Osa 62: TOTUUS SELVIÄÄ

Annelin, Tuukan, Sallan ja Takun elämä sujui loistavasti pienessä kerrostalo asunnossa. Tuukka oli heistä se, joka elätti perheen ja kävi siis öisin tekemässä vartijahommia. Anneli oli taas jäänyt koko päivä äidiksi hoitaessaa Sallaa. Koska Takku oli kasvanut aikuiseksi kissaksi, eikä naisen aika toistaiseksi kissalle riittänyt hän hankki toisen kissan kaveriksi kollille.

Takun kaveriksi päätyi hyvän mieli- nimisestä eläinkodista hurmaava persilaisnarttu nimeltään Geihsa. Geisha oli oikea unelma kissa, sillä sen omistaja oli kouluttanut sille kaiken oleellisen, sekä se tuli loistavasti toimeen takun kanssa. Taisipa tuo kissapariskunta, jopa toisiinsa ihastua.


Pian juhlittiinkin Sallan syntymäpäiviä ja hänestä kasvoi suloinen taapero. Mutta samalla tapahtui, joitain mitä Annneli oli aina yrittänyt salata. Tuukka piti tytärtään hyvänä ja leikki tämän kanssa, muttakatsoessaan Sallan silmiin hän huomasi, että ne olivat ruskeat kuin suklaa. Mies tunsi kauhun sisällään. Salla oli siis jonkun toisen miehen lapsi. Vaikka pikku tyttö tuijoitti hymyilen miestä, inhoten hän vei Sallan, omaksi luullun tyttärensä, kehtoon.


Anneli tuli keittiöön ja säikähti Tuukkaa, joka seisoi häntä kädet puuskassa.
"Rakas säikähdin sinua, mikä nyt?", Hän kysyi ja leihahti nopeasti Sallan huoneen oven puolelle.
"Tajuatko, kuinka monelle ihmiselle olet valehdellut?!", Tuukka karjaisi ja nosti kätensä silmiensä eteen.
"Mistä sinä puhut?", Anneli kysyi järkyttyneenä ja etsi katseellaan pakkoreittiä tilanteesta.
"Äitini, Sinun äitisi, joka juuri kuoli, minä ja tuskin Sallan oikeakaan isä tietää tytön olemassa olosta?!", mies huusi kovempin ja reihui epätoivon vallassa.
"Tajuatko ettei minulla ollut vaihtoehtoja. Rakastin sinua ja rakastan yhä. En halunnut satuttaa sinua totuudella." nainen haukahti turhautuneena.
"Just. Luulitko, ettei se koskaan tulisi ilmi?", Tuukka kysyi rauhellisemmin ja meni eteiseen vetämään takkia päälleen,jonne Anneli käveli perässä.
"Luulin, ja vaikka se nyt paljastui muuttiko se rakkauttasi Sallaa kohtaan?", nainen kysyi hätääntyneenä.
"Ei Sallaa, mutta sinua kohtaan kyllä. Parempi, että olen muutaman yön muualla ja mietin asioita", Tuukka sanoi ja lähti pimeään yöhön.


Muutama päivä vieri niin, että Anneli hoisi tytärtään yksin. Vieläkin Anneli taiseteli ajatuksen kanssa pitäisikö hänen kertoa tytön oikealle isälle, Severi Marttalalle, opiskelijapojalle, tytöstä. Tapahtui talossa onnellisiakin asioita, kissa perhe kasvoi kahdella söpöllä pennullla, jotka kissahullu nainen piti. Nimekseen pennut saivat Hilippa ja Mamma.


