OSA 57: SALAISUUS PALJASTUU, KUOLEMA VIERAILEE JÄLLEEN

Aleksandra Goottila oli viimeinkin muuttanut omaan asuntoonsa kampuksen alueella ja nautti olostaan täysin siemauksin. Tosin hänellä ei ollut paljoa kavereita ja niipä hän odotti innolla Emilian tuloa johon oli vielä puoli vuotta.

Tuona aikana nainen tutustui hurmaavaan opiskelija poikaan nimeltään Aslak. Ase kertoi olevansa todella kylmästä maasta Outolaakson takaa. Pariskunta alkoi viettää aikaansa yhdessä ja pikku hiljaa viattomat opiskelukaverukset alkoivat lähennellä toisiaan. Molemmat olivat tulisesti ihastuneista toisiinsa


Eräänä iltana Ase ja Alexsandra viettivät hauskaa leffa iltaan naisen kämpillä. Tosin leffan katsomisesta ei tullut mitään, kun pari siirtyi sitten pikku hiljaa halailuun ja pussailuun sohvalla. Puhelin soi monta kertaa eikä Alexsandra halunnut mennä vastaamaan. Muutaman tunnin päästä ovi pamahti auki ja sisään astui nuori tyttö.
”Ahaa, tämän takia mun täti ei vastannut puhelimeen” hän nauroi. Nuoret lempiväiset käänsivät yhtä aikaa katseensa tulijaan.
”Emilia”, Alexsandra kiljahti ja meni suoraan halaamaan tyttöä.



Kun Alexsandra oli esitellyt Aslak:n ja Emilia:n toisilleen poika päätti jättää tytöt kaksistaan. Tytöt puhuivat koko yön siistä kuinka ihanaa heillä tulisi olemaan kahdestaan. He olivat ainoat sukulaisista ketä olivat niin hyvissä väleissä keskenään.


Opiskelu aika vieri kun siivillään. Alexsandralla oli vakava suhde Aslak:n kanssa ja he suunnittelivat jo kihlajaisia, kun taas perhetavoitteinen Emilia teki kaikkensa löytääkseen kunnollisen poikaystävän. Alexsandra saikin usein iltaluennoilta tullessaan bongata epätoivoisen siskontyttönsä lurittelemassa lemmenlauluja Veskulle. Opistojalkapalloliigan maskotina toimivalle opiskelijalle. Mutta ihme kyllä noiden kahden välille kehittyi hyvin lämmin suhde.


Kumminkin eräänä päivänä Emilia sai Veskun riisumaan naamarinsa ja tunsi sydämensä musertuvan. Veskulla oli pitkä ja alaspäin kaartuva nenä sekä hyvin isot huulet. Tyttö lähti niiltä treffeiltä äkkiä kotiin ja itki särkynyttä sydäntään monta tuntia yksin.

Eipä tyttö pitkään ollut toimettomana kun eräänä iltana hän huomasi stadissa ollessaan vanhan miehen katselevan häntä pitkään. Emilia flirttaili hieman miehelle, joka uskaltautui sitten tämän juttusille. Kävi ilmi että mies oli Kaunialassa asuneen Hermanni Vanhasen hyvä ystävä Urpo. Urpo kertoi avoimesti että hänellä oli paljon rahaa eikä hän todellakaan tiennyt kenelle ne kuollessaan antaisi. Emilian aivoissa alkoi raksuttaa paha juoni.

Urpo ja Emilia kävivät paljon treffeillä ja totta kai hyväsydäminen vanhus maksoi kaikki kulut. Rahan himo oli sumentanut nuoren Emilian pään, vai oli tässä suhteessa muka todellakin jotain muutakin.


Eräänä päivänä, kun Emilia oli luennolla, Alexsandra löysi postista rakkauskirjeen Emilialle.
”No niin sillä on jo salainen ihailija”, nuori nainen naureskeli yksinään ja meni viemään kirjeen Emilian huoneeseen.


Kun Alexsandra laski kirjeen pöydälle hän huomasi valokuvan erään pöydän päällä. Hetken päästä hänet valtasi kauhu kun hän tajusi kuinka hempeät tunnelmat olivat kuvassa.
”Emilia tuo ei voi olla totta”, Alex kuiskasi kauhuissaan. Tuo mieshän oli Emilian äidin ikäinen ja Emilia oli vasta 19.


Noina vuosina ja kuukausina Kaunialan rauha järkkyi jälleen:

Tapio ja Elina Mukavainen nauttivat paljon olostaan Vapinassa, Kaunialan vanhainkodissa. He olivat onnellisia kun heillä oli jälleen aikaa toisilleen. Kumminkin he olivat kuulleet, että saattoi olla niin, että he olivat vanhainkodin ensimmäiset ja samalla viimeiset asukkaat, sillä kaupungilla ei ollut varaa pitää taloa pystyssä. Mutta nämä toisiaan rakastavat vanhukset eivät pahoista uutisesta välittäneet olihan heillä vielä toisensa monta vuotta.


Mutta monta vuotta olivat vain muutama viikko. Eräänä päivänä Tapion tullessa töistä häntä odotti kaksi vähäpukeista hula tyttöä. Mies luuli näkevänsä unta mutta pian hän näki itse Kuoleman lipuvan häntä kohti.
”VALITAN TAPIO ON SINUN AIKASI”, Kuolema sanoi ja työnsi drinkin miehen käteen. Hän kuuli ja näki vielä kun Elina juoksi sisältä huutaen ja itkien:
”Tapio kultaseni älä jätä minua” ja sen jälkeen kaikki hiljeni.


Vielä ennen lähtöään Tapio hymyili vaimolleen rauhoittavasti ja muodosti huulillaan sanat:
”Rakastan sinua aina” Sen jälkeen hän oli poissa. Jälleen kerran Kauniala oli menettänyt hyvin tunnetun ja rakastetun vanhan miehen.


OSA 58: LESKIÄIDIN TYTTÄRET

OSA 56: TAVALLISTA ELÄMÄÄ

Mukavasiten uusioperheen Timo Haaveisen, Leena mukavaisen sekä Teemu Mukavaisen elämä näytti olevan rakkautta täynnä. Mutta kohdistetaanpa suurennuslasimme Timoon.

Timo oli ollut mallipoikaystävä Leenalle koko teini-iän, nyt mies puksutteli hurjaa vauhtia vanhuusikää kohti eikä hänen elämässään ole koskaan ollut ketään muita. Ensisuudelma meni Leenalle samoin kuin poikuus. Ei siis ihme, että mies alkoi miettiä olisiko ruoho aidan toisella puolella vihreämpää. No, tässä tapauksessa, vaaleampaa. Eräänä iltana Timo oli tilannut perheen jääkaappiin täydennystä ja lähetti saapuikin pian. Miehen jalat olivat pettää alta kun hän näki lähetin. Kaunis nuori vaalea nainen piteli ostoksia kädessään ja hymyili hänelle. Hetken Timo ja nainen juttelivat, ehkä pientä flirttiäkin lensi ilmassa. Äkkiä nainen sanoi, että hänellä olisi vielä monta muuta paikkaa ja kirjoitti kuittiin jotain, ojentaen sen hymyilen Timolle. Kun auto oli kaasuttanut pois, mies katsahti kädessään olevaa kuittia. ’Soita minulle, Marianne’ Mies hymyili ja rypisti kuitin taskuunsa palaten sisälle, tunne kuohun vallassa.


Pian olikin aika juhlia Teemun teini-iän alkamisen kemuja. Paikalle tulivat Elina ja Anneli. Tapio ei enää halunnut jalkaankaan astua vanhaan kotiinsa jonka Leena oli törkeästi heiltä huijannut. Juhlat menivät loistavasti vaikka kaikki vieraat eivät päässeetkään tulemaan. Teemun elämän nuoraksi tuli romantiikka, ja hänen suurin ja salaisin haaveensa oli pelehtiä 20 eri simin kanssa.


Muutaman viikon päästä pojalle saapui kirje kuori jonka hän avasi vapisevin käsin. Hetken Teemu joutui lukemaan kirjettä, ennekuin pääsi tärkeimpään riviin. ’Täten minulla on ilo ilmoittaa Teemu Mukavainen, teidät on hyväksytty Simcityn yliopiston oppilaaksi.’ Poika ryntäsi heti puhelimeen ja soitti Pentti Vähälälle, hänen parhaalle ystävälleen.
”No moi, mut hyväksyttiin”, Teemu huokasi helpottuneena.
”Niin minutkin”, Pentti vastasi hieman vaisusti toisessa päässä.
”No niin nyt stadiin ostelee uusia kuteita ja tietty kännyt ja mitäs muuta me tarvitaan.”, Teemu aloitti innokkaasti.
”Teemu, mä pystyn tulee vasta vuoden päästä.”, toisesta päästä keskeytettiin.
”Mitä? Miksi?”. Teemu kysyi ihmeissään.
”Äiti sai sen lapsen. Tai siis lapset. Meille tuli kaksoset ja toistaiseksi Raija tarvii mun apua”, Pentti kertoi hieman surullisen oloisena. Pojat juttelivat vielä hetken, ennekuin lopettivat.


Parin viikon päästä Leena pyysi Teemun puhutteluun.
”Miksi sä et kultaseni ole pakannut?”, isosisko kysyi rauhallisesti.
”Koska mä lähden samaan aikaan kuin Pentti”, Teemu sanoi painokkaasti.
”Teemu älä viitsi olla noin lapsellinen, äiti ja isä haluaa todella nähdä sun valmistuvan eikä niillä kuule enää ole oikein paljoa aikaa jäljellä”, Leena jatkoi tukkaan mutta lempeään sävyyn.
”Mutta mä en tunne sieltä KETÄÄN”, Teemu aloitti näsäviisastelun.
”Tästä ei enää puhuta, Timon ja minun suhteeni kärsii susta, sinä lähdet tänään kun isä tulee hakemaan.”, Leena sanoi ja nousi sohvalta lähtien laittamaan ruokaa. Teemun olisi tehnyt mieli itkeä. Leenan totuuden sanat hänen vanhempiensa elämän lopusta satuttivat häntä pahasti.


Niinpä Teemu lähti ensimmäiselle vuodelleen yliopistoon. Myös vuosi meni nopeasti Vähälöillä joissa koettiin kasvun ihmeitä. Raija oli tosiaankin saanut kaksoset nimeltään Kristiina ja Kritian. Pian kaksoset kasvoivatkin jo lapsiksi ja lapsi-ikäinen Kauko teiniksi, joka voisi Pentin lähdön jälkeen auttaa äitiään kaksosten kanssa.

Kristiina oli äidin pikku prinsessa, jota hän vaali todellisella rakkaudella. Tyttö sai kaiken mitä tajusi vain pyytää. Kritian taas oli isänsä ylpeyden aihe. Tulisihan pojasta varmasti paljon parempi kuin kolmesta edellisestä veljeksestä.



Kauko taas oli huolestunut jokseenkin lihavasta ulkonäöstään ja päätti ruveta käyttämään jälleen perheen takapihalla olevaa uima-allasta laihtuakseen. Mutta mitä tulevaisuus tuo tulleessaan on ehkä parempi, ettei vielä kukaan heistä tiedä.


OSA 57: SALAISUUS PALJASTUU, KUOLEMA VIERAILEE JÄLLEEN

OSA 55: KAUNIALAN UUDET TOIVOT

Jaana Pakkala oli yliopisto vuosiensa jälkeen asettunut Kaunialan slummialueelle ja eleli siellä herroiksi hyvän koulutuksensa ansiosta. Eipä aikaakaan kun Hekki Husari huomasin Jaanan olevan upea neitokainen vailla vertaa ja hän lopetti opintonsa suin päin ja muutti Jaanan siipien suojaan.

Pari eleli aika hiljaista eloa ja vain harvat tiesivät, että Heikki olikin valinnut Jaanan ja jopa luvannut taluttaa tämän alttarille asti. Pari oli onnellinen yhdessä, vaikka Jaana olikin luvannut kostaa Alinalle Heikin muodosta, tämä ei enää sitä ollut.

Jaanan ja Heikin häitä vietettiin vain muutaman opiskelu toverin kanssa. Jaanasta tuli onnellinen Jaana Husari.


Jo samana iltana pari sai hienoa uutisia kun he huomasivat Jaanan mahan kasvavan. Heikki luki innolla vauvanhoidosta ja Jaana pyrki olemaan rasittamatta itseään mahdollisimman paljon.


Pian esikoinen syntyikin. Se oli tyttö vauva joka sai nimekseen Helena. Tyttö oli perinyt äitinsä kauniit vihreät silmät. Jälleen aika vieri ja pian pari huomasikin jo, että heidän tyttärestään oli tullut hurmaava taapero. Heikki oli varsin ylpeä omasta pikku prinsessastaan, mutta tavallaan hän halusi myös sisaruksia Helenalle. Aika näyttää miten tämän perheen käy.


Aivan toisella puolella Kaunialaa Sauli Laine oli muuttanut siskonsa entiseen kämppään. Saulin luvattu Sivi kävi usein vierailulla ja parille alkoikin tulla riitaa siitä, että Sivi painosti Saulia tekemään päätöksen yhtyeenmuutosta mahdollisimman nopeasti.


Eikä Sivi ollut ainut, joka halusi Saulin kanssa saman katon alle. Myös Saulin hyvä ystävä, hänen siskonsa ex-kihlattu Turkka alkoi puhua, poikamiesboksin perustamisesta. Mies saikin vähän väliä muistuttaa olevansa Turkan vihaaman Sivin kanssa kihloissa.


Ei siis ihme, että Sauli kaipasi omaa rauhaa. Mutta tuon rauhan nimi ei ollut Rauha vaan Jutta.

Jutta ja Sauli olivat törmänneet puistossa, kun Jutta Röyhkä oli ollut lapsiensa Leenan ja Lassen kanssa kävelyllä. Nainen oli ystävällisesti tervehtinyt miestä ja he olivat alkaneet puhua siitä kuinka yllättynyt nainen oli siitä, että Saulistahan oli tullut nuori mies. Pian Jutta oli myös kertonut kaamean tapauksen Joukon kuolemasta ja mies kertoi olevansa pahoillaan.

Yhä useammin pari tuntui törmäävän toisiinsa ja pian nämä kaksi jotka eivät tunteneet toisiinsa mitään vetoa, ihastuivat. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jutta tuli aina, jollakin verukkeella, miehen luokse ja sitten he viettivät aikaansa yhdessä, aina silloin tällöin ilmassa oli pientä flirttiä, mitä ihmeellisimmissä paikoissa.


Suhde kehittyi hitaasti ja varmasti. Sauli oli mielissään siitä, että vaikka Jutta oli kolmen lapsen yh, hän oli vielä erittäin kaunis. Jutta taas oli mielissään siitä, että Saulin kaltainen nuori, komea ja vieläpä varattu mies halusi olla hänen kanssaan. Eräänä päivänä pari vaihtoi ensimmäisen suudelmansa ja se oli sen homman menoa. He rakastuivat toisiinsa.


Vasta monen omituisen kuukauden jälkeen pari päätyi viettämään yhteisen yön.
”Sauli?”, Jutta kuiskasi varovasti, tullen miehen kainaloon.
”Joo?”, mies vastasi hiljaa ja nuuski naisen hiuksia, joissa tuoksui keväinen omenankukka.
”Mä haluan, että sinä muutat meille”, nainen kuiskasi varovasti ja nukahti sen jälkeen. Sauli kuulosteli yön hiljaisia ääniä jotka rikkoi vain pöydällä naksuttava herätyskello. Sauli ei tiennyt mitä ajatella, sinä yönä hän ei nukkunut silmäystäkään.


OSA 56: TAVALLISTA ELÄMÄÄ

OSA 54: KAIKKEA KAKSIN KAPPALEIN

Tiina Terhakainen eli onnellista elämää vakituisen, mutta vanhan poika ystävänsä Dimitrin kanssa.
Nainen paiski kovasti töitä saavuttaakseen haluamansa ylennyksen ja Dimitri jäi vaille seuraa. Niinpä Tiina päätti hommata karvaturrin asuntoon. Eikä vaan yhtä vaan kaksi. Dobermannit Caran ja Desotton.


Erään ankaran viikonloppu bailaamisen jälkeen Tiina oksenteli koko sunnuntain ja söi kun hevonen. Nainen pelkäsi hieman, että olisi vakavasti sairas, mutta omien tutkimustensa mukaan kaikki johtui kaksipäiväisistä ryyppäjäisistä.


Niinpä sitten Tiina sai kauan haluamansa ylennyksen ja päätti keskittyä Dimitriin ja koiriin enemmän. Mutta olisipa se ollutkin niin helppoa.


