OSA 74: JULKKUJA JA ROMAHDUS

Kaunialasn kevät alkoi kuten jokainen kevät, vailla huolen häivää taikka mustia pilviä. Jopa Kaunialan joka keväinen muuttoryntäys teki tehtävänsä kun kaupungin asukasluku kasvoi uusilla asukkailla, Piirosilla. Emma ja tämän aikuinen tytär Sanna sekä heidän kaksi koiraansa muuttivat Röyhkien entiseen asuntoon aivan Kaunialan keskustaan.


Ensimmäiset päivät Sanna saikin olla aivan rauhassa Rin tin tinin sekä Lassien kanssa. Muutamat uteliaat naapurit kävivät aina silloin tällöin katselemassa kuinka muuttohommat sujuivat ja heistä kaikista Sannassa ja Emmassa oli jotain valmiiksi tuttua.


Eräänä aamuna Sanna lähti noutamaan tavalliseen tapaansa postia kun huomasi että posti poika seisoi siinä vielä. Ystävällisenä ihmisensä Sanna vaihtoi tietyssti pojan kanssa pari sanaa kunnes äkkiä poika tokaisi:
"Olet Sanna Piironen, näyttelijä Emma Piirosen tytär, joka voitti viime vuoden Simcityn Poptähti kisan, eikö totta?"
nainen järkyttyi ensin sitä että poika tunnisti hänet vieläkin.
"Ole kiltti älkä kerro kenellekään, tulin tänne äitini kanssa saadakseni elää rauhassa"


Poika lupasi harkita asiaa ja pian hän napsuttikin jo odottavasti sormiaan Sanna nenän edessä. Alistuvast nainen kaivoi taskustaan tunkun rahaa ja katsoi poikaa silmiin.
"Ei sanaakaan, eikö niin?"., Sanna varmisti vielä.
"Voit luottaa minuun", poika vastasi ja jatkoi kierrostaan tavalliseen tapaansa.


Jo puolen päivän aikaan Piirosten etupiha kuhisi uteliaita naapureita kuin kissan polkemaksi jäänyt kusiaispesä. Sannan ollessa hermorauniona, Emma yritti rauhoittaa tytärtään ja lähti ajamaan naapureita pois pihalta.
"Menkää tai soitan poliisit, hus!", vanha nainen huusi vihaisena päästessään pihalle.


Kumminkin Emma kutsui yhden naapureista sisälle, Tanelin, sillä mies kertoi ettei edes ollut tiennyt että hänen uudet naapurinsa olivat julkkuja. Emma ja Taneli viettivät pitkän tovin jutellen oikeista naapuroston asioista eivätkä mistään juoruista. Viimein myös Sanna liittyi kaksikon kanssa syömään leipiä.
"Sanna, saanko kysyä sinulta jotain?", Taneli kysyi varovasti ja nainen nosti katseensa leivästä nyökäten.
"Onko se kolari totta josta lehdissä kirjoitettiin", mies jatkoi haudanvakavana. Nainen tiputti lautasen käsistään ja se räsähti lattialle rikki.
"Anteeksi äiti,", Sanna hätääntyi ja nappasi tiskit mukaansa paeten yläkertaan.


Vessassa hän pesi lautasia itkien hiljaa, kuinka äiti saattoikaan olla niin typerä että antoi kaikkien taas pilata Sannan toipumisen. Vaikka siitä olikin tapahtumasta olikin jo vuosi Sanna ei ollut vieläkään päässyt onnettomuudesta yli.


Viimein Sanna meni parvekkeelle ja katseli naapureidensa pihaan varovati, kun hän näki että Taneli leikkeli pihassa puskia hän uskaltautui menemään alas. Hän oli toisaalta kateellinen kaikille kaupungissa asuville, sillä heillä ei ollut mitään mikä olisi koko kylän puheen aihe.