Mutta sitten tuli päivä, jota Anneli oli ja myös Tuukka oli pelännyt. Tuuka saapui Annelin luokse kun tämä oli Salllan kanssa pihalla. Salla juoksi miestä päin huutaen:
"iti iti"
Mies nappasi tytön syliinsä ja halasi tätä hellästi.
"Isä juttelee hieman äitin kanssa, mene leikkimään vaikka kisujen kanssa, jooko?", Tuukka sanoi hymyilen tytölle ja tämän nyökätessä laski hänet alas. Salla hävisi sisään ja Tuukkka tuli Annelin luokse.
"Minun oli jo ikävä sinua", Anneli sanoi ja yritti halata Tuukkaa,mutta mies väisti tämän.
"Ei Anneli, se on loppu nyt. En voisi koko ikääni valehdella niin ihanalle tytölle kuin Salla on. Voin kyllä edelleen olla hänelle isä malli, mutta muutan pois, Tulin paluttamaan sormuksen ja hakemaan tavarani pois", Tuukka vastasi ja antoi sormuksen sormestaan Annelille. Nainen räjähti itkuun ja katsoi Tuukkaa.
"jos, sinä minua tarbitset, niin asun Leenan luona toistaiseksi ennenkuin löydän asunnon.", Tukka kertoi ja oli menossa sisälle.
"Tuukka.... Mistä sä huomasit ettei Salla ole sun?", nainen kysyi äkkiä.
Hetken hiljaisuuden päästä mies vastasi:
"Kummallakin meillä on vihreät silmät ja Sallalla on ruskeat"
Kun mies oli kerännyt vähäiset tavaransa hän lähti pois.


Viikot vierivät ja Annelilla oli vaikeuksia hoitaa tytärtään yksin. Onneksi pian Sallasta tulisi koulu ikäinen ja Anneli voisi lähteä töihin. Salla ei onneksi leikeiltään huomannut itkevää äitiään ja tämän pahaa oloa.


Hilipasta ja Mammasta kasvoi oikein ihanat aikuiset kissat ja nämä sisarukset tulivat toimeen niin hyvin ettei, Anneli rahahuolistaan huolimatta luopunut yhdestäkään kissasta.


Pian Sallasta kasvoi ihana lapsi ja samoihin aikoihin Anneli muutti tyylinsä ja alkoi hakea töitä, joka oli uskomatoman vaikeaa. Onneksi hänellä oli usein aikaa rakkaalle tyttärelleen sekä kissoille. Kuudestaan he olivat aivan oikea perhe ja vieläpä onnellinen sellainen.


Eräänä iltana kun Salla ja Anneli katselivat yhdessä televisiota, Salla kysyi kysymyksen, jota Anneli oli onnistunut välttelemään pitkään.
"Äiti kuka minun oikea isäni on?", tyttö kysyi viattomana ja hänen äitinsä katsoi häntä vaikeana. Kertoisiko hän tyttärelleen oikean isän vai ei?


OSA 63: LIIAN LYHYT ONNI

OSA 61: TEINI-IÄN ONNI SÄRKYY

Kaunialan vanhain koti Vapina oli päätetty lopettaa ja niinpä sen ainut asukas lähetettiin kotiin. Leena Mukavainen ei ollut kovinkaan mielissään kun hänen äitinsä pamahti oven taakse ja vielä uuden koiran kanssa. Nyt kun talossa oli kaksi koiraa, papukaija ja vielä höpsö vanhus, olivat Leenan kädet kirjaimellisesti täynnä, niinpä hän ei sattunut huomaamaan mustia pilviä, jotka alkoivat kasautua hänen suhteensa päälle.

Onneksi Elina päätti, että työelämä sai jäädä taakse ja jäi eläkkeelle. Niinpä tyttärellä oli aikaa havitella suurinta unelmaansa tulla eläväksi legendaksi. Timo sen sijaan teki töitä jatkuvasti. Hänellä alkoi olla outoja liiketapaamisia iltaisin, mutta Leena ei valittanut sillä kaksi isoa koiraa söi yllättävän paljon.

Uusi koira oli nimeltään Bella ja se oli iso kuolaava berhandilaisturrikka. Jape oli yllättävän kiinnostunut Bellasta ja niinpä näiden kahden täysin erilaisen koiran välille syntyi syvä suhde. Mikä oli tietysti parempi kuin se, että koirat vihaisivat toisiaan. Tosin Bella meinasi ajaa Elinan pöppilään järsiessään aina kalliita huone kaluja ja hömelönä koirana se ei ymmärtänyt mitä väärää teki.