Nainen huomasi pelistä katsoessaan, että hän oli pyöristynyt aikalailla. Äkkiä hän tajusi, että olisi raskaana. Pelko lapsesta pyyhkäisi naisen yli välittömästi. Toisaalta olihan hänellä Dimitri, joka harkitsi jo eläkkeelle jääntiä ja niinpä naisen ura ei yhteen lapseen katkeaisi.


Desotto ja Cara ottivat vähintään, joka toinen päivä yhteen verisesti usein Dimitri kauhistelikin koirien tappelua, mutta ei uskaltanut mennä väliin. Desotto kun oli luonteeltaan säikky ja seurallinen kun taas Cara itsenäinen ja riitaisa.


Tiinan maha kasvoi aikamoista vauhtia ja isäksi tuleva Dimitri järjesti heidän pienillä rahoillaan taloa vauvan tuloon. Mies oli jopa salaa toivonut nuoren naisen raskaaksi tulemista, sillä tuleva lapsi olisi varmasti Dimitrin ensimmäinen ja viimein.

Eräänä iltana Dimitri huomasi kauhukseen ettei Desottoa löytynyt mistään. Se oli siis karannut. Kauhuissaan ja hädissään mies ilmoitti koiran kadonneeksi, Poliisi lupasi ilmoittaa Desotton kadonneeksi, muttei luvannut mitään koiran löytämisestä.


Kun Mies kertoi Tiinalle tapahtuneesta nainen ryntäsi isoine mahoineen pihalle.
”Nyt se itsekäs narttu viimeisen tempun teki”, Tiina ylisi mennessään. Cara löytyikin pihalta pyöriskelemässä saastalammikosta. Juuri kun nainen alkoi huutamaan koiralle, hän tunsi supistukset. Nyt se pienokainen sitten päätti tulla. Mitä huonoimmalla hetkellä.


Tiinan synnytys meni loistavasti. olihan hän itse jo apulaislääkäri. Mutta lapsia ei tullutkaan yhtä vaan kaksi. Kakkospojat, jotka saivat nimekseen Heikki ja Henri. Ei tuo Dimitri siis aivan mikään turha mies ollutkaan. Olihan Tiina saanut nyt kaksi perillistä, yhden sijasta.

Aika kuluu nopeasti kun on onnellinen ja pian olikin jo aika juhlia poikien yksivuotissynttäreitä.

Synttäri päivänä puhelin soi ja Tiina riensi vastaamaan. Soittaja oli vanhempi naishenkilö, joka ilmoitti, että oli löytänyt Desotton talonsa alta. Tiina kiitti jumalaa ja pyysi naista tuomaan heti koiran kotiin. Niinpä Desotto palasi kotiinsa ja myös nainen pääsi nauttimaan poikien herkullisia synttärikakkuja, mutta naisen mielestä ainoa herkkutalossa, oli Dimitri, vaikkei tämä sitä myöntänytkään, vilkuili vain.


Heikistä ja Henristä kasvoi komeat pikku taaperot. Heikki tuli enemmän isäänsä ja oli aika ilkeän näköinen julmine kulmakarvoineen kun taas Henri tuli enemmän äitiinsä ja oli jotenkin söpö isossa vaaleassa tukassaan. (Heikki Tiinan sylissä ja Henri Dimitrin sylissä)


Mutta kuinka Tiinan ja Dimitrin elämä jatkuu kun koiria on kaksi ja poikia on kaksi. Ja aikakin laukkaa nopeasti lähestyen Dimitrin viimeisiä päiviä.

OSA 55: KAUNIALAN UUDET TOIVOT

Osa 53: MAMSTRAAJAT SYNTYY

Alina ja Martti olivat viimeinkin saaneet erimielisyytensä sovittua ja olivat jälleen rakastuneita. Eräänä päivänä Alina ryntäsi Marttia vastaa ja halasi tätä lujaa.
”Se onnistuu viimeinkin.”, Alina huusi melkein itkien. Mies säikähti jo, että nainen oli tullut raskaaksi. Mutta pian keittiöstä käveli vaalea tukkainen mies joka tervehti Marttia.
”Martti saanko esitellä kolmannen Mamstraajien jäsenen, Severi Marttala.”, Alina hihkui intoa. Pian Martti tajusi että viimeinkin osakuntahakemus oli mennyt läpi.


Ensitöikseen Martti hankki osakuntaan tunnuksen, joka merkitsi kiireettömyyttä. Merkki pääsi kunniapaikalle, osakunta talon maskotin Jyrsiksen viereen.


Severi yritti lämmitellä välejään kaikkiin uusiin tuttavuuksiin kampuksella, mutta kukaan ei tuntunut välittävän pojasta siinä mielessä. Anneli Mukavainenkin kieltäytyi aina puhumasta hänen kanssaan, kun hän soitti naiselle.


Kolmanen vuoden alkupuoli meni kerätessä kavereita ja muuta vastaavaa pian osakunta oli jo tasolla viisi. Kiitos, Martin moninuolisen harrastuksen. Mies nimittäin treffaili entiseen tapaansa Alinan selän takana muitakin tyttöjä. Miehen suurin haave oli 20 rakastettua yhtä aikaa ja tuosta määrästä oli kohta jo ¼ täynnä. Eniten mies oli ihastunut Liinaan, josta hän suunnitteli omaa jatkajaansa osakuntataloon, kun Martin lähtö olisi lähellä. Liina saikin useita ihania treffejä miehen kanssa ja myös muutamat ei niin ihanat.



Eräänä aamuna Allina heräsi Martin sängystä ja mies oli jo lähtenyt luennolle. Nainen huomasi ihastuttavan ruusu kimpun yöpöydällä.
”kuinka suloista Martilta”, hän tuumi ääneen ja meni lukemaan pienen vaaleanpunaisen kortin.


Hetkeen Alina ei pystynyt sanomaan yhtään mitään. Hän näki vain tekstin lopussa olevan nimen. Liina. Nainen nieleskeli kyyneleitään ja kääntyi sitten pois kukista.


Alina ei voinut pidätellä kyyneliään vaan äkkiä hän puhkesi itkuun. Kuinka Martti saattoi tehdä hänelle näin kaiken tämän työn ja vaivannäön jälkeen. Alina päätti, että ei auttaisi osakuntaa enää yhtään ja lähtisi pian ilman omaa jatkajaansa osakunnassa.


Mutta Alinan niskoittelu ei ollut ainut päänvaiva talossa. Severi oli ottanut opiskelun niin tosissaan, että pian Martti ja Alina alkoivat huolestua nuoresta miehestä, joka puheli itsekseen ja halaili ilmaa. Martin ja Alinan erehtyessä kysymään, kenet mies näki, hän esitteli aina ystävänsä kanikamun. Niinpä Martti kutsui hyvän ystävänsä, kampuksen jalkapallojoukkueen kannustajan heille kylään.



Pian Severi unohti mielikuvitusystävänsä ja suuntasi tarmonsa viehättävään tyttöön ja heti noiden kahden kemiat alkoivat pelata.


Mutta ilo oli lyhytaikaista. Hieman ennen kuin Alina sai koulut läpi, osakunnan lemmikki ja maskotti Jyrsis kuoli nälkään. Alina tiesi, mitä se merkitsi, muttei sanonut kenellekään yhtään mitään. Hänhän oli jo käytännöllisesti katsoen pessyt kätensä pois koko asiasta.

Niinpä nainen valmistui ja jätti osakunnan ilman omaa jatkajaansa kuten oli jo luvannut. Martti, joka oli itsekin valmistunut jo, sai tästä hirmuisen hepulin. hän ei enää millään kerkeäisi hommaamaan kahta ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa taloon.

Kaikkien suureksi yllätykseksi Martti pyysi viimeisintä treffi seuralaistaan Katri Parkulaa muuttamaan taloon Severin seuraksi. Nainen suostui ilomielin, sillä hän oli aina ollut hyljeksitty ja muutenkin alaspäin katsottua sakkaan. Niinpä Martti saattui karistaa Kampuksen pölyt hyvillä mielin jaloistaan pois ja jättää Mamstraajat Severin ja Katrin käsiin.


Katri muutti heti hippimäisen tyylinsä vähemmän hippimäiseksi ja alkoi järjestää osakunnan asioita kuntoon, jotka olivat laskeneet kuin lehmän häntä.


Mutta voisivatko Mamstraajat enää nousta suuresta suostaan kun talossa asui nautintotavoitteinen blondi ja mammonatavoitteinen hippiäinen sekä maskottikin oli kuollut ja kuopattu.

OSA 54: KAIKKEA KAKSIN KAPPALEIN

OSA 52: PENTIN UUDET KASVOT

Pentti Kalvakka oli asunut jo monta kuukautta Kaunialassa eikä hän ollut saanut yhtään live-action tyttöystävää itselleen. Pian mies tajusi, että ei tuolla naamalla, jonka mies omisti, iskettäisi yhtä ainutta naista. Ainakaan elävää.


Viikkoja mies surkutteli huonoa kohtalon arpaansa kunnes eräänä päivänä hänen silmiinsä osui lehdessä oleva kauneusleikkauksia tekevän sairaalan ilmoitus. Pentti ei miettinyt hetkeäkään vaan juoksi puhelimaan varaamaan itselleen ajan.


Kun tuskaisa leikkaaminen oli ohi alkoi miehen toipuminen nopeasti. Hän joutui hoitamaan siteet päässä kaikki arkipäiväiset asiat muutaman viikon ajan. Kaupassa käydessään, hän huomasi kulkukoiran nimeltään Laakeri. Jonkin Pentin takaraivossa kertoi siitä, että koira olisi hyvä sijoitus. Niinpä mies alkoi leikkiä Laakerin kanssa ja pian hän jo otti koiran lemmikikseen.

Kun mies sai viimein avata siteet hän ei uskonut näkemäänsä vessanpeilistä.
”Olenko tuo hurmuri todella minä?”, mies kauhisteli hetken ja kun suurin järkytys oli ohi, hän oli todella onnellinen onnistuneeseen leikkaukseen.


Laakeri ja Pentti viettivät usein elokuvailtoja poikamiehien tapaan. Muutamassa päivässä Laakeri, jonka Pentti oli laittanut viihde-alalle töihin, oli kohonnut tähdeksi ja Pentti vaihtoi koiran palvelualalle, jossa se kohosi yhtä hyvää vauhtia.


Pian miehen elämään astui myös rakkaus kun hän tapasi sokkotreffeillä kuvankauniin Anelma Kallion. Tuskin kuukauttakaan oli mennyt kun mies ja nainen muuttivat yhteen Pentin upeaan poikamiesasuntoon. Pari oli todella rakastunut ja se rakkaus näytti kantavan hedelmän.


Eräänä aamuna nainen huomasi, että hänen mahansa oli kasvanut. nyt se selitti oudot tuntemukset vatsassa sekä myös kasvaneen ruokahalun. Anelma odotti seurustelevan parin ensimmäistä lasta.


Jo samana iltana kun Pentti tuli töistä nainen meni kertomaan tälle ilouutiset.
”Pentti minulla on tärkeää asiaa”, Anelma aloitti varovasti.
Mies hyökkäsi taputtelemaan naisen mahaa sanoen:
”Ei se kultaseni mitään, huomasin jo”
”Niinkö?”, nainen kysyi hämillään ja tuijotti miestä.
”Olet sinä vähän lihonut, mutta kuhan et elefantin kokoiseksi tule niin pikku lisäkilot eivät minua haittaa”, Mies sanoi hymyillen ja katsoi naista.
”PÖNTÖÖ MINÄ OLEN RASKAANA!”, Anelma huusi suuttuneena ja vaappui pyöreine mahoineen nukkumaan.
Kun illallinen riita oli saatu sovituksi aamulla alkoi pari innoissaan ostelemaan kaikkia vauvatarvikkeita. Laakeri oli kohonnut palvelualan huipulle ja niinpä koira lähetettiin viimeisen ja vaativaan työhön lainvalvonnan saralla.


Pian sitten syntyikin Pentin ja Anelman ihana poikavauva Kai Kallio.
”Katso kun se vilkuttelee minulle, mutta miksi se on vaalea?”, Pentti ihmetteli ja touhusi lapsen kanssa. Myös Anelma ihmetteli pojan vaaleita hiuksia, sillä Pentti ja hän olivat luonnostaan brunetteja.


Pari meni yllättäen kihloihin heti pojan synnyttyä ja pian Pentti teki Anelma Kalliosta, Anelma Kalvakan. Parin onni näytti kukoistavan todenteolla, mutta ei suurta onnea ilman suurta vahinkoa.


Eräänä päivänä Anelma törmäsi kaupungilla vanhaan rakkauteensa Kaarle Jantuiseen ja naisen lempi leimahti miestä kohtaan suurena. Jo vain muutaman päivän päästä nämä kaksi tapailivat toisiaan salaa pitkin poikin Kaunialaa, Stadia ja Siniperää myöten. Ja suhde kukoisti kaikilla tasoilla. Niin henkisesti kuin fyysisesti.


Pian Kai kasvoikin sitten jo taaperoksi ja ylpeä isä koki karvaan pettymyksen. Kai oli hänestä kaamean näköinen lapsi. Hänellä oli liian pitkä naama ja vaalea tukka ei sopinut yhtään pojan ulkonäköön. Kuinka ihmeessä Pentti oli voinut saada tuollaisen lapsen. Hän vaipui synkkiin ajatuksiin miettiessään mitä kaikkea Kai joutuisi teini-iässään kestämään ulkonäkönsä takia.


Eivätpä pahat yllätykset siihen loppuneet vaan Anelma huomasi pian olevansa raskaana. Ja hän tiesi, että myös Pentti tietäisi, että hän oli pettänyt miestä. Sillä pari oli ainakin toistaiseksi käyttänyt ehkäisyä. Kuinka ihmeessä Anelma nyt tästä selviäisi ja entäpä miten Kaarle ottaisi uutisen vastaan?


OSA 53: MAMSTRAAJAT SYNTYY

Osa 51: VERIVIHA

Alexsandra oli innoissaan päästyään aloittamaan opinnot Simcityn yliopistossa. Tyttö oli valinnut pääaineekseen kuvataiteen. Alex pääsi asuntolaan, jossa oli hänen kaksi vanhaa koulukaveriaan Jani Lohela ja Orlando Luode. Nainen oli hieman ymmällään kun kaikki miehet olivat ihmeissään kun hän päätyi ns. ala-arvoiseen asuntolaan. Kaikki olivat aivan varmoja, että ennemmin tai myöhemmin Alex:sista tulisi yksi niistä pintaliitäjistä, jotka asuivat osakunnissa.


Kummin ekan vuoden ensimmäinen puolisko ei mennyt hyvin tytöllä vaan hänen oli hirveän vaikea keskittyä opiskeluun. Usein nainen istui Orlandon kanssa keittiössä ja itki tälle sitä, että hänestä tuntui kun häntä vahdittaisiin kokoajan. Poika yritti rauhoitella Alex:a, sillä että naisella oli varmasti stressiä, kaikista viimeaikaisista tapahtumista.


Mutta totuus valkeni yllättävän pian. eräänä päivänä Alexsandra oli pyytämässä Orlandoa kahville kanssaan kun hän astui pojan huoneeseen järkytys valtasi hänet. Pojan huone oli täynnä hänestä otettuja valokuvia.
”Mitä tämä oikein on?”, Alexsandra kysyi järkyttyneenä.
”kun jotain ihmistä on jo pitkään rakastanut, hänestä tulee pakkomielle. Osa niin kuin fantasiaa.”; Orlando selitti nostellen lasejaan. Kumminkin naiselle se ei ollut järkevä selitys.


Alexsandra ajautui Honkalan asuntolaan. Samaan, jossa hänen veljensä oli hetken aikaa viettänyt yliopistovuosiaan. Nainen tutustui ensimmäiseksi Turkka Vuotalaan. Poika ja tyttö viettivät paljon aikaansa yhdessä. Alexsandra opetti poikaa tanssimaan, sillä Turkka oli onneton tanssija.


Tätä vastoin Turkka kertoi aina Alexsille surkean elämän tarinansa. Rakkautensa maailman ihanimpaan naiseen sekä, hyvin tuskalliseen kihlauksen päättymiseen. Turkka vannotti, ettei ikinä halunnut olla kummankaan suvun kanssa tekemisissä. Naisen kävi sääliksi Turkkaa ja pikku hiljaa tämä alkoi ihastua hurmaavaan nuoreen mieheen.



Emilia ja Alexsandra jaksoivat puhua illat pitkät puhelimessa ja suunnitella Emilian tuloa yliopistolle.
”Tiedätkö, mä olen rakastunut”, Alexsandra uskaltautui eräänä iltana kertomaan siskontytölleen.
”Wau. Onko siellä hyvän näköisiä miehiä mullekin?”, Tyttö kysyi toisessa päässä.
”Kyllä mä uskon, että niitä riittää. Tuo Turkka on vaan niin ihana. Haluaisin heti kihlata hänet”, Alex kertoi unelmoivasti ja tytöt juorusivat vielä puolille öin. Onneksi Alexsandran itse ei tarvinnut maksaa puhelin laskua.


