OSA 72: LIIKA ON LIIKAA

Anelma ja Pentti Kalvakan arki ei ollut enää ruusuilla tanssimista, vaikka näin he olivat luuleet. Avio-onni oli romahtanut jo aikaa sitten, samoin kun Anelman rakkaus Penttiä kohtaan. Kaarle alkoi tuntua paljon paremmalta aviomies ehdokkaalta ja niinpä Anelman poissaoleva olotila aiheutti paljon perheriitoja kaksikon välillä.


Kai oli siinä sivussa venähtänyt vaalea hiuksiseksi ja pisamanaamaiseksi pojan klopiksi, joka oli innokas isänsä tavoin oppimaan kaikkea uutta.


Pian koittikin sitten Kain ensimmäinen koulupäivä. Kuulessaan koulubussin pysähtyvän kohdalle poika riensi juoksu jalkaa bussiin, tuona kauniin keväisenä aamuna.


Pentti siirtyi peli-alalle töihin ja se sopikin paremmin hänelle, joka ymmärsi tietokoneista paljon. Hän tajusi myös että ei ollut enää mikään nuori mies ja niinpä hän muuttikin ulkonäkönsä hieman enemmän miesmäiseksi.


Pentin ollessa töissä Anelma kutsui aina Kaarlen "päiväkahveille". Nainen muhinoi miehen kanssa omassa sängyssään ja vakuutteli Kaarlelle, että heti kun hän saisi lapsen hän muuttaisi miehen ja tämän äidin luokse Siniperään. Kaarle oli todella innoissaan myös ajatuksesta saada Anelma taas itselleen.


Kun pari oli harrastanut petipainia, he menivät syömään. Keittiössä Kaarle sipaisi Anelman säärtä hellästi ja katsoi naista silmiin:
"Oletko varma että lapsi on Pentin, koska mehän harrastimme silloin kanssa noh suojatta.."
Nainen laski kasvonsa ja kokeili mahaansa hellästi. Hetken päästä hän sanoi hiljaa:
"Olen, sinun on parempi mennä ennenkuin Kai tulee koulusta"


Päivät kuluivat ja pian Pentti kertoi Kaille, että he voisivat pian hankkia uimaaltaa, sillä hän oli saanut ylennyksen töissä. Poika innostui ajatuksesta paljon ja alkoi puhua kuinka hän voisi sitten leikkiä siellä tulenvan pikkusiskon tai-veljen kanssa. Pentti oli onnellinen, ettei Kai tuntenut oloaan uhatuksi vaikka perheeseen olikin tulossa vauva.


Perheen koira Laakeri olikin myös tehnyt töitä oikein urakalla ja teki nyt hommia vartiinti alan huipulla.

Sitten tuli Anelman synnytyksen yö ja Pentti kiidätti vaimonsa Kaunilan keskussairaalaan, jossa tämä synnytti terveet kaksoset, tytön ja pojan.

Kun pari aamuyöstä saapui takaisin kotiin oli lapset päätetty nimetä Katjaksi ja Kariksi. Keittiössä pari syötti lapset ja valmisteli vauvoja nukkumaan kun Pentti sanoi hiljaa:
"Anelma nyt me olemme oikea perhe" Vaikka naisen sydäntä kouraisikin hän oli tehnyt päätöksensä.


Kun vauvat oli saatu nukkumaan ja Pentti meni suihkuun Anelma soitti itselleen taksin nappasi laukkuun muutamia tavaroitaan ja ryntäsi koneelle kirjoittamaan viestin Pentille. Pian hän katosi kadun varteen odottamaan ja nousi taksiin matkalaukunsa kanssa ja unohtaisi kaiken tämän elämän.


Kun Pentti tuli suihkusta, hän etsi hetken vaimoaan ja huomasi sitten näytöllä olevan viestin. Pentti istui alas ja alkoi lukemaan sitä.
*Pentti, vaikka sinä rakastat minua, minä en enää valitettavasti voi pitää lupaustani ikuisesta rakkaudesta. Perheemme elo helpottuu huomattavasti kun lähden pois. Olen vielä nuori nainen enkä halua viettää koko loppuelämääni miehen kanssa, jota en rakasta, vain yhteisen lapsen takia. Toivon, että kaksoset tuovat lohtua suruusi ja että kasvatat heidät kunnon Kaunialaisiksi. Olen pahoillani kaikesta, mutta silti olen aina kanssasi. Anelma*
Mies käänsi kasvonsa pois näytöstä ja tunsi kuinka hänen silmiinsä kohosivat kyyneleet. Hänen elämänsä nainen oli lähtenyt ja jättänyt hänelle kolme lasta, kuinka hän ikinä jaksaisi yksin kaiken tämän kanssa.


Jatkuu....

Osa 73: PETTYMYKSIÄ JA PIENTÄ ONNEA