Elina oli kyllä häijy nainen, sillä hän oli silmittömän ihastunut tyttärensä poikaystävään. Olihan Timo kova tekemään töitä, sillä hän vietti useita tunteja puhelimessa. Jos kaikki olisivat tienneet kuka toisessa päässä oli Timo olisi varmaan lentänyt talosta kuin leppäkeihäs.


Eräänä kauniina iltana sitten Timo oli jälleen sanonut menevänsä liikeillalliselle. Totuus oli kumminkin julma. Timo oli aloittanut intohimokkaan suhteen ruokalähetti Marianneen. Olihan pari rakastunut ensi silmäyksellä Mukavaisten ovella. Kun ruoka oli syöty pari siirtyi vakavempaan keskusteluun.
”Kuule Timo, et koskaan pyydä mua luoksesi, on turhauttavaa tehdä aina SE jossain julkisella paikalla”, Marianne vihjaili hienostuneesti ja katseli miestä sinisillä silmillään.
”Jooh, nyt on ollut hieman vaikeeta, kun katso mun vuokraemännän äiti muutti takaisin”, mies lasketteli sujuvasti. Marianne oli uskonut täysin Timon tarinat siitä, että Leena oli hänen vuokraemäntänsä, vaikka luulisi koko Kaunialan tietävän, että pari oli ollut yhdessä aivan lapsesta saakka.
”Mitäs Timo sanoisit jos muuttaisit minun luokseni?”, nainen sanoi ja laski leukansa lepäämään miehen olkapäälle.
”Ottasitko mut?”, mies kysyi kiusallaan ja kun Marianne nosti päänsä aloittaakseen sanasodan niin Timo lähetti tälle lentosuukon. Nainen hymyili ja sanoi hiljaa:
”Tarjous siis on hyväksytty”


Samana iltana Timo ja Leena sattuivat kylpyhuoneeseen samaan aikaan.
”Katso kulta näitä hiuksia. Ihanat eikö?”, nainen sanoi ja kääntyi katsomaan miestä joka lillui vaahtokylvyssä.
”Joo”, Timo sanoi ja mietti jotain syvällisesti. Loukkaantuneena Leena lähti kävelemään huoneesta pois sanoen mennessään:
”Tulet sitten myöhemmin sänkyyn öitä. Rakastan sua”
Timo kohotti katseensa ja huokasi painautuen syvälle veteen mieli mustana.


Mies vietti monta pitkää tuntia keittiössä kirjoittaen kirjettä Leenalle. Kun kolmen tunnin päästä hän oli saanut suolettua ulos puoli paperia, hän päätti, että oli aika mennä, hän ei tekisi tästä enää yhtään vaikeampaa kenellekään. Näin olisi varmasti kaikille paras. Vielä ennen lähtöään hän kävi katsomassa nukkuvaa naista. Sängyn luona hänen silmiinsä kohosi kyyneleet ja hän kuiskasi:
”Anteeksi Leena, ikuisuus ei ollutkaan meitä varten”
Mies pakkasi hiljaa vaatteensa ja lähti sitten soittamaansa taksiin. Timon lähtö oli vasta ensimmäinen naula arkkuun.


Herätessään Leena tunsi todella huonoa oloa ja hän katsoi mahaansa oliko se kenties kasvanut. Hetken tunnusteltuaan hänen ilmeensä kirkastui. Hän saisi lapsen, Timo ja hän saisivat lapsen. Ensi huuman laannuttua, nainen huomasi että Timon nukkuma paikka oli koskematon. Leena tarkisti koko talon ja kun miestä ei löytynyt hän ajatteli mennä syömään, ehkä Timolla oli taas joku tärkeä työjuttu.


Siinä syödessä naisen silmiin osui äkkiä paperi johon oli kirjoitettu jotain. Leena nappasi paperin käteensä ja alkoi lukea sitä.
”Leena.
Kurjaa tehdä tämä näin, mutta minussa ei ole miestä sanomaan asioita niin kuin ne ovat. Meidän teini-iän rakkautemme kukka on kuihtunut. Suurin osa kaikista lounaistani on kuulunut uudelle tyttöystävälleni. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti löydät minua paremman miehen, jonka olet ansainnut.
Ystävällisen terveisin: Timo”
Leena tuijotti paperia hetken ja pidätteli kyyneliä. Hän ei itkisi, ei ainakaan tuollaisen takia. Mikäs tässä ollessa raskaana miehelle, joka lähti toisen matkaan, kahden koiran ja täysin höperön vanhuksen kanssa.