Eka vuosi meni loistavasti ja rahaa tuli kivasti. Pitkästä aikaa nainen päätti soittaa veljelleen.
”Hei Allu. Arvaa mitä. Mä olen rakastumassa.”, Alexsandra kertoi veljelleen.
”Kappas vain, kukas tämän onnellisen urhon nimi on?”, Mies kysyi toisessa päässä.
”Turkka Vuotala.”, nainen sanoi iloisesti ja äkkiä puhelimen toisessa päässä oli aivan hiljaista.
”Tuota Alex, tietääkö hän kuka sinä olet?”, Allu kysyi vakavana.
”Hän tietää vain etunimeni, miksi”, Alex kysyi säikähtäneenä.
”Parempi, että unohdat hänet.”, mies sanoi painokkaasti.
”Miksi muka?!”, Alexsandra tiuskaisi ja odotti vastausta.
”Se mies on Jonna Laineen, minun lapseni äidin entinen kihlattu ja vihaa varmasti kaikkia Goottiloita ja Laineita”, Allu sanoi surullisen oloisena. Alexsandran naama venähti, tämä ei voinut olla totta.


Samana iltana hän päätti kysyä Turkalta haittaisiko miestä vaikka hän olikin Goottila.
”Hei kulta”, Alex saapui lemmenlillutimen luokse. Turkka nuosi ylös ja hymyili naiselle.
”Tuota, sä et ole koskaan kysynyt mun sukunimeä”, nainen aloitti ja jäi katsomaan miestä silmiin.
”Niin koska sillä ei ole mulle väliä”, Turkka sanoi ja astui lähemmäs naista.
Alexsandra nosti vapisevan kätensä miehen poskelle kuiskaten:
”Eikö vaikka nimeni olisi Alexsandra Johanna Goottila, Alexsanteri Goottilan nuorempi sisko?”
Turkan silmissä välähti viha ja hän työnsi naisen käden pois.
”Silloin on ehkä parempi, ettet koske enää minuun”


Alex tunsi kyyneleiden nousevan silmiinsä.
”Miksi sinun täytyy vihata minuakin?”, nainen huusi kiukkuisena ja katsoi miestä vihaisesti.
”Tajuatko, että sä valehtelit mulle siitä kuka sä olet!”, Turkka huusi ja yritti karata paikalta.
”Minä, valehtelin. Itse et edes kysynyt sukunimeäni!”, Alexsandra kiljahti ja yritti läpätä miestä.
”Mutta sun olisi pitänyt tietää tuo tarina kun olet sitä kieroilevaa rikasta sukua!”, Turkka huusi kaksi kertaa kovemmin ja kääntyi kannoillaan.
”Hyvästi! Onneksi mun ei enää ikinä tarvitse nähdä sua!”, Alexsandra huusi miehen perään ja lyyhistyi maahan itkemään. Taas kerran hänen pitäisi muuttaa ja kaikki vain yhden ainoan verivihan takia.


Miten Alexsandran elämä lähteen käyntiin omassa kodissa, entä kuka laittaa nuoren naisen pään jälleen aivan sekaisin?

OSA %": PENTIN UUDET KASVOT

OSA 50: RAKKAUDEN NUOLIA

Hallavaaran sisarukset olivat kertaheitolla päättäneet vaihtaa tyylinsä. Lisäsi yrityksen aloittamisesta ei tulisi mitään ilman rahaa joten Jaana hankkiutui töihin postitusapulaiseksi.
Janne taas päätti hieman oleilla aluksi kotona ja tutustua Kaunialan asukkaisiin lähemmin.



Niinpä eräänä iltana Jaana lähti muutaman työkaverinsa kanssa ulos ja törmäsin Tyylikeilaradan vessojen edessä Maisa Bäckmaniin. Tytöt alkoivat jutustella ja pian Jaanalle kävi ilmi, että Maisa ja Janne tapailivat toisiaan useasti.
”Joo, kyllä mä Jannen tunnen, se on mun pikkuveli.”, Jaana sanoi innoissaan Maisalle.
”Ilmankos näytit hieman tutulta”, Maisa totesi, sillä sisaruksissa oli paljon toistensa näköä.
Tytöt juttelivat vielä jonkin aikaa ennekuin, Jaana lähti kiukkua kihisten kotiin, jälleen kerran Janne yritti salata paloja elämästään.


Seuraavana aamuna aamiaisella Jaana päätti laukaista pommin.
”Tapaisin sun tyttöystävän eilen keilaradalla”, nainen sanoi ja kohotti katseensa veljeensä, joka oli aavistuksen verran kalpea.
”Ei Maisa kyllä varsinaisesti ole mun tyttöystävä, me vaan tapaillaan.”, Janne korjasi ja jatkoi murojensa ähöstämistä.
”Perhana soikoon broidi. Tajuatko, sä että,,sun olisi pitänyt kertoo mullekin. Sun tyttöystäväsi voi häiritä sun kykyä yrityksen pystyyn laitossa.”, Jaana huusi ja läppäsi veljensä kättä niin, että murolusikka lensi lattialle.
”Eikö mulla ole minkäänlaista yksityiselämää. Kuinka hemmetissä sä luulet että mä jaksan muuten sua”, Jenna huusi ja rymisteli yläkertaan. Nainen meinasi juosta veljensä perään mutta auton töötti sai hänet luopumaan ajatuksesta, työ ensin.


Maisa ja Janne rakastuivat viikko viikolta toisiinsa enemmän kun taas Jaanan ja Jannen suhde sitä mukaan laski. Usein Maisa ja Janne pussailivat pitkin päivää kaupungilla, puistoissa ja vielä treffien päätteeksi Hallavaarojen kerrostalon pihassa.


Kumma kyllä Jaana ei enää välittänyt veljensä lemmen huumasta, sillä nainen oli itsekin saanut pieni muotoisen tartunnan, jonka levittäjä oli Tatu Mäkelä. Nainen jaksoi töitten jälkeen puhua Tatun kanssa tunti kausia, mutta ikinä Janne ei ollut vielä nähnyt paria yhdessä missään. Kaukorakkaus ei kyllä kestäisi. Janne sanoi sen jopa suoraan siskolleen, joka otti tästä nokkiinsa.


Jaanan töissä meni hyvin ja pian hän sai ylennyksen sihteeriksi. Naisella riitti aikaa nyt järjestellä omaa elämäänsä ja Jannen kaukorakkaus huomautus syövytti naisen mieltä erittäin pahasti.


Niinpä Tatu ja Jaana uskaltautuivat treffeille. Rakkauden huuma ei laantunut, eikä se myöskään lisääntynyt. Pari pääsi vaihtamaan ensimmäisen livesuudelmansa ja he päättivät alkaa seurustelemaan. Suuria tunteita ei tässä suhteessa varmaan koskaan tultaisi kokemaan. Mutta ehkä se kestäisi parin erilaisuuden vuoksi.


Kuukaudet vierivät ja eräänä päivänä Hallavaarojen puhelin soi. Soittaja oli Maisa ja Janne oli erittäin iloinen kuuluessaan rakkansa äänen. Maisa ehdotti suurta elämän muutosta miehelle. Janne sanoi, että harkitsisi asiaa hetken tai pari. Kun mies sulki puhelimen hän tiesi jo varmaksi mitä tekisi. Jaana oli jo liian pitkään pomottanut häntä.


Kun Jaana tuli kotiin ilta päivällä talo oli autio. Nainen meni sisälle ja huuteli veljeään, mutta ajatteli pian, että tämä olisi jälleen kerran treffeillä Maisan kanssa. Pian hänen silmiinsä osui lattialla oleva sanoma lehti johon oli raapustettu jotain. Jaana koppasi lehden käteensä ja istui lukemaan tekstin. Naisen sisällä kylmäsi kun hän tajusi sanat.
’Kiitti mulle riitti. T: Janne.’ Hänen veljensä oli karannut. Jaana oli käärmeissään, sillä hän oli ollut vanhempien kuoleman jälkeen loistava sisko Jannelle ja kuinka mies häntä kiitti.


Jo samana iltana Jaana päätti siirtyä elämässään eteenpäin ja muutti Hallavaarojen kerrostaloon kaksistaan Tatun kanssa, joka suostui ilomielin. Pääsihän Tatu tällä ratkasulla eroon ääliö veljestään Terosta. Tatu oli Vartijana yö töissä ja niinpä, Jaana ja Tatu päättivät katsella, miten suhde etenee ennekuin, he tekisivät mitään mullistavaa.


Tatu kulutti päivisin ylimääräisen energiansa kuntoiluun. hän oli tuonut mukanaan muutaman ihan tarpeellisen tavaran. Mutta mies oli yllättävän laiha, paljastuisiko Tatusta vielä jotain, joka voisi pilata parin yhteisen tulevaisuuden?



Muutaman muun kuulumisia tähän loppuun:


Maisa ja Janne todellakin karkasivat mutta eivät kovinkaan pitkälle. He muuttivat yhteen Stadintielle aivan lähelle Kaunialan rajaa. Pari meni kihloihin ja pian kilisivät parin vauva kellot.


Entäpä kuka ihme tämä parta jeesus on? Hän on Saku Dalhman, joka muutti yksin pieneen kopperoon Kaunialan metsikköön. Pian sieltä hän muutti Kaunialan eläinhautuumaan viereen pienelle tontille, jonne rakensi pienen mökin. Saku elättää tällä hetkellä itsensä taskuvarkaana, mutta vieläkö Sakun elämä pääsee jaloilleen?


Myös Leena Mukavainen sai viimein rakkaan Timo Haaveisen hoiviinsa, kun mies muutti Mukavaisten taloon. Leena päätti kieroilla parille mukavan talon lapsuudenkodistaan ja kärräsi mukavat vanhempansa Unelma Lammen hoiviin Kaunialan Vanhainkotiin. Tapio ei ollut iloinen päästessään viettämään mukavia eläke päiviä, vaikka Unelma olikin aika namu hoitsu. Elina taas oli iloinen, että viimeinkin joku muu hoiti kaikki kotityöt ja hän saisi vaan tuhlata eläkerahojaan pokerissa. Tosin Elina ei vieläkään ole jäänyt eläkkeelle. Teemu joutui vielä teini-ikään asti asumaan Timon ja Leenan jaloissa ennekuin pääsisi yliopistoon.


OSA 51: VERIVIHA

OSA 49: MIKSI?

Cassandra, Aleksanteri ja Aleksandra rupesivat harkitsemaan mitä Goottiloiden sukukartanolle pitäisi tehdä. He päättivät yhteistuumin laittaa talon myyntiin, mutta myyjä kertoi heille karun tosi asian, he eivät ikinä saisi taloa myytyä ilman remontointia, sillä tulipalon vauriot olivat niin laajat.


Lopulta he päättivät purattaa talon ja myydä tontin yksikseen, josko vaikka joku sen ostaisi. kumminkin suku hautausmaa sai jäädä paikoilleen, sillä Cassandra halusi kovasti päästä suvun multiin. Aleksandra ja Aleksanteri epäilivät huolisiko kuukaan taloa, jossa nökötti hautausmaa pihalla, mutta pian me sen näemme.

Tontti oli purkamisen loppu vaiheessa karun näköinen ja ilmoitus painettiin Kaunialan sanomiin heti. Kolmikko oli rahan tarpeessa ja eipä heistä kukaan olisikaan taloon halunnut enää muuttaa.


Viikkojen päästä toisaalla:

Jutta Röyhkä oli ostanut heille suloisen vanhan koira rouvan nimeltään pähkinä. Lulu viihtyi kotona kovin, sillä koira ja uuden pikku siskon tai veljen näkeminen jännitti häntä kovasti. Yksi syy oli myös se, että tyttö odotti kyltymättömänä Tero Mäkelän soittoa, jota ei ollut vieläkään kuulunut.


Eräänä aamuna Jutta huomasi Allun, Cassandran ja Aleksandra ilmoituksen lehdessä ja hän halusi ehdottomasti sen tontin. Hän muisti kuinka teini-tyttönä oli aina ihaillut tonttia ja sen kokoa. Oli hän joskus tainnut sanoa siitä myös Johanna Goottilalle itselleenkin.


Kun Jouko viimein saapui kotiin, nainen ryntäsi heti miestään vastaan ja istutti tämän sohvalle lukemaan.
”Onhan se iso ja nyt vielä suhteellisen halvalla, mutta hautausmaa pihalla?”, Jouko sanoi ja katsoi vaimoaan huolissaan, kolmas raskaus oli tainnut pehmittää naisenaivot lopullisesti.
”Usko minua sen voi peittää vaikka pensas aidalla, eikä siitä varmasti ole mitään haittaa, Kulta kiltti otettaan se”, nainen vinkui samaan tapaan kun Pähkinä silloin kun, joku onneton nimeltään Lulu oli rakkaushöyryissään unohtanut täyttää koira paran ruokakupin.
Jouko mietti hetken ja laittoi sitten lehden syrjään ja Jutta odotti kärsivällisesti.
”Lulu ala pakkaamaan, löysimme sopivan tontin!”, mies huusi ylös ja katsoi sitten hymyilen vaimoaan, joka pomppi toistaiseksi vielä pienen vatsansa kanssa innosta.


Heidän lukaalinsa ei ollut kummoinen, sillä entisen talon arvo oli laskenut sitten ostopäivien ja rahaa ei tullutkaan niin paljoa kuin he olivat laskeneet. Lulua tuntui harmittavan luopua laajakuva tv:stä, tietokoneesta ja muista elektoriherkuista, mutta Jutta ja Jouko olivat toistaiseksi mielissään siitä. Puhelin, mikro ja pieni telkkari olivat ensimmäiset elektronilaitteet koko talossa.


Pian olikin sitten Lassen aika kasvaa taaperoksi. Lulu oli todella ylpeä upeasta ruskea hiuksisesta ja silmäisestä pikku veljestään. Myös Jutta ja Juoko olivat iloisia ensimmäisestä pojastaan, mutta enemmän pojan hoito, jäi Lulun siivelle, mielelläänhän tyttö sitä teki vielä ennekuin, hän päättäisi pyrähtää yliopistoon.


Pikku hiljaa Jutan vatsa alkoi pyöristyä ja naista hieman jopa pelotti ajatus siitä, että kohta hänen jaloissaan pyörisi Pähkinän ja Lassen lisäksi vielä yksi taapertaja. Kumminkin nainen pyrki hoitamaan äitiytensä niin hyvin kuin pystyi. Jouko alkoi taas olla todella väsynyt, koska rahaa tuli niukasti vaikka hän raatoikin yömyöhään poliisin hommissaan, jossa oli saanut pienen ylennyksen.


Pian koitti päivä jolloin maailman valon näki toinen Röyhkien pikku enkeli, Leena. Lulu oli siis nyt myös saanut pikku siskon. Nuori nainen hoiti sisaruksiaan, rankan opiskelunsa ohella minkä kerkesi, sillä Jutta ja Jouko alkoivat olla todella väsyneitä ja tarvitsivat hieman myös omaa aikaa.

Tontin entiset asukkaat eivät olleetkaan niin mielissään yhtäkkisestä väenpaljoudesta heidän leposijojensa luona ja varsinkin Pähkinä ärsytti heitä eniten, koska koira aisti heidät aina.


Niinpä eräänä iltana kun Jouko tapansa mukaan tuli väsyneenä ja haisevana sekä nälkäisenä kotiin ei hän arvannut mitään siitä, että töiden jälkeen olisi kannattanut käydä suihkussa.

Mies näki, että jälleen kerran Lulu oli unohtanut käydä täyttämässä Pähkinän ruokakupin ja paha-aavistamaton mies meni kohti kuppia. Äkkiä, hänen eteensä ilmestyi edesmennyt Janus Goottila. Mies säikähti kummitusta niin kovasti, että hänen nuori sydämensä pysähtyi ja hän tuupertui haisevana mönttinä maahan.