Nainen istui äitinsä viereen ja tuijotti takatuleen jonka Emma oli sytyttänyt.
"Äiti?", hän kysyi.
"Niin tyttäreni?", vanha nainen vastasi ja katsoi Sanna hieman.
"Kadutko koskaan että jouduit julkisuuteen?"
Emma naurahti hieman ja katsoi sitten tulta:
"Olihan siinä omat huonot puolensa, ei yksityisyyttä eikä paljoa muuttakaan, mutta jos en olisi tullut kuuluisaksi näytteliksi sinua ja veljeäsi ei olisi koskaan tullut"
Sanna niiskaisi hieman ja katsoi sitten äitiään:
"Kaipaatko koskaan isää tai Sampsaa?"
"Kaipaan heitä joka ikinen päivä, mutta toisaalta olen onnellinen siitä että jumala ei ottanut teitä molempia vaikka olittekin kaksoset", Emma sanoi ja nousi sitten ylös lausuen:
"jo riittää kuoleman höpinä tässä talossa, nyt nukkumaan aamulla on aikanen meno eläinlääkärille katsomaan tuota Lassien outoa käytöstä"


Sanna pääsi viimein sänkyyn ja tuijotti itku silmässä patsasta mikä oli hänen yöpöydällään.
"Anna anteeksi Sampsa, en olisi saanut silloin ajaa sitä autoa", nainen sanoi itkien ja painoi päänsä käsiinsä nukahtaen lopulta kumminkin.


Aamulla Emma säikähti tytärtään joka tuli kalpeana kuin haamu aamiaiselle.
"Sanna rakas, mikä nyt on?", hän yritti udella tytöltä.
"Ei mikään äiti, ei vaan tullut uni", Sanna vastasi vaitonaisena ja näykki leipää pienesti.
"Sanna olen äitisi ja nään että jotain on vialla, mitä et ole kertonut minulle", Emma sanoi tiukasti tuijottaen tytärtään.
"Äiti... Minä ajoin sitä autoa Sampsan kuolin yönä ja vielä humalassa, minun takiani Sampsa kuoli", Sanna sanoi purskahtaen itkuun.
Emma tuijotti järkyttyneenä tytärtään.


Myös muualla päin Kaunialaa oli ollut useamman kuukauden outo show menossa.

Toni Lassila oli äkisti ruvennut ryyyppäämään keskellä päivää ja saattoikin sammua usein kaupungille, joka kiristi hänen ja Katrin välejä, sillä Katri oli väsynyt raskautensa loppupuolella.


Eräänä aamuna Toni jutteli sitten Mirjamin kanssa pihalla.
"Nämä ovat varmaan hyvästit sitten?", Mirjami kysyi ja katseli Tonia haikeana tämän nyökätessä hiljaisena.
"Viekkäämme kaikki siis tämä asia hautaan asti", Mirjami varmisti viimein ja Toni naurahti hieman.
"Tehty mikä tehty mutta ainakin yksi asia on varmaa, lapsemme eivät enää kärsi", Toni saoi äkkiä ja Mirjami nyökkäsi vuorostaan.
"Hyvästi Toni, ja kiitos", Mirjami sanoi nousten bussiin joka vei hänet kauas Kaunialasta.


Illalla kun Toni ja Katri olivat syömässä Tanja tuli keittiöön.
"Isä poliisi kysyy sinua" Toni valahti kalpeaksi ja jatkoi syömistään kun Katri taas katsoi järkyttyneenä naispoliisia joka tuli sisään.
"Toni Lassilla, täten pidätän teidät epäiltynä Alpertti Teerimäen murhasta", poliisi sanoi ja pyysi Tonia nousemaan. Katri meni paniikin ja kyseli Tonilta oli tämä totta mutta Toni ei puhunut mitään vaan lähti poliisin perässä autoon.


Pian auto lipuikin pois kohti Kaunialan poliisitaloa, Toni kyydissään.


Parin päivän päästä juttu saatiin oikeuteen ja Toni kertoi että oli todellakin ollut osallisena Alpertin murhaan, Toni kertoi myös Alpertin pieneistä bisneksista lapsien käytöstä aikuisviihteessä sekä muutamista huumejutuista. Kaunialan tuomari isänä ymmärsi hyvin miksi Toni oli toiminut niinkuin oli ja lyhensikin Tonin tuomion 24 vuodesta 11vuoteen. Katri oli järkyttynyt saadessaan tietää että hän joutuisi pärjäämään nyt hetken yksin lasten kanssa.

Jatkuu....

OSA 75: HAPPOSIA JA LAINEITA