Äkkiä Leena kumminkin nousi ylös ja käveli keittiöön. Siellä nainen alkoi viskellä lautasia, mukeja kaikkia käteen tarttuvia esineitä pitkin seiniä, päästäen suustaan kirouksia, jotka saisivat merimiehetkin kalpenemaan. Lopulta Leena lyyhistyi polvilleen kaiken keskelle ja itki armottomasti. Häneen sattui niin paljon, ettei kukaan sitä voinut ymmärtää.


Eivätkä vauvat suinkaan loppuneet Leenan toukkaan. Sillä Bella ja Jape olivat järjestäneet pienen yllätyksen ja Bella synnytti kaksi tervettä pentua nartun ja uroksen. Koska Leenalla ja Elinalla ei olisi varaa pitää kahta pentua he päättivät luopua toisesta. Niinpä narttu pentu, joka oli nimetty Tipsuksi, sai lähteä etsimään uutta kotia. Uros pentu Bruno jäi siis äitinsä ja isänsä kanssa Mukavaisten hoitoon.


Elina jakoi usein neuvojaan tyttärelleen tulevaa vauvaa varten. Vaikka nämä kaksi olivatkin tiiviisti yhdessä eivät heidän välinsä olleet kovinkaan hyvät. Äitinä Elina yritti saada tyttärensä tajuamaan, ettei Elina pitkään olisi auttamassa naista ja hänellä tulisi sitten varmasti olemaan vaikeaa, kolmen koiran ja lapsen kanssa. Leena vain tuntui uskovan, ettei Elina nyt minnekään vielä kuolisi, naisethan olivat tunnetusti pitkä ikäisiä.


Mutta niin kun aina Kuolema, tuli juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Elinan kohdalla se tuli päivällä kun hän oli pesemässä koiria. Kuolema sai pitää tiukasti tiimalasistaan kiinni, sillä Elina ei millään hyväksynyt lähtöä, eihän hän ollut vielä nähnyt pienen tyttönsä vauvaakaan. Kuolema, ei tunnetusti ole mikään herrasmies ja niinpä Elina sai matkustaa sielujen maille kesken toisen tyttärensä, Annelin kyläilyä ja koirien pesua.


Perintönsä nainen jakoi vai kolmen lapsensa kesken. Heistä eniten sai Anneli kun taas Teemu ja Leena saivat melkein saman verran, tulevana äitinä Leena sai muutaman satasen enemmän. Samana iltana kun Leenan rakas äiti oli lähtenyt, alkoi hänen synnytyksensä. Tuskissaan nainen ajoi vielä itse sairaalaan asti, jossa lääkärit vielä haukkuivat hänet pystyyn ennen kun vievät hänet synnytysosastolle. Omaksi onnekseen Leena synnytti aivan terveen tyttö lapsen. Lapsi sai nimekseen Tea ja hän oli perinyt äitinsä vaalean ihon ja isänsä siniset silmät. Enemmän naista huoletti nyt se, että hänellä oli talo täynnä ”lapsia” kuinkahan hän oikein pärjäisi ja saisiko hän kenties apua jostain?

OSA 62: TOTUUS PALJASTUU

OSA 60: RAKKAUS VOITTAA

Sim Cityn yliopistossa Eririkkaan asuntolassa oli käynyt vilske ennen kuin Pentti Vähälä muutti sinne. Hänen hyvä ystävänsä Teemu Mukavainen oli asunut jo yhden vuoden asuntolassa ja otti ilomielin ystävänsä vastaan. Pentti oli ensin todella onnellinen kun huomasi, että Teemun välitodistuksessa komeili vitonen.