Hereillä olleet Lulu ja Pähkinä ryntäsivät ulos ja näkivät Joukon elottoman ruumiin portaiden vieressä ja viikatemiehen hänen vierellään. Lulu ryntäsi kaapuheikin jalkoihin itkien.
”Ole kiltti ja älä vie isää. Äiti ei pärjää yksin, minun, Lassen ja vasta syntyneen Leenan kanssa. Ja mulla on isälle vielä niin paljon sanottavaa!”, nuori tyttö huusi itkien viikatemiehen jaloissa.
”NOUSE YLÖS!; Viikatemies sanoi ja näytti sitten, ylös nousseelle Lululle sinistä kiveä.
”TÄSSÄ KIVESSÄ ON ISÄSI HENKI, JOS ARVAAT OIKEAN KÄDEN ISÄSI SAA VIELÄ ELÄÄ. TOIVOISIN TODELLA; ETTÄ VALITSET OIKEAN KÄDEN; SILLÄ MEILLÄ ON VIIMEAIKOINA OLLUT HIEMAN TUNGOSTA”, herra kuolema selitti ja pani luisevat kätensä nyrkkiin selän taakse ja jälleen Lulun eteen. Tyttö mietti tarkkaan ja valitsi käsistä vasemman.


”VÄÄRÄ KÄSI!”, Kuolema huusi ja alkoi soittaa työtoverilleen, että Jouko on tulossa. Lulu ryntäsi itkien sisälle, kaikki ne riidat isän kanssa ja kaikki ne unelmat, että isä saattaisi hänet alttarille, murskautuivat pienen pieniksi palasiksi.


Viikot vierivät ja Lulu oli jo luopunut yliopisto haaveistaan, sillä jonkun oli käytävä töissä, Jutta kävi urheiluseuran maskottina 15 eteenpäin, näin heidän ei tarvinnut palkata muuta apua, sillä Lulu pääsi jo 13 koulusta ja kerkesi hoitamaa pikkusisaruksia. Onneksi elämä helpottui heti kun Lasse kasvoi hieman itsenäisemmäksi lapseksi ja Leena taas hurmaavaksi pikku taaperoksi. Mutta kuinka he selviäisivät kun mies talossakin oli vasta aloittanut koulun eikä Lulultakaan voinut vaatia, että tyttö hoitaisi lapsia koko teini-ikänsä. Ja mitä tapahtuisi Goottiloiden rakkaille sukulaishaudoille?


OSA 50: RAKKAUDEN NUOLIA

OSA 48: KYYNELIÄ JA VIINAPIRUJA

Niinhän sitä sanotaan kun on onnellinen aika suorastaan lentää. Cassandra alkoi lähestyä vanhus ikää. Alexsandra lähti yliopistoon ja Sirun ja Titon pennuista Siri sai jäädä taloon. Mutta Cassandra ei saanut satujen lailla elää elämäänsä onnellisena loppuun asti.

Saku oli saanut potkut työstään ja kaiken päiväinen kotona istuminen johti juomiseen. Sakulle alkoi kasvaa iso kaljamaha ja miehen ennen niin huomaavainen käytös muuttui hirveäksi.


Joka aamu Cassandra tiesi herätessään, että saisi ensimmäiseksi tapella aina jostain asiasta Sakun kanssa. Aina tappelut menivät entistä rankemmiksi.


Mutta nainen ei ollut ainoa joka joutui sietämään miehen humalaisia vihan puuskia vaan myös Tito, Siru ja Siri saivat osansa. Koirat saivat aina huutoa kun innostuivat leikkimään toistensa kanssa. Miehen hermoille kävi krapula aamuina rakkien räksytys ja muutaman kerran koirat saivat melkein kepistä.


Eräänä aamuna Cassandra nalkutti tavalliseen tapaansa Sakulle siitä että tämä oli taas ryypännyt koko yön. Mies oli edelleen kovassa humalassa ja papauttikin naista yhtä äkkiä vihaisena päin näköä. Cassandra lensi iskun voimasta taakse päin ja kaatui maahan maistaen veren suussaan.


Ennen kuin nainen pääsi ylös. niin Saku kääntyi kannoillaan anteeksipyytämättä ja poistui huoneesta huutaen vielä:
”Pidä sinä akka huoli omista rypyistäsi!” Cassandra alkoi pelätä, että Saku alkaisi lyömään häntä päivittäin. Mutta se nyt olisi ollut naisen pienen ongelma kun mietti tulevaa.


Nainen vaihtoi äkkiä vaatteet ja ryntäsi pelin eteen katsomaan kasvojaan ja järkyttyi millaiset ruhjeet isku oli hänen kasvoihinsa tehnyt. Cassandra yritti saada meikillä piiloon kasvojensa runtelua mutta se ei tuottanut tulosta.


Päivät jatkuivat Sakun ryypiskellessä ja räyhätessä, Cassandra poti huonoa omatuntoa siitä, että Emilia joutui varttumaan tällaisessa kasvuympäristössä. Eräänä iltana tapahtui kuitenkin vääjäämätön. Emilia oli päästänyt Titon sisälle ja leikki koiran kanssa olohuoneessa kun äkkiä Saku ryntäsi huoneeseen ja läimäytti tyttöä kovasti kasvoihin.
”Pidä se rakin turpa kiinni!”, mies huusi ja alkoi riehua olohuoneessa kuin hullu.


Cassandra heräsi siihen kun Emilia ryntäsi hänen huoneeseensa itkien ja pidelleen kasvojaan.
”Äiti sattuu!”, tyttö huusi itkien ja nainen tunsi kuinka hänen ylitseen virtasi pelko.


Nähdessään tytön kasvot nainen purskahti itkuun.
”Ei hätää kulta, lähdetään käymään ensiavussa.”, Cassandra rauhoitteli tytärtään ja lähti viemään tätä sairaalaan. Kun hän tulisi mies saisi kuulla kunniansa.


Cassandra ja Emilia palasivat monen tunnin päästä ja nainen vie tytön suoraan nukkumaan. Saku oli keittiössä ja kokkasi itselleen jotain huikopalaa ankaran ryyppäämisen ohessa.
”Kuinka sinä saatat lyödä omaa tytärtäsi!”, Cassandra huusi ja tönäisi miestä. Humalainen Saku nosti kätensä iskuun ja nainen sai sen viimehetkellä kiinni ennekuin se osui kasvoihin.
”Sillä tavalla tää perhe pysyy järjestyksessä.”; Saku uhosi ja taisteli hetken yrittäen saada kätensä naisen otteesta tuloksetta.
”Jos jatkat tuota, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kun jättää sinut”, Cassandra sanoi ääni vapisten ja Saku työnsi kasvonsa naisen kasvoihin kiinni:
”Kuka tuollaista ryppyistä noita akkaa jäisi kaipaamaan”
Cassandra päästi miehen käden irti ja lähti yläkertaan nukkumaan.


Cassandra vuodatti perheensä takia niin paljon kyyneleitä muutaman päivän aikana että enää kolmen päivän päästä hän ei edes pystynyt itkemään. Sisimmäissään hän tiesi, että Saku oli vain alkoholin takia tuollainen, mutta jos hän ja hänen perheensä olivat miehen takia vaarassa, hän ei voisi jatkaa näin. Onneksi jokin korkeampi voima päätti Cassadran puolesta mitä piti tehdä ja lähetti avun naisen muodossa.

Eräänä päivänä nainen tuli töistä rättiväsyneenä ja suunnisti kohti makuuhuonettaan ja avatessaan oven häntä odotti kaamea näky. Saku muhinoi jonkun nuoren naisen kanssa hänen sängyssään.
”NYT RIITTI SAKU DALHMAN!”, Cassandra huusi ja alkoi huitoa hullun lailla. Pari irtautui toisistaan ja tyttö hihitteli onneissaan ja Saku sanoi nauraen:
”Terhikki tässä tuleva ex-vaimoni Cassandra”


Kun Saku pääsi viimein ylös sängystä, Cassandra heitti sormuksen lattialle ja osoitti ovea:
”Ulos. Se on loppu nyt.” Liian myöhään Saku tajusi mitä taphtui, hän menetti viinan takia kaiken tärkeimmän asian elämässään, perheensä. Tito tuli auttamaan Cassandraa Sakun ulosajossa ja haukkui miehen pihalle.


Pian Sakusta oli muistona vaan kerran kuussa oleva nimi ja raha summa tili otteessa. Ihme kyllä Cassandra eikä Emilia surrut sitä, että mies lähti talosta. Ennemmin tai myöhemmin se olisi tapahtunut ja ehkä oli parempi, että se tapahtui ennemmin.

Cassandra kasvoi vanhukseksi oikein somaksi sellaiseksi ja jäi eläkkeelle työstään. Hän vietti aikaa kohta teini-ikäiseksi kasvavan Emilian kanssa paljon. Tyttö ei hävennyt vanhaa äitiään sillä hänestä hänen äitinsä oli kaunein nainen päällä maan.


Pian koitti päivä, jota Cassandra ei ollut innolla odottanut. Hänen tyttärestään kasvoi nuori teini-ikäinen nainen. Emiliasta tuli hyvin kaunis ja herttainen tyttö. Hän halusi ison perheen ja kunnollisen, koska hän ei halunnut toistaa vanhempiensa vihreitä. Emilia alkoi puhua siitä, että menisi samaan yliopistoon kun missä hänen tätinsä Alexsadra Goottila olisi. Cassandra sanoi, että tyttö saisi ihan itse päättää mitä nyt tekisi.


Mahtaakohan Cassandra vielä ottaa miehen rinnalleen vai tulisiko hän elämään lopun ikänsä yksin? Entä mitä päättää Emilia tulevaisuutensa suhteen?

OSA 49: MIKSI?

OSA 47: YLIOPISTON TOIVOT(TOMAT)

Simcityn yliopisto alueella asuu kolme varteen otettavaa uutta Kaunialan asukasta. He ovat Martti Ryynilä, Jaana Pakkala ja Alina Kalmio. Tämä on hyvin epäsointuinen kolmikko, mutta silti he osat jotenkin onnistuneet porskuttamaan eteenpäin. Jaana valmistuu pian, kun taas Alina ja Martti ovat ensimmäistä vuottaan opiskelemassa. Katsotaanpa tarkemmin onko Rauhala, niin rauhallinen paikka kuin nimi kertoo.


Alina oli auttanut surkean näköisille kämppiksilleen minimuodon muutoksen ja Martti päättikin heti samana iltana lähteä kokeilemaa kävisikö flaksi. Kaveri porukka ajautui baariin, jossa Martti yritti turhaan lämmitellä naispuolista baarimikkoa.
”Oletsä Martti koskaan miettinyt mitä kaikkea sulle vois tapahtua kun asut kahden muijan kanssa.? Kyllä sä tiedät. ”, Miro kysyi äkkiä.
”Kyllä, mä vähän. Ja itse asiassa Jaana alkaa hieman lämmetä mulle, joten musta varmaan tulee mies ihan ehtaan naisen kanssa”, mies sanoi ja jätkät repesivät nauramaan.
”Jaanahan oli saanut ekana vuonna miss leväperä palkinnon”, Joku huikkasi läheltä ja porukka repesi jälleen nauramaan.
”Kun Jaanan oppii tuntemaan niin huomaa miten mukava tyttö hän on.”, Marrti puolusti hyvää ystäväänsä.
”Joo ehkä se on kumminkin parempi kun se gootin jörrykkä, tiedä miten skitsoja sänkyleikkejä se keksiksi”, Miro sanoi vakavana, ja jätkillä riitti nais juttuja aamun pikkutunneille asti.


Niinpä siinä sitten kävi, että Martti pääsi haluamansa Jaanan viereen ja viettämään nautinnollisia hetkiä. Mutta jos mies olisi arvannut millaiseen soppaan lusikkansa työnsi, olisi hän vaihtanut viivana takaisin asuntolaan.


Jaana oletti yhden yön perusteella, että Martti ja hän olisivat yhdessä ikuisesti. Nainen nukkui, joka ainoa yö miehen vieressä ja suunnitteli jo Kaunialasta yhteisen kodin hankkimista, lapsien ja lemmikkien nimiä sekä häämatkakohdetta. Mies alkoi kärsiä sitoutumiskammoa Jaanan kanssa, sillä hän oli vielä nuori ja maailma oli pieni.


Niinpä eräänä iltana kun Alina ja Martti puhuivat, Martin pienestä ongelmasta, he ajautuivat muhinoimaan olohuoneessa. Onneksi Jaanalla oli tuolloin ilta luennot, sillä parin elämöinti olisi varmasti kuulunut ylös asti. Silloin Alina ja Martti päättivät pitää aina silloin tällöin hauskaa keskenään, Jaanan ollessa poissa.


Kun Jaana tuli kotiin kaksikko istui viattoman näköisinä keittiössä syömässä ilta palaa. Kun Jaana viimein kaikkosi nukkumaan Alina otti Martin käsittelyynsä.
”Kuules, nyt kun lupauduin pitämään aina silloin tällöin hauskaa sun kanssa niin, ehtona on se, ettet sinä pidä samaa hauskaa Jaanan kanssa?”; nainen sanoi ja kurtisti kulmiaan.
”Ja miten sä luulet sen onnistuvan kun Jaana roikkuu mussa kiinni?”, mies sanoi vihaisena mutta säikähti sitten Alinan vinoa hymyä.
”Muuten MÄ kerron Jaanalle”, nainen sanoi ovelasti ja laski kätensä pöydälle. Martti huokasi nyökäten myöntävästi.


Alina alkoi alistamaan pikkuhiljaa salakavalasti Marttia tahtoonsa. Jos Martti oli kunnolla niin, hän sai Alinalta hupia sängyssä. Ja muuallakin. Yhdestä loukusta mies olikin siirtynyt toiseen loukkuun. Hän alkoi olemaan turhautunut kaikesta sekamelskasta. Hän tiesi ettei tämä voisi päättyä kovinkaan hyvin.


Pian Alina alkoi tahallaan pussailemaan ja lääppimään Marttia niin että Jaana oli jossain mahdollisimman lähellä. Silloin Martti tajusi ettei nainen oikeasti hänestä välittänyt vaan teki tätä koska halusi satuttaa Jaanaa. Mutta toisaalta, jos hän pääsisi näin eroon molemmista naisista, ei hän sitä laittaisi pahakseen.


Alina hellitti hetkeksi Martin kyttäämisen kun taloon tuli maskotti Mamsteri nimeltään Jyrsis. Nainen sai siitä idean, joka tulisi lopulta varmasti onnistumaan, kunhan hän saisi Martin myös puolelleen pienellä voitelulla.


Eräänä iltana Alina meni Jaanan kanssa katselemaan telkkaria ja otti hienon ideansa esille.
”Kuule Jaana tehdään tästä Osakunta, se olisi kivaa. Ja Jyrsis olisi meidän maskotti ja osa kunnan nimi voisi olla vaikka Mamstraajat.”, nainen aloitti selittämään innostuneena.
”Alina, osakunta ei ole mikään leikki, se on kovaa hommaa”, Jaana sanoi ja katsoi tyttöä hieman surullisen oloisena.
”Ainakin Martti oli samaa mieltä asiasta. Osakunta olisi jees, meidän ei tarvitsisi tehdä mitään.”, Alina jatkoi ja risti kätensä rintakehälleen.
”Ja millähän ihmeellä sä sait Martinkin innostumaan tuosta naurettavasta ideasta. Osakunnan pitäminen on Alina OIKEASTI kovaa työtä, jossa seä olet kiinni 24/7”, Jaana kimpaantui ja katsoi toiseen vihaisesti.
”Niin senhän sä haluisit saada tietää millä sain Martti-hanhesi mukaan”, Alina huusi ja lähti kuuluvasti omaan huoneeseensa. Jaanan päässä sen sijaan alkoivat soida hälytyskellot.


Seuraavana aamuna vääjäämätön tapahtui.
”Huomenta Alina, Toivottavasti et herännyt viime yönä meidän villeihin ja eläimellisiin leikkeihin Martin kanssa”, Jaana paukautti iloisesti heti kun nainen oli istuutunut.
Martti ja Alina tuijottivat hetken toisiaan ja nainen nousi pöydästä hitaasti kumartuen Jaanan puoleen:
”En nyt sanoisi, Martti-hanhi ei niillä vehkeillä kyllä pulua isompi peto ole” Jaana oli tukehtua aamiaiseensa ja tuijotti suu auki Alinan perään ja Martti taas alkoi heti pyydellä anteeksi.


