miettimään kuinka kertoisi Pentille asian, joka oli vannonut käyvänsä koulut loppuun kunnialla. Hän itse voisi kyllä jättää koulun, opettajan ammatti ei varmaan muutenkaan olisi herkkua, mutta entäpä Pentti?


Eräänä kylmähkönä syysaamuna Annika kertoi sitten Pentille kaiken lapsesta mitä tiesi, sen että Pentti olisi isä ja että hän ainakin itse lopettaisi koulut ja muuttaisi Kaunialaan ja että hän kyllä ymmärtäisi jos Pentti ei halua lasta elämäänsä, Annika puhui kaikki nuo asiat niin rauhallisesti, ettei poika edes järkyttynyt.


Koulun jälkeen Pentti ryntäsi huoneeseensa jossa Annika pakkasi jo tavaroitaan.
"Luoja kiitos kerkesin vielä", Pentti sanoi hengästyneenä ja kaivoi tulisesti taskujaan mutisten:
"Missä se on?"
Annika katsoi hämillään miestä ja säikähti kun Pentti tyrkäsi hänen eteensä sormuksen.
"Carlson... Rouva ja Herra Carlson", hän huohotti sitten ja pojotti sormuksen Annikan sormeen.
"Annika ja Pentti Carlson", Annika sanoi hymyilen.


He hyvästelivät vielä toisensa ja Pentti vannotti Annikalle että viimeinen puoli vuotta menisi nopeasti. Annika lupasi että talossa olisi kaikki valmista kun mies palaisi Kaunialaan.


Nyt Pentin opiskelua vauhditti uusi asia, hänen ja vaimonsa yhteinen lapsi, Pentti tiesi ettei olisi paikalla kun lapsi syntyy mutta hän halusi päästä kotiin mahdollisimman pian.


Jatkuu...

OSA 77: SEKALAISIA ELÄMIÄ