Eräänä aamuna pari valjakko istui asuntolan ruokalassa juttelemassa.
”Teemu sä taidat opiskella aika paljon myös. Huomasin sen vitosen”, Pentti sanoi ja hymyili ystävälleen iloisesti. Yhtäkkiä Teemu repesi nauramaan ja rauhoituttuaan katsoi Penttiä.
”Mun ’ystävättäret’ on tehnyt mun loppu työt aina.”, Teemu sanoi ja kumartui lähemmäs ystäväänsä jatkaen:
”Mä olen pelehtinyt jo kuuden muijan kanssa ekana vuonna, kolme niistä oli tämän asuntolan, Lenita, Loora ja Laura”
Pentti tuijotti ystäväänsä suu vääränä ja sanoi lähtevänsä tunnille. Teemustahan oli tullut kauhea pukki.


Kun Teemu jatkoi naisjahtiaan niin Pentti yritti syventyä fysiikan opintoihinsa. Hän halusi palavasti lääkäriksi ja hänen suurin haaveensa oli tulla sairaalan johtajaksi.


Teemulla taas oli yksi hoito josta hän tykkäsi pikkuisen muita enemmän saman asuntolan vaalea Lenita Tiihonen. Mutta eräänä päivänä kun Teemu hieman flirttaili ja leperteli Raija Leppäselle, juoksi Lenita alusvaatteissa ulos ja haukkui Teemun pystyyn. Jonkin pojan sisällä tuntui risahtavan rikki, tosin Raijaa ei näyttänyt harmittavan vaikka Lenita oli juuri kertonut olevansa pojan tyttöystävä.


Pentti oli hellittänyt aivan vähän opinnoissaan ja oli onnistunut löytämään Teemu ”neitseellisen” tytön, Saila-Tiina Ollillan. Saila-Tiina ja Pentti opiskelivat usein yhdessä ja miehestä oli ihana tietää, että joku tyttö oli oikeasti ymmärtäväinen hänen lääkärin haavettaan kohtaan.


Myös Teemu turvautui usein kaverinsa tyttökaveriin neuvojen kysymisessä. Eräänä päivänä Teemu käveli Saila-Tiinan luokse ja alkoi jutella tälle.
”Lenita vihaa minua”, Teemu sanoi surkeana ja tuijotti lattiaa.
Saila-Tiina nosti katseensa kirjasta ja laski sen sitten takaisin jatkaen esseen kirjoittamista samalla:
”Onko ihme suurin osa KAMPUKSEN naisista vihaa sua”
Pojasta pääsi ihmeellinen ääni, joka kuulosti samalta kuin karkaava suolikaasu. Tyttö nosti hämmästyneen katseensa poikaa ja kun hän tajusi, ettei Teemu ollutkaan pieraissut hän jatkoi:
”Jos todella pidät Lenitasta, niin koita pyytää anteeksi ja muuttua Teemu. Pentti on kertonut kuinka ihana ja urheilullinen sinä olet ollut nuorena. Ota hyvä mies itseäsi niskasta kiinni vielä kun voit”
Teemu kuunteli hiljaa tytön neuvoja ja hänen päänsä sisällä käytiin aikamoista sotaa.


Seuraavana päivänä Saila-Tiinan neuvoista viisastuneena Teemu metsästi Lenitan kiinni.
”Lenita kiltti anna mulle anteeksi, minä todella pidän sinusta.”, poika surkutteli tytölle, joka tuijotti tätä kuin myrkyllistä hyönteistä. Lopulta hän huokasi ja sanoi:
”Teemu kyllä minäkin pidän sinusta, mutta sinun täytyy muuttua. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Muuten en voi ikinä antaa sinulle anteeksi”
”Lenita-pulu teen sinun vuoksesi mitä vaan”, Teemu lupasi ja Lenita katsoi poikaa hetken, uskoen ettei, Teemu IKINÄ voisi muuttua.


Teemun toinen vuosi ja Pentin ensimmäinen vuosi kuluivat kun siivillään. Teemulla ihmissuhde sotkuja selvittäessä ja Pentillä Saila-Tiinan järkevässä seurassa sekä opinnoissa. Pentti ja Saila-Tiina vaihtoivat myös ensisuudelmansa, kuunvalossa asuntolan ”parvekkeella”. Teemu oli elänyt jo niin kauan, että hän päätti luopua romantiikka tavoitteestaan (tai siis näin noppa näytti ;) ) ja vaihtaa sen mammonatavoiteeseen.