Onneksi Alina oli hyvin tarkka ruokavalionsa suhteen ja Jaana tiesi tasan tarkkaan monelta naisen saisi pöydän äärestä kiinni. Muina miehinä Jaana istui alas ja alkoi puhua:
”Mä luulin, että me oltiin Alina ystäviä.”
”Niinhän me ollaan”, Alina sanoi vaisusti ja jatkoi syöntiään.
”Väärin me oltiin. Ja vaikka me oltiinkin, se se tarkoita sitä, että meidän olisi pitänyt aivan kaikki jakaa”, Jaana huusi pää punaisena.
”Ajattele, että mä tein sulle palveluksen, Martti on ruma kuin sammakko”, Alina huusi takaisin jaa tuijotti vihaisesti Jaanaan.
”No jos se niin ruma on, niin miksi sua loukkasi mun ja Martin hommailut”, Jaana kysyi ovelasti ja Alina sulki suunsa ennekuin ehti sanoa mitään.
”Aivan Alina. Sä rakastuit siihen. Pidä hyvänäsi, mutta voit olla varma, että mä pilaan elämäsi ja unelmasi samalla tavalla, kuin sä mun unelmat Martista”, nainen jatkoi rauhallisesti.
”Ja mitenhän muka?”, Alina tuhahti hermostuneena.
”Heikki Husari, sun unelmien mies. Muistapa vaan, että ystävinä me kerrottiin kaikki toisillemme.”, Jaana vastasi ja hymyili v-mäisesti.
”Sä et voi”, Alina kuiskasi kuivasta kurkustaan.
Jaana hymyili ja katsoi toista naista säälivästi:
”Taas kerran sulta viedään mies nenän alta niin kuin teininä. Deja vu?”
”Onneksi sä, Narttu lähdet täällä aivan heti. Susta tulee kyllä Kaunialan pahin kevytkenkäinen nainen. Senkin säälittävä läski”, Alina huusi ja karkasi itkien ylös.
Näillä sanoilla nämä entiset hyvät ystävät hyvästelivät toisensa.


Pian Jaana valmistui ja piti juhlat ja juhlien jälkeen hän muutti Kaunialaan. Jaana ei ollut puhunut Martille eikä Alinalle sanaakaan viimeisinä päivinään. Myös naisen pitkä aikainen laihis tuotti tuloksen ja Jaana lähti hoikkana ja fyysikon paperit kädessä etsimään elämäänsä Kaunialasta. Martti ja Alina taas alkoivat miettiä tosissaan Osakunnan perustamista. Mutta kuka olisi kolmas ja ensimmäinen jäsen heidän ryhmäänsä?

OSA 48: KYYNNELIÄ JA VIINAPIRUJA

OSA 46: HYPPYHEIKISTÄ MALLI-ISÄKSI

Toni Lorula ja Katri Lassila elivät hyvin tavallista pari suhde elämää odotellen yhteisenlapsensa syntymää. Katrin muutettua taloon ei Tonin huushollissa ollut enää koskaan likaista, sillä Katri siivosi päivittäin vaikka olikin raskaana. Toni hankki parille rahaa sairaalan töissään niin että heillä riitti raha ostaa kaikki tarpeellinen tulevalle vauvalle. Tonia pelotti edelleen ajatus siitä, että hänestä tuli isä. Katri taas oli onnensa kukkuloilla tulevasta lapsesta.

Katri hankki pariskunnalle vinttikoiran nimeltään Vallu. Koira oli tyhmä kuin saapas mutta silti koira oli ehdottoman tärkeä Katrille. Vaikka pari vähän väliä riitelikin Vallusta oppi mieskin arvostamaan koiraa talon vahtina ja uskollisena kaverina.


Pian sitten syntyikin tyttö lapsi taloon joka sai nimekseen Tanja Kristiina Lassila. Tanja kasvoi uskomatonta vauhtia ja pian Katri huomasi jälleen olevansa raskaana. Pian Tanja kasvoi taaperoksi ja Toni alkoi pikku hiljaa huomaamaan, että hän alkoi muuttumaan. Vaikka naiset kiinnostivat miestä edelleen kovasti ja mies pelkäsikin sitoutumista Katrin kanssa, oli silti Tanja hänelle uskomattoman tärkeä.


Toni sai viimein töissään ylennyksen jota oli odottanut pitkään ja hän alkoi harkitsemaan päätöstä, joka varmasti muuttaisi hänen elämänsä suuntaan tai toiseen.


Eräänä kauniina iltana Toni sitten viekin jo pulskistuneen Katrin katolle ja pyysi tätä kihloihin kanssaan, vaikka tästä jäikin hänelle paha maku suuhun eikä hän ollut vielä täysin varma itsestään. miehen ihmeeksi Katri suostui menemään miehen kanssa naimisiin.


Pari halusi naimisiin ennen kuin seuraava lapsi syntyisi. Niinpä Katri järjesti hyvin pieni muotoiset häät heille johon kutsuttiin Elina Mukavainen, Cassandra Dalhman, Anneli Mukavainen sekä Jonna Laine. Toni päätti sillä hetkellä kun he menivät naimisiin, että hän jättisi naisjuoksunsa ja rupeaisi hyväksi aviomieheksi. Niinpä heistä tuli sitten Herra ja Rouva Lorula.


Pian olikin sitten jo aika juhlistaa Tanjan lapseksi tuloa. Toni ja Katri kutsuivat juhliin vain Cassandran, josta oli tullut molempien hyvä ystävä kaikesta huolimatta. Kaikki järkyttyivät kun kesken juhlien Katri päätti ruveta putkauttamaan uutta vauvaa maailmaan. Niinpä nainen kiidätettiin hyvin nopeasti sairaalaan.


Tanjasta kasvoi hurmaava ja iloinen lapsi, joka oli onnellinen juuri syntyneestä pikku veljestään Toni-Ville Lorulasta.


Toni alkoi todellakin olla malli-isä, sillä hän hoiti molempia lapsia, vaikka hänen pitäisi edistää uraansa, mutta lapset olivat hänelle kaikki kaikessa. Kun Toni sai illalla poikansa sylinsä, hän ei voinut kuin itkeä ajatelleessaan kuinka monta vuotta hän oli tuhlannut kaikkeen muuhun kun mikään ei tuntunut paremmalta kuin pitää oma lastaan sylissään.


Katrin ja Tonin pitäisi muuttaa, sillä he suunnittelivat vielä ehkä yhtä lasta ja lisäksi, talo oli jo aivan liian pieni heille viidelle. Mutta mistä he löytäisivät talon johon heidän rahansa riittäisivät, sillä häät olivat lohkaisseet todella ison palan säästöistä. Miten heille kävisi?

OSA 47: YLIOPISTON TOIVOT(TOMAT)

OSA 45: RAKKAUS LEIMAHTAA JA SAMMUU

Hyvin äkkiä Jonna Laine sai pienen yrityksensä toimimaan vaikka isän kuolema olikin kova isku. Turkan kanssa hänellä meni tasaiseen tahtiin ja hän melkein pyysi poikaa lopettamaa yliopiston ja muuttamaan luokseen. Aleksanteri Palosuosta tuli äkkiä naisen vakioasiakas. He vaihtoivat aina kaikki huolet ja murheet keskenään. Allu kertoi, että Alma ja hän olivat hankkineet koiran, tosin narttu oli jo vanhus mutta mukavaa seuraa heille molemmille, myös Bimotak pyöri kulma jollain lailla kokoajan.

Eräänä iltana käynnistyivät sitten pyörät joiden voimia oli mahdoton pysäyttää.

Illalla Jonnan ovelle koputettiin ja nainen meni avaamaan oven alusvaatteissaan. Oven takana seisoi Aleksanteri.
"Minun oli pakko nähdä sinut", Allu sanoi hiljaa ja veti naisen syliinsä. Ajatukset kuohuivat Jonnan päässä mutta hetken päästä parivaljakko suuteli jo kiihkeästi keskellä pihamaata.


Hetken päästä Jonna ja Allu muhinoivat jo sängyssä kun äkkiä nainen nousi ylös.
"Tämä on niin väärin. Sinä olet naimisissa ja minä kihloissa, meidän piti olla vain kavereita.", Jonna piipitti hiljaa.
"Jonna, olen valehdellut itselleni sinun unohtamisestasi, anna minulle tämä yksi yö vielä.", Allu kuiskasi takaisin ja suuteli hellästi naista.
"Mitä sinä sanot Almalle?", nainen katsoi hätääntyneenä miestä ja vastasi tämän suudelmaa pienesti.
"Sanon, että olin hotellilla yötä. Oli palaveri", mies sanoi, hymyilen ja he heittäytyivät lakanoiden sekaan nauttimaan toisistaan.


Yksi yö, niinhän Aleksanteri oli sanonut, mutta siitä alkoi kuukausia kestävä salasuhde. Vähintään jopa viisi kertaa viikossa, Allu ja Jonna päätyivät Jonnan parisänkyyn viettämään yhteisen yön.


He olivat jälleen kerran rakastuneita niin kuin teineinä. Samaan aikaan Allun rakkaus Almaa kohtaan hiipui samaan tahtiin kun lehmän häntä laskee. Jonna sen sijaan yritti vielä löytää syitä sisältään miksi rakastaisi Turkkaa enemmän kuin Aleksanteria.

Eräänä "normaalina" aamuna Jonna laittoi jälleen aamiaista hänelle ja Allulle kun hänen täytyi rientää oksentamaan. Kun suurin kakominen ja pahaolo oli poissa, nainen sai kuiskatuksi sanat:
"Voi p**ka" Heidän "pikku" leikeistään olikin äkkiä tullut elämää mullistava asia.


Kun mies heräsi, Jonna kertoi heti mitä oli tapahtunut ja kysyi mitenkä tästä eteenpäin.
"En minä tiedä mulle ei ole koskaan sattunut tälläistä", Aleksanteri sanoi ja Jonna tuijotti miestä suuttuneena.
"Ai petätkö sinä minuakin jonkun muun kuin Alman kanssa?!", Jonna kiljaisi ja oli valmiina lyömään Allua.
"Ei, en. Tarkoitan, että minä haluaisin kertoa eka Almalle", mies sanoi ja suojautui lyönniltä joka onneksi pysähtyi ilmassa kun Jonna kuuli tyydyttävän vastauksen.


Kun pariskunta oli päässyt olohuoneeseen juttelemaan pian Turkka ryntäsi sisään.
"Vain että tälläinen mieshoitola tämä sinun yrityksesi on. Kovastihan sinä jo yliopistossa sitä harjoittelitkin meille jätkillä!", huusi kurkku suorana.
"Turkka!", Allu ja Jonna huusivat yhtä aikaa säikähtäen miestä, joka oli pahempi kuin tasmaanian tuholainen.


Viimein Jonna sai vedettyä Turkan toiseen huoneeseen ennen kuin tämä olisi tehnyt hakkelusta Allusta.
"Turkka olen pahoillani kaikesta, mutta en voi enää mennä kanssasi naimisiin", nainen sanoi ja ristikätensä rintakehälleen.
"Miksi ainahan me voidaan yrittää vielä?", mies yritti ja oli selvästi pienessä shokissa.
"Ei, minä odotan Aleksanterille lasta", nainen sanoi ja puri huultaan kipeästi kyyneleet silmissä.
"No sitten mä ymmärrän. Jonna mä haluan erota kumminkin ystävänä", poika sanoi ja katsoi kyyneliään pidättelevää naista.
"Niin minäkin Turkka", Jonna kuiskasi ja yhtä aikaa he irrottivat sormukset ja laittoivat ne talteen.


Pian kolmikko, Turkka, Jonna ja Aleksanteri menivät yhdessä syömään aamiaista. Allu yritti kokoajan rauhoitella Turkkaa. Turkka sanoi että asia oli jo selvä. Jonna istui vaisuina.


Jo samana iltana Allu päätti myydä Bimotak:in. Hän valmistui kertomaan Almalle, hän tiesi, ettei Alma ottaisi asiaa hyvin.


Aleksanteri teki Almalle possunkyljyksiä ja odotti, että nainen tulisi töistä kotiin ja käski naisen heti keittiöön.
"Alma, minulla on sinulle kerrottavaa", Allu sanoi ja nainen nyökkäsi miestä jatkamaan.
"Minä möin Bimotak:n ja lisäksi Jonna Laine odottaa minulle lasta.", mies kertoi ja jäi tuijottamaan naista hiljaa. Alma katsoi miestä hetken ja nousi sitten rivakasti pöydästä ylös lähtien nukkumaan.
Allu luuli, että Alma ei haluaisikaan erota.


Seuraavana aamuna mies havahtui ääniin olohuoneesta. Hän meni katsomaan kun Alma riehui laukun kanssa keräten tavaroitaan.
"Mitä sinä nyt?", Aleksanteri kysyi ja tarttui naista kädestä.
"Päästä irti senkin limanuljaska. Pidä rakkisi ja unelmatyttöystäväsi. Vai luulitko todella, että voisin vielä elää kanssasi vaikka sinulle tulee lapsi toisen naisen kanssa.", Alma huusi kurkku suorana ja lähti ulos. Vielä ulko-ovelta hän huusi miehelle:
"Ja Aleksanteri, minulla on toive, että luovut naimisiin mennessäsi Palosuo sukunimestä!" Ulko-ovi pahamti kiinni ja Nanna haukkui kiivaasti emäntänsä perään.


Ulos päästyään Alma räjähti itkuun, hän oli onnellinen siitä että ero oli ollut näinkin helppo. Hän voisi ottaa jonkun paljon komeamman ja paremman miehen kuin Aleksanteri the hyppiäinen. Naisen sisällä kuohui vieläkin, mutta hän tiesi että ennemmin tai myöhemmin he olisivat eronneet, sillä yliopiston aikainen hurma oli haihtunut jo aikaa sitten.


Pian Jonna ja Aleksanteri muuttivat yhteen Outolaaksontie 6 eli Alman ja Aleksanterin entiseen asuntoon. Pari oli pitkästä aikaa onnellinen. Kaikesta vastarinnasta huolimatta pari alkoi viimein tajuta, että he olivat aina rakastaneet toisiaan ja tulisivat aina rakastamaan.


Nanna otti uuden emäntänsä ilolla vastaa jo pariin viikkoon, Jonna oli Nanna kanssa enemmän kuin Alma koko Nanna olon aikana. Myös naapurit olivat iloisia kun Jonna ja Allu olivat palanneet yhteen.


Pian parin esikoinen Daniel Janus Laine syntyi. Koko heidän nelihenkinen perheensä oli onnellinen, mutta pian he saisivat julman muistutuksen siitä, että elämän ja etenkin kuoleman kelloa ei voi pysäyttää.


OSA 46 HYPPYHEIKISTÄ MALLI-ISÄKSI

OSA 44: WHO IS THAT WOMAN?

Pian Kaunialan suurin lemmikkikuume laantui ja koko kaupunki tuli taas järkiinsä jatkaen omaa elämäänsä normaaliin tapaan. Ainakin viikon verran kunnes kaupunkiin muutti vanha nainen. Kaikki miettivät miksi nainen oli niin tutun näköinen. Hän oli rikas vanha nainen nimeltään Jaana Pelkonen. Pian joku tajusi/muisti, että nainen oli ulkomaita myöten tunnettu persialaiskissojen rotukasvattaja. Jaana oli rakennuttanut jopa kolmelle lemmikilleen Neitille, Minnille ja Moskun kokonaisen oman huoneen taloon jonka oli ostanut keskustasta.


Mosku oli iso ja riitaisa persialaiskissa, jonka Jaana oli pelastanut varmalta kuolemalta muutamia vuosia aiemmin.


Minni oli erikoisen värinen persialainen narttu kissa, joka oli myös yllättävä kyllä neidin sisko. Naisen suurissa haaveissa olikin saada tehtyä pentue Minnilläkin mutta tyttö ei oikein miehistä välittänyt.


Neiti oli kaikista seurallisin ja nokkelin kissa. Minni oli toiselle hyvin tarkka silmäterä ja niinpä usein Neiti hyntäsikin siskonsa perässä pitkin taloa ja pihaa.


Jaana eleli rauhallisesti ja aika omissa oloissaan pienehkössä lukaalissaan. Hän yritti pitkään saada Moskun ja Minnin tekemään pentuja keskenään mutta aina yritykset loppuivat tappeluun tai muuten vaan riitaisiin merkkeihin. Tästä suivaantuneena vanhus mietti jo Minnin pois lähettämistä mutta hän tiesi että myös sen jälkeen katoaisi Neitikin.


Niinpä viimein Jaana saikin Neitin ja Moskun tekemään pentueen. Kuukaudet kuluivat ja Jaana odotti innolla uusia poikasia valmistellen kaiken valmiiksi kissoja varten. Niinpä eräänä päivänä Neiti synnytti kolme poikasta. Geishan, Isabellan ja Nepparin. Kaikki pennut olivat nokkelia, riitaisia ja siistejä. Geisha oli ainut joka oli myös seurallinen ja touhukas. Kun taas Neppari ja Isabella olivat laiskoja ja eivät niin itsenäisiä eivätkä niin seurallisia.

Talossa olikin muutaman kuukausi aika moista hulinaa sillä vastoin tapojaan Jaana aikoi luovuttaa poikaset pois vasta aikuisina. Onneksi sentään öisin kuusi kissaa pysyivät suhteellisen hiljaa.


Geisha meinasi muutamaan kertaa kuolla pentuna kun muut eivät päästäneet sitä ruokailemaan ja niinpä Geishasta tulikin ehdottomasti Jaanan lempikissa.

Viimein koitti se ikävä päivä kun pennut kasvoivat aikuisiksi. Geisha peri isänsä koko värityksen sekä koon. Neppari peri muuten isänsä värityksen paitsi että sai vaan yhteen jalkaan mustan sukan ja hän peri äitinsä laihuuden. Isabella oli myös laiha ja peri isänsä kauniit kuviot, mutta toinen korva jäi valkoiseksi ja toinen mustaksi, lisäksi sukat tulivat vain kahteen jalkaan.


Sydänmurtuneena nainen antoi kissat pois sillä hän oli kasvattaja ja teetti pentuja antaen ne aina pois. Jaana alkoi myös miettiä sitä että hän lähestyi ikävästi elämänsä loppua ja haluaisi työlleen jatkajan. Niinpä lapsen adoptointi alkoi välkkyä naisen mielessä.

OSA 45: RAKKAUS LEIMAHTAA JA SAMMUU

OSA 43: SYNTYMÄN IHME

Paula Ja Niko päättivät hankkia vauvan karvaisen sellaisen. He ottivat uros kissan, nimeltään Toffo. Toffo oli aivan omaa luokkaansa oleva kissa nokkela, itsenäinen sekä touhukas. Pariskunnan tutut tulivat pian Toffolle tutuiksi eikä ollut uusi näky että tämä pieni tutkimusmatkailija heittäytyi jonkun eteen rapsuteltavaksi.


Kaksikon pihassa oli alkanut myös käymään kulkukoira Maski, joka tuntui olevan aivan ihmeissään uudesta pariskunnasta ja etsi aina käydessään jotain. Aluksi Niko ja Paula ajattelivat että entisillä omistajilla oli ollut tyttökoira, johon hurtta parka oli rakastunut, mutta usein koira ulvoi surullisesti takapihan pusikoissa. Niinpä Paula eräänä iltana seurasi koiraa pusikoihin ja koki järkyttävän näyn. Puskien keskellä nakotti kaksi hautakiveä, joiden edessä koira ulvoi.


Järkyttyneenä nainen meni takaisin sisään ja kertoi Nikolle koko tarinan vaatien miestä tekemään, jotain. Lopulta Niko sai naisen rauhoittumaan, sillä että lupasi selvittää asian aamulla.


Aamulla mies tarttui ensi töikseen puhelimeen ja soitti kaupungin johtajalle kertoen löydöstään. Kaupunginjohtaja pahoitteli tapahtunutta ja tarjosi parikunnalle uutta taloa, mutta Niko kieltäytyi vaatien, että haudat pitäisi siirtää pois välittömästi. Kun yksimielisyyteen oli päästy, johtaja vihjasi Nikolle paikkaa kampanijapäälikkönään ja mies lupasi harkita asiaa.


Kumminkin Niko päätyi töihin mailapojaksi ja Paula tiskariksi josta yleni piakkoin pikaruokalan kassalle. Nainen rakasti yli kaiken työtään ruuan parissa, mutta pari ei pärjäisi näillä tuloilla. Niinpä Niko alkoi uudemmin miettiä johtajan ehdotusta, muttei vielä tehnyt mitään asian eteen. Haudat oli siirretty melkein heti seuraavana päivänä pois pariskunnan tontilta ja he olivat saaneet hyvitykseksi 2000 simoleonia. Kumminkin rahat menivät aivan johonkin muuhun kun talon sisustuksen uusiksi laittoon jota he OLIVAT suunnitelleet.

Kun Niko tuli eräänä päivänä töistä kotiin hyppi talossa toinenkin kissa, naaras puoleinen värivirheellinen siamilainen nimeltään Missi. Pariskunnalle tuli pieni muotoinen riita, mutta he lopulta sopivat sen ja Missi sai jäädä talon uudeksi asukkaaksi.


Aluksi Missi ja Toffo olivat arkoja toisiaan kohtaan mutta pian, kissat tykästyivät toisiinsa ja eivät edes huomanneet kun jäivät kaksin taloon.


Niko ja Paula alkoivat pikkuhiljaa rahavaraston kasvaessa puhua omasta lapsesta ja talon suurentamisesta. Myös Toffo ja Missi olivat "puhuneet" perheenlisäyksestä. Niinpä Nikolla ja Paulalla oli ihmetyksen paikka kun pian talossa vilisti kolme kissan pentua. Uros Tossu, uros Misfo ja naaras pentu Mirri. Pariskunta joutuikin vaikean päätöksen eteen. Pitäisivätkö he kaikki pennut vai antaisivatko pois? Vai peräti antaisivat vaan muutaman pois? Myös parin vauva ja naimisiinmeno suunnitelmat lykkääntyisivät karvaisten vauvojen takia.


OSA 44: WHO IS THAT WOMAN

OSA 42: ELÄIMMELLISIÄ TAPAHTUMIA

Elina Mukavainen päätti hankkia Teemulle kaveriksi koiranpennun, jotta poika oppisi vastuuta. Niinpä eräänä iltana hän soitti Eläinkoti Hyvä hetkeen ja adoptio heille koiran pennun nimeltään Jape.


Pentu saapui vielä saman iltana ja Teemu oli onnellinen omasta pennustaan eikä malttanut millään lopettaa sen kanssa leikkimistä ja paijaamista.


Japen tulon jälkeen Mukavaisten talossa ja pihassa alkoi pyöriä uusia ystävyyksiä ja riesoja.
mm. kulkukoira Laakeri ja tuhovimmainen kissa Mirri.



Leena loukkaantui siitä että hänen veljensä sai lemmikin toisin kun hän pienenä ja hän osti vanhempiensa riesaksi papukaijan nimeltään Jaffa. Nainen piti hyvää huolta linnustaan eikä antanut kenenkään muun opettaa sitä.


Muutaman kuukauden päästä Japesta kasvoi täysikasvuinen uros koira ja komea koira kasvoikin.


Myös Goottiloilla tapahtui paljon. Alexsandra poti huonoa oma tuntoa kun kuuli äitinsä kuolemasta ja Cassandran kävi tyttöä sääliksi. Kaikki koulu kaverit kiusasivat häntä siitä, että hän oli murhaaja. Niinpä Alexsandralla ei ollut enää ketään kunnollisia ystäviä.


Cassandra päätti hankkia heille kaksi koiraa uroksen nimeltään Tito ja nartun nimeltään Siru. Aluksi Siru ja Tito eivät tulleet ollenkaan toimeen keskenään ja Tito komensi aina Sirua.


Kumminkin yksinäinen Aleksandra vietti koulu jälkeen siskontyttönsä Emilian kanssa paljon aikaa koirien kanssa ja niinpä Tito ja Siru alkoivat tulla toimeen toistensa ja ihmisten kanssa.


Myös Cassandra ihaltui valtavasti kun Saku eräänä iltana kosi häntä ja heistä tuli kaikessa hiljaisuudessa Rouva ja Herra Dalhman.


Kun Tito oli oppinut sen, että hänen täytyi vahtia perhettä, hän otti sen tosiaan. Postinkantaja sai joka tiistai ja torstai pelätä pientä mutta sitäkin sisukkaampaa Titoa.


Pian perhe alkoi ihmetellä kun Siru söi aika paljon ja nukkui. Kumminkin he jatkoivat rutiineitaan normaaliin tapaan. Pihamaalla vieraili jopa Haisuli haisunäätä jonka ihanista aromeista Saku sai osansa kun luuli herra skunkkia naapurin kissaksi.


Eräänä iltana Siru sitten synnyttikin kaksi tervettä pentua uroksen ja naaraan. Cassandrasta olisi oikein, että pian yliopistoon lähtevä Alexsandra, saisi päättää pentujen nimen ja sen kumpi annettaisiin eteenpäin, sillä Cassandralla ja Sakulla ei ollut varaa pitää kuin yksi pentu. Alexsandra nimesi narttu pennun Siriksi ja uros pennun Totiksi. Tyttö päätti myös että Siri saisi jäädä uuteen kotiinsa ja että Toti annettaisiin pois. Päätös oli vaikea sillä molemmat pennut olivat samanlaisia luonteeltaan.


Myös Tuukka ja Anneli päättivät ottaa osansa lemmikeistä. Samalla kun Tuukka kihlasi rakkaan Annelinsa hän antoi naiselle lahjaksi poikakissan pennun nimeltään Takku, joka oli sekin adoptio kodista.



Eräänä iltana vartijan töistä tuleva Tuukka sai huomata, että heidän kolmihenkinen perheensä oli kasvanut nelihenkiseksi ihanan tyttölapsen verran. Edelleen Anneli tunsi pahaa oloa siitä että oli valehdellut Tuukalle, että lapsi oli hänen. Tyttö kastettiin Sallaksi ja Anneli toivoi, ettei kumpikaan koskaan saisi tietää totuutta.


OSA 43: SYNTYMÄN IHME

OSA 41: THIS LOVE

Tiina Terhakainen oli ensimmäinen joka kuuli siskonsa huonosta kohtalosta. Totta kai Tiina väitti eka kiven kovaan, ettei niin ollut voinut tapahtua, mutta kumminkin lopulta hän uskoi puhelimen toisessa päässä olevaa naista.
"Tuota mitenkäs, testamentille kävi? Siis kuinka rahat menevät?2, Tiina kysyi lopulta ja kuuli paheksuvan tuhauksen toisesta päästä.
"Kuulaas nyt neiti Terhakainen, asia on sillä tavalla, että melkein kaikki Goottiloiden rahat paloivat sen tulipalon mukana. Siskonne nähkää piti Januksen tavoin kaikkia rahojaan kotona", nainen, langan toisessa päässä, kertoi. Tiina kirosi mielessään siskonsa ja lopetti sitten puhelun alkaen etsiä hautajaisasua.


Muutamien viikkojen päästä Tiina sai kuulla että toistaiseksi kukaan Goottiloista ei muuttanut kartanoon. Ja lisäksi hän kuuli sen, että Cassandra, Aleksanteri ja Alexsandra olisivat nyt aika pennittömiä onnettomuuden takia. Niinpä nainen päätti paremman puutteessa mennä töihin. Hän valitsi itselleen mieleisen sairaalan ja jo parin päivän päästä hän ylenikin.


Tiina tutustui naapuristoon muuttaneeseen Niko Hakkaraiseen ja kutsui tämän luokseen syömään. Totta kai nainen yritti heti iskeä miehen mutta Niko ei lämmennyt ajatukselle.
"Anteeksi, mutta olen kihloissa enkä halua pettää tyttöystävääni", Niko sanoi jyrkästi heidän syödessään.
"Minä en tiennyt. Sinulla on onnentyttö kun voit vastustaa minuakin. Hänen täytyy olla varsin erikoinen tapaus", Tiina sanoi masentuneena.
"Usko pois, kyllä sinullekin Tiina vielä oma ritarisi löytyy", mies sanoi ja jatkoi hiljaa syömistään.
"Tuskinpa vain", nainen kuiskasi hiljaa ja jatkoi spagettinsa tökkimistä haarukalla.


Muutaman viikon päästä Tiina sai potkut törttöiltyään töissä. Hän sekosi aika pahasti tapahtuneesta, mutta selvisi siitä sitten pikku hiljaa. Nainen päätti kokeilla muita töitä, mutta lopulta hän palasi takaisin lääkäriuralleen. Hän joutui jopa muuttamaan hiusmallinsa, jotteivat entiset työkaverit yhdistäisi häntä heti samaksi henkilöksi.

Uudelleen päästyään työn rytmiin Tiina teki työnsä hyvin ja huolellisesti ja pian olikin jälleen aika kun hänet korotettiin. Naisen elämä alkoi tuntua vauraammalta sillä kohta hänellä olisi varaa ostaa varastetun porealtaan tilalle uusi sekä laitta muukin kalustus uusiksi.


Nainen oli töissä tutustunut vanhaan mutta nuorekkaan näköiseen mieheen nimeltään Dimitri Lohela. Niinpä siinä sitten tapahtui että tämä vanha mies ja nuori nainen alkoivat tapailla toisiaan useammin ja useammin. Kaunialassa alettiin juoruilla siitä, että Tiina Terhakainen otti aina vierelleen haudan partaalla olevan miehen perintörahojen toivossa. Osittain pahat puheet olivat totta, mutta tällä kertaa nainen oli rakastunut oikeasti Dimitriin. Hän sai selville että Dimitri oli ollut Hilja Vanhasen hyvä ystävä ja tälle oli jätetty perintöä. Niinpä Tiina ja Dimitri muuttivat pian yhteen ja alkoivat suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Ja lisäksi Tiina mietti kuinka hän saisi nuorennettua Dimitriä vielä lisää.


OSA 42 ELÄIMMELLISIÄ TAPAHTUMIA

OSA 40: IN FLAMES

Eipä Niina kerinnyt pitkään viettää ja toilailla kun poliisit saivat vihiä naisen teoista ja hän joutui oikeuden eteen. Slloin Niina Goottila havahtui kuinka kaameaan hänen elämänsä oli ollut. Nainen joutui maksamaan isot summat rahaa oikeudessa, muta kumminkin hänet päästettiin kotiin.

Niinpä Niina Goottila otti jälleen elämänsä haltuun. Hän alkoi käyttämään aika vanhanaikaisen näköisiä vaatteita ja myös hänen kasvatus kriteerinsä alkoivat mennä sinne päin. Hän luetutti Alexsandralla joka päivä kokkikirjoja jotta tytöstä tulisi jonain päivänä hieno vaimo. Usein Kaunialaiset näkivät naisen istumassa puutarhassa leningissään ja hatussaan nauttimassa ulkoilmasta, teestä tai jotain höpsörakkausromaanista.


Alexsandra tuli lopulta siihen tulokseen, ettei hän kestäisi äitinsä hoivissa ja alkoi kyselemään, josko hän voisi muuttaa Aleksanterin tai Cassandran luokse kuhan pääsisi yläasteelle. Aleksanteri sanoi tytölle, että hänen olisi parempi mennä Cassandran luokse sillä, hän ja Alma olisivat kohta, korviaan myöten kiinni Bimotak:n bisneksessä kuhan rakennus saataisiin pystyyn. Niinpä tyttö soitti Cassandralle, joka otti siskopuolensa mielellään luokseen.


Ja muutaman viikon päästä aamu yöstä teini-ikäinen Alexsandra soitti taksin talon eteen, Hän ei ollut kertonut äidilleen mitään suunnitelmistaan, mutta eipä hän voisi elää Niinan sääntöjen mukaan.


Kun Alexsandra oli melkein taksissa, Aino ryntäsi tytön perään:
"Alexsandra odota!" Niinpä tyttö loikkasi nopeasti taksiin ja käski kuskin ajaa nopeasti pois.


Mutta Aino ei olisi estänyt tyttö vaan pyytänyt tätä soittamaan palokunnan. Nimittäin Niina oli nukahtanut olohuoneeseen ja takassa palanut tuli oli päässyt valloilleen olohuoneeseen ja nainen oli palavien esineiden vankina.


Lopulta oli liian myöhäistä. Leikit ahmivat Goottiloiden sukukartanon olohuonetta ja Aino ja Niina menehtyivät leikkien mukana. Vielä kukaan ei tiennyt tapahtuneesta mutta pikku hiljaa liekit rupesivat näkymään ulos asti ja joku tajusi soittaa palokunnan paikalle.


OSA 41: THIS LOVE

OSA 39: OOPS! I DID IT AGAIN

Niinhän siinä sitten kävi että raskaana oleva Jutta oli tehdä muun perheen hulluksi aamuiselle yökkäys konsertillaan. Kun nainen oli odottanut Lulua ei alku ollut näin kaamea.


Jouko oli huomannut, että hänen tyttärestään alkoi muotoutumaan nuori nainen ja yritti kertoa Lululle nolostumatta kukista ja mehiläisistä mutta hän ei pystynyt puhumaan sellaisia tyttärelleen.


Lulu kävi normaalisti koulussa ja kaikki muutkin huomasivat, että Lulu kasvaisi pian teini ikään sillä hän kiinnitti huomiota vaatteisiinsa sekä halusi kovasti päättää itse miten hiukset laittoi. Tämähän tästä puuttui teini ja uusi vauva samassa talossa eivät olisi kovin hyvä yhdistelmä.


Raskaana oleva Jutta oli löytänyt uuden ystävän. Pertti Eririkas IV. Eräänä päivänä hän saikin hävetä sitten silmänsä päästään miehensä takia.
"Huomenta.", Jouko sanoi tullessaan pöytään. Jutta esitteli kaksikon toisilleen ja silloin Jouko muisti missä oli sukunimen kuullut.
"Tehän olette niitä, jotka oli joskus käynyt pökkimässä Goottiloiden suvun pimuja ja sota syttyi", Jouko möläytti ja alkoi nauraa.
"JOUKO!", Jutta kiljaisi
"Ei se mitään Rouva Röyhkä, sillä se on tosi asia", Pertti kertoi ja yritti rauhoitella naista turhaan.