Heti kolmannen vuotensa alussa Teemu koki järisyttävän muodon muutoksen. Kukaan ei meinannut tunnistaa ennen niin renttumaisen näköistä Teemua tästä uudesta leikkisän näköisestä. Poika otti jopa huulikorun, johon ei kyllä meinannut tottua millään.


Teemu opiskeli ahkerasti ja aina kun hän kerkesi, hän lämmitteli varovasti välejään Lenitaan. Eräänä iltana kaksikko jutteli rauhassa keittiössä.
”Lenita, nyt varmaan uskot, että olen muuttunut, käyn salilla, opiskelen, muutin ulkonäköni ja kaikki vain sinun vuoksesi”, poika kuiskasi hiljaa. Tyttö näytti hieman vaivaantuneelta.
”Kyllä minä olen sen huomannut”, Lenita vastasi ja katsoi sitten Teemua silmiin jatkaen:
”En vain ole varma voinko siltikään antaa anteeksi.”
Teemu nyökkäsi ymmärtäväisesti ja kumartui tytön puoleen kuiskaten tämän korvaan:
”Rakkaus voittaa aina” Sen jälkeen hän antoi Lenitalle poskisuukon ja meni omaan huoneeseensa nukkumaan. Lenita jäi seisomaan tyhmänä keittiöön ja tuijotti eteensä. Niin Rakkaus.


OSA 61: TEINI-IÄN ONNI SÄRKYY

OSA 59: VANHUUS EI TULE YKSIN

Henri ja Hellä olivat viimeisten kuukausien aikana oppineet sietämään toisiaan yllättävän hyvin. Henri yleni työssään ja Hellä sai elää aina vaan leveämmin poikansa rahoilla. Vanhaksi naiseksi, Hellä on terve kuin pukki. Henri oli taas löytänyt elämänsä miehen poliisiasemalta ja seurusteli salassa äidiltään tämän kanssa.

Henri vietti usein monia tuntia puhelimessa jutellen poikaystävänsä kanssa. Hellä tosin luuli, että kyseessä tuleva miniä ja jaksoi jauhaa pojalleen siitä, että tämä ei tuonut naistaan näytille. Hyvänä poikana Henri yritti hellävaroin vihjata äidilleen olevansa pehmopoju, mutta eihän vanha nainen sitä tajunnut.


Vanhalla naisella oli taas omat huvinsa Kaunialan asukkaiden kiusaksi. Hän oli jo perinyt Hilja Vanhasen pitämän pahimman juoruakan tittelin. Hellä tiiraili päivät pitkät naapureitaan kaukoputkella saaden selville jokaisesta, jotain ikäviä salaisuuksia selville. Eipä siis ihme että pian vanhaa naista tai tämän poikaa ei kutsuttu yhtään minnekään.


Henrin ja tämän salaisen rakastajan suhde oli puhjennut kukkaan. He tapailivat toisiaan kylpylöissä, ravintoloissa ja keilahalleissa. Kumminkin hänen poikaystävänsä alkoi olla loukkaantunut kun Henri ei uskaltanut sanoa äidilleen vastaan ja laittaa tätä Vapinan Unelman hoitoon. Myös Henri tiesi, että hän olisi kohta jo niin vanha että hänen äitinsä voisi olla hänen vaimonsa, asialle siis täytyisi pikku hiljaa ruveta tekemään jotain.


Naapureiden kyttäämisen ohella Hellä meditoi paljon. Hän uskoin tällä tavoin pysyvänsä terveenä ja elävänsä pidempään. Eihän hän halunnut liian aikaisin lähteä virtaavan rahan luota pois.


Kuukaudet kuluivat ja Hellä huomasi päivisin itsensä sitä, että hän oli yksin poikansa ollessa töissä. Kulkukoirat ja kissat joita nainen paijasi aina, eivät useinkaan palanneet toista kertaa enää tontille ja aina Hellä onnistui kiintymään niihin paljon. Onneksi viimein kulukoira Memmä palasi tontille ja Hellä otti hurtan heti omiin hoiviinsa.