Kun Lulu tuli kotiin Pertti pelasi pari erää shakkia tämän kanssa ja kyseli tytöltä kaikenlaista. Silloin Pertti päätti, että Lulusta tulisi miehen tuleva vaimo.


Niinpä suurilla summilla rahaa Eririkas sai taivuteltua Jutan ja Jouko lupaamaan tyttärensä hänen vaimoksi. Tosin vanhemmat halusivat ehtoa vastaan sen, että Lulu saisi käydä kauan haluamansa yliopiston ennen naimisiin menoa.


Pian syntyikin Lululle pikku veli nimeltään Lasse Kimmo Röyhkä. Myös Lulu kasvoi oikein hurmaavaksi teiniksi jonka elämän tavoite oli olla suosittu.


Eräänä viikonloppuna tyttö päätti lähteä puistoon viettämään ansaittua vapaataan koulun keskellä. Harmi vain että hän joutui menemään yksin. Lululla ei ollut ketään ystäviä, eikä tyttö myöskään tiennyt, että hänen vanhempansa olivat myyneet hänet jo vaimoksi jollekin. Tyttö grillasi puistossa ja katseli kun hänen luokkakaverinsa juttelivat ja olivat tuttujensa kanssa. Lulu sen sijaan oli yksin ja yritti kerätä rohkeutta mennä luokkakavereidensa luokse.



Lähtiessään Lulu huomasi, että hänen kännykkänsä oli jäänyt kotiin. Nainen huomasi nuoren miehen kadulla ja juoksi tämän kiinni.
"Anteeksi mutta olisiko teillä lainata puhelinta?", hengästynyt Lulu kysyi ja mies kaivoi puhelimen esiin taskustaan.
"Sulle mitä vain beibe, pistä samalla numerosi sinne niin mennään syömään joku päivä. Olen muuten Tero", mies esitteli itsensä.
"Lulu", Tyttö sanoi ujosti ja näpytteli numeronsa miehen puhelimeen hymyilen ja soitti sitten itselleen taksin.
"Nähdään hani", Tero huikkasi ja jatkoi matkaansa. Sillä hetkellä tyttö tiesi että oli rakastunut.


Seuraavana aamuna Lulu kutsuttiin perhekeskusteluun.
"Kuules tyttö", Jouko aloitti keskustelun:
"Meille kävi äitisi kanssa pieni vahinko ja saat toisen veljen tai siskon." Lulu hymyili hieman pirullisesti isänsä noloudelle.
"Niinpä tämä talo on liian pieni meille viidelle ja joudumme muuttamaan", Jutta jatkoi ja katsoi tytärtään.
"Sopii kunhan ei muuteta pois Kaunialasta", Lulu sanoi ja hymyili sitten vanhemmilleen:
"Olen nimittäin rakastunut" Jutta ja Jouko katsoivat toisiaan, tästä Pentti Eririkas IV ei kyllä pitäisi.


OSA 40: IN FLAMES

OSA 38: VAIKEUDET ALKAVAT

Muutama viikko kului Laineilla, Janikalla ja Ilkalla huolehtien siitä palaisiko Harri enää koskaan. Janika kävi jopa etsimässä tietoa kirjastosta Kaunialan ufo havainnoista. Ainut juttu oli Johannan katoamisen yhteydessä mainittu ehkä mahdollisuus. Pian kaksikko elikin jo niin kuin he olisivat aina eläneet näin kahdestaan.

Eräänä iltana Kuului jälleen kaamea ulina ja Janika ja Ilkka juoksivat pihalle. He näkivät ufon tulevan kohti heidän taloaan. Janika yritti saada poikaa sisälle mutta tämä katseli haltioituneena ufoa. Pian aluksen ovi avautui ja jotain lensi piha tielle. Janika katseli hetken kirkkaan valon alle ja kun ufo oli poistunut, hän näki rakkaan miehensä.
"Harri!", Janika huusi ja lähti juoksemaan ylös kömpivää miestä kohti. Pian mies kiljaisi ja katsoi taakseen ja tajusi sitten olevan sa jälleen omassa kotipihassaan. Kolmikko meni takasin nukkumaan sisälle ja Janika tekikin sängyssä kaikkensa, jotta mies unohtaisi sen, että oli tullut siepatuksi.


Seuraavana aamuna perhe puhui aamiaispöydässä vakavaan sävyyn.
"Ilkka et sitten sano kenellekään koulussa tai kavereistasi että isäsi pääsi matkalle avaruusolentojen kanssa", Janika sanoi tiukasti ja katsoi poikaansa.
"Miksi äiti? Meidän isähän on astronautti nyt", Ilkka kysyi käsittävättä miten arasta asiasta oli kyse.
"Se ei vain käy. Isälle tulisi muuten hirveän vaikeaa töissä.", nainen selitti kärsivällisesti ja vilkaisi miestään joka söi murojaan aivan hiljaa.


Muutaman kuukauden päästä Janika huomasi olevansa raskaana ja olikin hyvin onnellinen tapahtuneesta, kunnes eräänä iltana Harri tuli hänen viereensä istumaan kun hän katseli telkkaria.
"Kultaseni nyt kun olet raskaana niin onko sinulla aamupahoinvointia?", Harri kysyi hiljaa.
"Kyllä ", Janika vastasi ja katsoi miestään oudosti.
"Entä koko ajan hirveä nälkä ja väsymys", mies jatkoi.
"Et uskokaan kuinka kova", nainen nauroi ja meni sitten vakavaksi ja katsoi miestään. pienen hiljaisuuden tovin jälkeen nainen avasi suunsa:
"Kultaseni et kai yritä sanoa, että..."
"Kyllä Janika meille tulee kaksi vauvaa ja toinen niistä on minun sisälläni", Harri jatkoi lauseen loppuun ja tunnusteli mahaansa hiljaisena. Janika rupesi heti miettimään miten oudosta lapsesta päästäisiin eroon.


Ilkka sai taas vähän väliä kuulla Teemulta siitä että hän saisi vihreän pikkusiskon tai-veljen. Kumminkin kaksikko oli vielä kavereita mutta poikaa harmitti se kun Teemu täyttäisi seuraavana päivänä 14 ja olisi sitten kuulema niin aikuinen ettei voisi viettää pojan kanssa aikaa enää. Vaikka Ilkka olikin jo 10. Teemusta oli tullut koulussakin Ilkan pahin kiusaaja mutta silti koti-oloissa poika oli parasta kaveria Ilkan kanssa.


Niinpä sitten tuli synnytyksen aika ja Janika ja Harri synnyttivät melkein yhtä aikaa. Kumminkin vain 15 minuuttia ennemmin syntyi Harrin vihreän mutta erittäin soma tytär, joka sai nimekseen Venus Kristiina Laine. Harri ei tavallaan pelännyt outoa tytärtään yhtään vaan rakasti tätä samalla lailla kuin muitakin lapsiaan. Sitten syntyi Janikan kaunis tytär Venuksen pikku sisko, joka sai nimekseen Venla Marika Laine. Venla ja Venus olivat niin kauniita, että Janika halusi pitää molemmat tytöt itsellään.



Samana iltana myös Ilkkasta tuli teini-ikäinen hirviö. Poika kirosi ulkonäkönsä sillä hänellä oli vielä leveämmät huulet kuin siskollaan ja vielä isompi nenä kuin veljellään. Hän oli aivan kaamea hirviö eikä varmasti ikänä löytäisi ketään tyttöä. Niinpä pojan elämä tulikin omistaneeksi tietotavoitteelle.



Mutta vain jo päivän päästä Laineiden elämä heitti nurinkurisen kuperkeikan.

Harrin elimistö ei ollut kestänyt raskautta ja niinpä hän tuupertui nälkään tytärtensä Venuksen häkki sängyn eteen käsi kohti tytärtään. Kaameat huudot kuullessaan Janika ja Ilkka juoksivat paikalle hätääntyneinä.


He näkivät kuinka viikatemies tutki listaansa ja mietti sitä ettei, Harri Laineen pitänyt vielä kuolla. Mutta niinpä hän toimi nopeasti ja kysyi itkevältä kaksikolta olisi heillä mitään toiveita.


Kaksikko halusi nähdä Harrin vielä viimeistä kertaa ja kuolema toteutti sen. Sen jälkeen Harrin haamu oli poissa.


Harri haudattiin Kaunialan hautausmaalle aivan lähelleen kotiaan. Kuinka ikinä Ilkka ja Janika selviäisivät kahden vauvaan kanssa kahdestaan?

OSA 39: OOPS I DID IT AGAIN

OSA 37: KATOAMINEN

Laineilla elämä kulki erittäin nihkeästi. Ilkka oli alkanut kiukkuttelamaan siitä, ettei tuntunut saavan kavereita ja Harri oli ylennyksen takia aina vaan enemmän töissä. Niinpä Janika oli aivan yksin pitkät päivät ja hänen vauva kuumeensa vaan kohosi.

Eräänä päivänä nainen päätti ottaa asian miehensä kanssa puheeksi
"Harri kun minulla ei ole ketään eikä mitään tekemistä. Sinä tienaat niin hyvin, ettei minun tarvitse käydä töissä. Ei yksi lapsi lisää voi olla niin kauhea taakka", nainen yritti ja mies nosti torjuvasti kätensä eteen.
"Kulta minulla ei vaan ole aikaa nyt lapsille", mies sanoi ja katsoi vaimoaan.
"Onko se nyt h*lvetti niin vaikeaa panna pullat uuniin ja jatkaa sitä isoakin lääkärikihoa leikkimistä!", nainen huusi vihaisena ja lähti pihalle leikkaamaan ruusupensaita. Mies kohotti kulmiaan ja huokasi sitten tuo nainen tekisi hänet vielä hulluksi.


Pian Ilkka onnistui löytämään ensimmäisen hyvän kaverinsa Teemu Mukavaisen. Tosi usein kaksikko leikki koulun jälkeen. Vaikka Teemu olikin paljon Ilkkaa vanhempi ei se häirinnyt poikia ollenkaan. Paitsi siltä osalta, että Teemu kuvitteli aina tietävänsä enemmän koska oli isompi.


Eräänä iltana Janika hiipi hiljaa olohuoneen läpi ja säikähti Ilkkaa joka istui vielä katsomassa telkkaria.
"Äiti mitä sulla on päälläsi", poika narisi ja nainen näytti pitämään pienempää ääntä.
"Lähden käymään ravintolassa työhaastattelussa, isäsi on täällä ja anna hänen nukkua palaan pian", Janika kuiskasi hiljaa ja tuli antamaan Ilkkalle suukon otsalle.
"Rakstan sua", Ilkka sanoi hiljaa ja halasi äitiään. Janika hymyili hieman ja riensi sitten yön selkään.


Oikeasti Janika oli lähtenyt vaan irrottelemaan. Alkoholia, hyvää ruokaa ja pari komeaa urosta. Kumminkin hän päätyi illan lopuksi Siniperän erään ravintolan terassille yksikseen katselemaan kuuta. Nainen ei ollut pettäjä tyyppiä, hän vain halusi tuntea olevansa rakastettu. Synkissä mietteissään Janika kuikkasi alas ja tiesi että pudotus tappaisi hänet. Nainen kipusi jo kaiteelle kun hän muisti Ilkan sanat.
"Rakastan sua" Itkuisena nainen kiipesi takaisin terassille ja lyyhistyi maahan. Ei hän voisi tappaa itseään sillä hänen kolme ihanaa lastaan jäisivät ilman rakastavaa äitiä. Niinpä humaltunut nainen menikin kiltisti kotiin.


Muutaman illan päästä Harri joka oli aina ollut kiinnostunut tähtitieteestä vietti vapaa iltaansa kaukoputken takana ja etsi uusia tähtikuvioita. Äkkiä mies oli varma että näki jonkin epämääräisen esineen taivaalla. Mies hieraisi silmiään ja katsoi uudelleen mutta ei nähnyt mitään.


Äkkiä alkoi kuulua kauheaa ulinaa ja mies katsoi olkansa yli nähden ufon. Harri huusi apua kun kirkas valo kohdistui häneen. Terassille juosseet Ilkka ja Janika näkivät aluksen ja kirkkaan valon, jonka sisällä oleva olio näytti aivan Harrilta. Vain sekunnin päästä kaikki oli taas aivan hiljaista eikä mitään näkynyt.


Terassilla seisovat nainen ja poika tajusivat, että he olivat nähneet juuri ufo sieppauksen. Janika räjähti itkemään ajatelleessaan, ettei enää koskaan näkisi Harria. Myös Ilkka itki kovaan ääneen:
"Äiti minne isä oikein meni", poika vollotti yöpuvussaan. Viimein nainen sai selitettyä pojalle mitä oli tapahtunut ja kaksikko meni peloissaan sisälle nukkumaan. Tosin Janika ei nukkunut vaan tuijotti koko yön ikkunasta josko Harri palasikin.


OSA 38: VAIKEUDET ALKAVAT

OSA 36: VALMISTUMINEN

Viimein koitti päivä jolloin Saulin ja Jonna aherrus palkittiin ja he valmistuivat. Jonna päätti pitää juhlat itselleen ja muuttaa sitten heti takaisin Kaunialaan aloittamaan kampaamonsa toiminnan. Sauli taas päätti vielä toistaiseksi jäädä kampukselle.

Jonna kutsui juhliinsa perheensä mutta paikalle ei päässeet kuin Harri ja Ilkka. Ylpeänä isänä Harri halasi tytärtään ja kehui tätä oikein kauniiksi. Kateellinen Sauli katseli sivusta noiden kahden onnellista hetkeä. Sauli ei siis koskaan ole ollut isän suosiossa. Nopea tervehdys ja käden puristus kertoi siitä, että hänen isänsä tiesi myös hänen valmistuneen.


Juhlat kuluivat oikein mukavasti syöden ja jutustellen. Äkkiä Jonna polvistui Turkan eteen ja pyysi tätä kihloihin hänen kanssaan. Mies oli ällikällä lyöty mutta vastasi myöntävästi.


Niinpä pidot vain paranivat ja lopuksi Sauli päätti pitää puheen siskonsa kunniaksi.
"Kiitos ensiksi teille kaikille, että olette auttaneet siskoni hänen suuressa päämäärässä tulla parturi-kampaaja- kosmetologiksi. Kiitos myös siitä että olette auttaneet häntä hankkimaan kaupallisen tutkinnon. Olette kaikki tervetulleita siskoni salonkiin sitten. Ja onnea vielä Turkalle, joka kesytti villin sisareni ja sai tämän kihlattua. Kiitos"
Jonna silmä kulmaan valahti kyynel kun hän kuuli kuinka kauniisti hänen veljensä hänestä puhui. Pian kaikki nostivat lasinsa ja Jonna tiesi, että pian hän olisi aikuinen ja valmis aloittamaan yksityisyrittäjänä.


Niinpä seuraavana päivänä aikuinen Jonna Laine muutti takaisin Kaunialaan ja vuokrasi itselleen kerrostalo asunnon aivan vanhempiensa naapurista. Nainen oli kerännyt mukavasti rahaa yliopistossa ja saikin ostettua kaiken tarpeellisen itselleen jotta voisi pitää liikettä yllä ja vielä asuakin samassa talossa.


Naisella oli tunne että pian hän joutuisi pyytämään Turkkaa lopettamaan opiskelut ja muuttamaan hänen luokseen ennemmin. Ei yrityksen takia vaan sen, että perheessä tapahtuisi jotain pahaa.

OSA 37: KATOAMINEN

OSA 35: RAKKAUTTA YLIOPISTOSSA

Pian kun Jonna Laine sai tietää, että Aleksanteri Goottila päätti jättää hänet kuin nallin kalliolle hän kutsui isänsä yliopistolle. Kaksikko vietti pitkän hetken jutellen toistensa kanssa. Jonna oli aina ollut isän tyttö ja isä kyllä ymmärsi, että hänen tyttärensä sydänsurut olivat iso juttu tuossa iässä.


Myös Sauli Laine oli nostanut hetkeksi nenänsä (pitkän sellaisen) irti kirjasta ja tutustui samassa asuntolassa asuvaan Sivi Turhamaan. Sivi oli mukava sekä ainoa talon tyttö jota kiinnosti opiskelu. Niinpä Sivi ja Sauli viettivätkin usein aikaansa nenä kiinni kirjassa. Eräänä iltana Sivi tuli Saulin luokse ja meinasi suudella tätä mutta poika kielsi.
"Sivi mä en halua suudella sua vielä. Me ei olla käyty treffeillä.", Sauli kuiskasi hiljaa keittiössä aivan kuin olisi ollut pelko että seinät kaatuvat päälle jos puhuisi kovempaa.
"Eli sä et ole vielä suudellut ketään", tyttö sanoi, hymyilen ja nyökkäsi sitten.
"Sekin ja mä haluisin sun kanssa treffeille", poika sanoi tuntiensa punastuvan. Niinpä he sopivat, että menisivät seuraavana päivänä syömään yhdessä tuntien jälkeen.