Pian olikin Henrin aika kasvaa vanhukseksi. Hänestä tuli oikein komea vanha komissaari, mutta onneton. Hänen poikaystävänsä jätti hänet heti, verukkeella, että ei noin vanhan ihmisen pitäisi enää asua äitinsä kanssa. Henri aavisti, että hänen äitinsä joutuisi katsomaan poikansa hautaan panon vielä eläessään, sillä hän oli liian väsynyt elämäänsä, pian hän jättäisi kaiken ja saisi nukkua rauhassa.


OSA 60:RAKKAUS VOITTAA

OSA 58: LESKIÄIDIN TYTTÄRET

Laineilla elämä kahden vauvan kanssa oli jo arkipäivää, Janikan ollessa täysin lopussa, hyväsydäminen Ilkka hoiti kahta sisartaan niin hyvin kuin pystyi. Onneksi tytöt olivat vielä niin pieniä, etteivät ymmärtäneet kysellä missä heidän isänsä oli. Varsinkin Janikalle hänen miehensä poismeno oli hyvin raskasta. Kaikki miehet yrittävät siipeillä, keskivertoa enemmän rahaa omistavan naisen, luokse mutta, Janika oli onneksi niin tolkuissaan, ettei hyväksynyt ketään lähelleen.

Pian kumminkin Venlan ja Venuksen oli aika kasvaa taaperoiksi. Janikaa harmitti kun talossa oli enää vain kolme lasta. Hän oli aina ollut kotiäiti eikä oikein tiennyt miten olisi pitänyt suhtautua ajatukseen, että pian lapset olisivat niin isoja, että hän voisi alkaa käymään töissä. Mitä sitä vielä murehtimaan.

Venlasta kasvoi kaunis vaalea tyttö, aivan kuten hänen isänsäkin oli ollut. Ilkkaan ja Janikaan sattui hyvin paljon ajatus siitä että tyttö oli kuin ilmetty isänsä.


Venus sen sijaan oli lunastanut jo paikkansa perheen sydämessä eikä kumpikaan heistä halunnut enää luopua enää rauhallisesta mutta hyvin oppivaisesta tytöstä.


Janika ja Ilkka olivat aivan piipussa molemmat ja heidän välinsä kärsivät hieman siitä, että tytöt kaipasivat vielä niin paljon apua kaikessa. Yö myöhään asti tyttöjä opetettiin. Ilkan koulun käynti pysyikin ihmeen kaupalla kympissä. Onneksi tytöt olivat halukkaita oppimaan kaikkea mitä heille tarjottiin. Tai no toisinaan pieni diiva nosti päätään kasvavassa Venlassa.


Aika on katoavaista, ja pian tytöt olivat jo niin isoja että oli aika viettää synttäreitä. Juhlat pidettiin Saulin, Jonna ja tietysti talossa asuvien kesken. Sauli ja Jonna tarjosivat juhlissa avoimesti apuaan äidilleen, joka kuminkaan ei hyväksynyt tätä. Janika kertoi että olihan hän pärjännyt jo nuorena kolmen lapsen kanssa, niin eikai kaksi tyttöä voisi olla niin vaikea kasvatettava. Synttäri kakut puhallettiin sammuksiin perheen terassilla ja juhlat onnistuivat hyvin.


Venlasta ja Venuksesta kasvoi kaksi uskomattoman kaunista tyttöä. Jo taaperoina tytöt olivat osanneet olla sovussa ja sama peli jatkui nytkin. Kaikki mitä tytöt tekivät, he tekivät sen yhdessä.


Janika alkoi ajatella, että kaikki kääntyisi vielä parhain päin, mutta sisimmässään hän tunsi, etteivät kurjat yllätykset tähän loppuisi. Ja tuo tunne oli tullut hänelle kun hän oli nähnyt vanhemman poikansa mietteliäät kasvot juhlissa.

OSA 59: VANHUUS EI TULE YKSIN