Niinpä kaksikko seuraavana iltana pääsi haluamilleen treffeille. Ilta oli täydellinen, he söivät uunijäätelöä ja hemmottelivat toisiaan. Illan viimeisten hitaiden aikaan poika rohkaisi mielensä ja suuteli tyttöä. Noh ehkei se aivan mikään unelma suudelma ollut sillä Sivi tunsi hukkuvansa pojan ahneitten huulien alle, mutta joka tapauksessa se suudelma tuntui sinetöivän kaksikon kohtalon.


Kuukaudet kuluivat ja Jonna vaihteli vähän väliä hiustyylejään ja miehiään. Eräänä kerran kun kaksikko sattui samaan aikaan keittiön ja he alkoivat jutella.
"Jonna musta sun kannattaisi harjoitella samalla jotain uraakin edistävää", poika sanoi siskolleen hieman harmillisena.
"Kuten mitä? Mullahan on Turkka.", Jonna töksäytti ja katsoi veljeään pahasti. Turkka oli naisen uusin poikaystävä kandidaatti samasta asuntolasta.
"No vaikka kosmetologiaa. Oletko koskaan huomannut, että sä laitat itseäsi vähän väliä ja siinä voisi olla ammatti sulle", poika moitti siskoaan. Hetken päästä tyttö nosti katseensa ylös vihkosta ja tuijotti veljeään:
"Samperi en olekaan tajunnut tuota." Niinpä Jonna vaihtoi samana päivänä pääaineekseen taloustieteen ja hanki vanhan parturituolin asuntolaan harjoitteluaan varten.


Ensimmäinen joka uskaltautui tytön harjoituskaniiniksi, oli Veronika Hurtta. Nimi osuikin sopivasti sillä, nainen oli pahempi narttu kuin Jonna. Niinpä oli ilmiselvää että nainen pysyisi blondina sekä meikistä täytyisi luoda käytännöllinen mutta kumminkin seksikäs. Veronika oli pyörtyä kun näki loppu tuloksen.
"Jonna, kiitos en ole ikinä näyttänyt näin hyvältä", nainen kiljaisi ja ihaili itseään Jonnan käsipelistä. Simoleonit alkoivat jo vilistä Jonnan silmien edessä.


Noh niinhän siinä sitten kävi, ettei edes uusi harrastus saanut naista pois poikien nielemisestä pois. Jonna tutustui saman asuntolan Dimitri Seipäiseen, jonka kanssa sitten viettikin aikaansa aina kun Turkka oli jossain muualla. Kumminkin Turkka sai kaksikon erään kerran kiinni muhinoinnista ja nainen joutui molempien kysymysten pommi tuleen. Jonna karkasi paikalta samoin kuin Turkka. Pian Dimitri juoksi Turkan perässä poikien vessaan vihaisena.
"Varokin jos kosket vielä naiseeni niin turpaan tulee.", Dimitri uhosi miehelle.
"Kuule Jonna oli ensin minun kanssani ja katso vain minun luokse hän palaa", Turkka sanoi vihaisesti ja jätti Dimitrin hajottamaan asuntolan vessaa yksikseen.


Paljon tapahtui seuraavien kuukausien aikana. Sauli kihlasi Sivin kun kaksikko oli syömässä ulkona yhteisten kavereidensa kanssa. Jonna ei enää sekaantunut kumpaankaan mieheen, eikä kyllä muihinkaan. Hän vietti aikaansa yksin miettien halusiko hän elämältään sellaista showta vähän väliä. Lopulta Jonna päätti, että hän omistaisi elämänsä mammonalle. Niinpä tyttö harjoitteli kahta kovemmin kosmetologiaa mutta ei edelleenkään kehdannut ottaa rahaa niin sanotuilta kämppiksiltään.

Eräänä iltana Sivi tuli Jonna luokse ja pyysi, että tyttö muuttaisi hänet hieman aikuisemman näköiseksi.
"Mutta entä jos Sauli ei tykkää siitä?", Jonna yritti estellä, mutta Sivi pysyi päätöksessään.
Vielä ennen kuin nainen ehti aloittaa Sivin uudistamisen, Sivi sanoi hiljaa:
"Sä tiedät mistä sun veljesi tykkää tee minusta hänen unelmiensa nainen" Jonna mietti hetken ja värjäsi ja leikkasi tytön hiukset uuteen uskoon. Meikissä hän käytti Sivin rakastamaa violettia ja loppu tulos oli järisyttävä.
"Kiitos Jonna", Sivi sanoi ja katseli Jonnaa hymyilen.
"Ei kestä Sivi", hän sanoi ja katseli tyttöä haikeana. Kuinka hän kaipasikaan sitä aikaa kun oli Turkan kanssa yhdessä. Kuinka paljon hän halusikaan kihloihin miehen kanssa niin kuin Sivi ja Sauli.


Parin viikon päästä Jonna nappasikin väki pakolla uudistetun Turkan kiinni. Turkka oli pari päivää sitten suostunut uudistautumaan Jonnan käsittelyssä ja tuolloin he molemmat olivat tajunneet että kaipasivat toisiaan.
"Turkka kiltti anna mulle anteeksi", Jonna hyökkäsi miehen kaulaan itkien. Mies seisoi alkusi jäykkänä ja taisteli itsensä kanssa häviten lopulta:
"Älähän nyt Jonna ei meidän ero maailman loppu ole"
"On se minulle", Jonna sanoi ja katsoi itkien poikaa silmiin,
"Mä rakastan sua Turkka. Mä aivan oikeasti rakastan" Turkka tuijotti tyttöä hetken ja otti sitten tämän hellästi syliinsä.
"Niin minäkin sinua Jonna, enkä voi sille mitään" Niinpä kaksikko sopi, että he tapailisivat toisiaan salaa vielä aluksi ja katsoisivat muuttavatko tunteet vielä.


Mutta rakkaudenpalo sen kun kasvoi ja pian Jonna ja Turkka uhmasivat sopimustaan hellien toisiaan avoimesti. Eipä siis yllätys, että eräänä päivänä Dimitri sai heidät kiinni.
"Senkin lumppu!", Dimitri huusi ja läpsi Jonnaa kasvoille lujaa. Kun nainen selvisi järkytyksestä, hän teki vasta iskun huutaen:
"Luulitko todella, että olen sinun kanssasi oikeista tunteista senkin lemuava sika!" Jonna karkasi huoneeseensa peittelemään isoa mustelmaa joka alkoi pikku hiljaa muodostua poskelle. Turkka lähti omahyväisen näköisenä Dimitrin ohi sanoen tämän kohdalla:
"Mitä minä sanoin" Nuo sanat olivat ehkä virhe. Mutta, valitettava totuus. Dimitri alkoi hautoa päässään kostoa kaksikolle, hän vihasi molempia niin paljon.


OSA 36: VALMISTUMINEN

OSA 34: RAIJAN ELÄMÄÄ

Raijan elämä eteni oikein mukavanlaisesti, vaikka hän asuikin kolmen pojan kanssa yksin ja joutui hoitamaan heitä tavallaan yksin oli nainen onnellinen. Vuodet vierivät ja Pentistä kasvoi mukava ja kiltti koululainen. Tuukka taas jatkoi aherrustaan koulussa ja kävi iltaisin töissä jotta perhe pysyisi rahoissa, mutta sitten erään kerran kaikki muuttui lopullisesti.

Eräänä iltana Raija pysäytti Tuukan eteisessä, ennekuin tämä kerkeisi kylpyyn.
"Kuule Tuukka asia on nyt niin, että sinä et enää käy töissä", Raija sanoi päättäväisesti ja katsoi poikaansa.
"Mutta mutsi, jos en käy niin me saadaan häätö", Tuukka yritti mutta hänen äitinsä hymyili lempeästi.
"Eikä saada, sinä jäätä kotiin hoitamaan Kaukoa ja Penttiä aina koulun jälkeen ja minä lähden töihin, sairaalaan siivoamaan", nainen kertoi ja väistyi poikansa tieltä. Tuukka hymyili äidilleen hieman:
"Mä tiedän, ettet sä halua palkata ulkopuolista apua, sillä olet aina halunnut pärjätä yksin isän kuoleman jälkeen. Vain siksi mä suostun tähän" Tuukka hävisi kylpyyn ja Raija hymyili tyytyväisenä elämänsä uudelle alulle.


Pian Kaukostakin kasvoi koulu ikäinen ja poika peri äitinsä tummat hiukset, joilla hän erosi veljistään suuresti. Lisäksi Kauko oli paljon siistimpi luonteeltaan kuin veljensä.


Koulussa Pentti oli tutustunut melkein saman ikäiseen Teemu Mukavaiseen. Pojat ystävystyivät ja usein koulun jälkeen he istuivatkin Vähälöiden etupihalla tekemässä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, siitä kuinka he menisivät yliopistoon ja pysyisivät ikuisesti ystävinä. Jonain päivänä noiden poikien ystävyyden väliin tulisi vielä paha kiila. Mutta eiväthän he raukat osanneet vielä murehtia siitä.


Raija oli aloittanut työnsä sairaalan siivojana ja olikin tavannut siellä erittäin mukavan mies puolisen lääkäriharjoittelijan nimeltään Jonne Kotala. Mies oli Raijaa vain 15 vuotta nuorempi, joka ei kummastakaan tuntunut juuri miltään. Nainen vietti paljon aikaansa miehen kanssa ja kutsui tätä vähän väliä kotiinsa. Poika kolmikko ei oikein osannut olla mitään mieltä vielä tuoreesta isäpuoli kokelaasta.


Pian Jonne sitten kassasi kimpsuunsa ja kampsunsa ja muutti pieneen taloon Raijan ja poikien kanssa. Tuukka ja Pentti olivat olleet niin kauan jo ilman isää, etteivät halunneet ottaa enää ketään isä mallia elämäänsä. Niinpä varsinkin aikuis-ikää lähentelevä Tuukka sai usein kuulla kunniansa siitä kuinka laiska oli ja kuinka hän pystyisi elättämään tulevan vaimonsa. Jonne ja Tuukka vihasivat toisiaan yli kaiken.


Naisessa mies oli saanut taas aikaan suuren muutoksen. Raija näytti vuosia nuoremmalta kasvattaessaan pitkän tukan ja vaihtaessaan tyylinsä nuorekkaammaksi kuin ennen. Pian Raija saikin ylennyksen työpaikallaan ja oli siitä hyvin onnellinen.


Pian myös Raija huomasi että Tuukka ja Pentti vastarannan kiiskinä vastustivat heidän pientä uusioperhettään. Niinpä nainen hiipikin usein Pentin nukkuessa poikien huoneeseen ja kuiskaili tälle, ettei olisi mitään hätään, naisen rakkaus totta kai, riittäisi hänen kolmelle pojalleen ja uudelle poikaystävälle.


Muutaman kuukauden päästä Pentistä tuli myös hormonihirviö eli teini. Tuukka ja Pentti tulivat loistavasti juttuun keskenään, pitäessään vastarintaa, Jonnea kohtaan. Usein pojat pelasivatkin myöhään yöhön kahdestaan ihan vain ärsyttääkseen miestä.


Pian Raija alkoi olla jälleen väsynyt niin kuin silloin kun odotti Kaukoa. Tuukka ja Pentti arvelivat että se johtuisi töistä. He eivät edes, kehdanneet ajatella, että heidän äitinsä harrastaisi sellaisia juttuja kuin nuoret naiset ja miehet. Eihän se nyt käynyt päinsä.

Niinpä poika kolmikko päättikin olla kiltti äidilleen ja kokata tälle oikein kunnollisen aamiaisen, mutta nulikka jengi onnistui melkein polttamaan talon maantasalle, jolloin se oli Jonnelle viimeinen pisara. Pojat eivät ikinä tottelisi häntä ennekuin, hänestä tulisi heidän isäpuolensa aivan virallisesti.


Muutaman viikon päästä Jonne kihlasikin Raijan ja kertoi kuinka paljon halusi auttaa häntä lapsien kanssa, myös sen tulevan (?!) Nainen oli onnellisempi kuin koskaan, sillä hän ei olisi enää mitenkään pärjännyt yksin ja jo vanhuuspäiviä ajatellen hän halusi jonkun jäävän kotiin kun lapset lentäisivät viimein pois.


Niinpä Jonne ja Raija menivätkin naimisiin ennekuin, yksikään pojista kerkesi muuttaa pois kotoa, niinpä heistä tuli Rouva ja Herra Vähälä. Häissä oli paikalla vain muutamia hyviä ystäviä ja ne olivat aivan pieni muotoiset. Mutta kumminkin aivan mahtavat. Hääiltana Tuukasta kasvoikin aikuinen mies ja hän tunsi eläneensä onnettoman lapsuuden. Raijan maha oli pyöristynyt niin paljon että se suorastaan oksetti Tuukkaa ja Penttiä.


Viimein hieman muuttunut Tuukka oli valmis muuttamaan tyttöystävänsä Anneli Mukavaisen luokse. Vasta vähän aikaa sitten Tuukka oli kuullut, että hänestä tulisi isä, eikä hän oikein osannut tehdä mitään.
"Sääli jättää Kauko noiden kahden käsiin", Tuukka sanoi veljelleen kun he tulivat tuomasta muuttokuormaa.
"Älä huoli, olenhan mä täällä vielä, ainakin pari kuukautta ennekuin saan tietää yliopiston tulokset.", Pentti sanoi ja katsoi surkean näköistä veljeään.
"Silti, Entä sitten kun sä lähdet, Se uusi kersa syntyy ja äidillä ei yksinkertaisesti ole enää aikaa muille kuin pennulle, tolle saakelin nousukkaalle ja itselleen. Kauko jää aivan yksin.", Tuukka sanoi surkeana. Pentti taputti veljeään hellästi olkapäälle:
"Sitten me lähetettään Kaukolle rahaa jotta se voi muuttaa kuhan täyttää 16 vuotta" Tuukka hymyili veljelleen ja halasi tätä kuiskaten:
"Pidä huoli Kaukosta ja mutsista"
"Varmasti", Pentti kuiskasi takaisin ja katseli taksia, jonne Tuukka hävisi aloittamaan oman perheensä kanssa. Kaikki hänen veljensä puheet saivat hänet miettimään, pitäisikö hänen sittenkään lähteä yliopistoon, mutta entä ne kaikki lupaukset Teemulle, hänen parhaalle ystävälleen?


OSA 35: RAKKAUTTA YLIOPISTOSSA

OSA 33: TYÖMUURAHAISET

Taneli Haavainen päätti viimeinkin mennä töihin. Niinpä hän päätti aloittaa työn teon, sillä hänen maalaamansa ja kuvaamansa taulut eivät elättäneet heitä kahta.

"Huomenta faija", Timo sanoi tullessaan keittiöön jossa hänen isänsä ja söikin aamiaista.
"Huomenta Timo. Ehkä sunkin kannattaisi tulla sinne töihin?", Taneli sanoi sillä hän halusi edes yhden tutun työpaikalle.
"Katsotaan nyt ei ainakaan ihan vielä", Timo sanoi nauraen ja toivotti isälleen hyvää työpäivää lähtien itse kouluun.


Ja niinpä muutaman päivän päästä Taneli tuli kotiin onneaan kukoistavana hän oli saanut melkein heti ylennyksen. Tällä verukkeella hän sai puhuttua Timonkin samalle alalle keräämään pesämunaa pojan ja Leenan yhteiselle alulle.


Jo seuraavana päivä Taneli ylennettiin taas. Kaikki yhtiössä näkivät, että miehessä oli myyntimieskarismaa ja -taitoa. Taneli jopa mietti itsekseen, että jos hän olisi aina tiennyt, että työn teko oli näinkin helppoa, hän olisi jo aiemmin lähtenyt oikeisiin töihin.


Taneli lähti eräänä iltana viettämään parin työkaverinsa kanssa iltaa ja tutustui siellä itseään 21 vuotta nuorempaan Kikka Palosuohon. Hän tuli oikein mukavasti naisen kanssa juttuun ja he päättivät ruveta tapailemaan toisiaan aina kun ehtivät.

Timo raatoi töitä kovasti aina koulun jälkeen ja viimein se palkittiin, sillä hänet ylennettiin. Poika oli hyvin iloinen siitä että sai nytten enemmän rahaa kuin ennen ja saattoi ostaa mitä itse halusi. Oli totta että heidän sukunsa taitoi onnistua hyvin liiketalouden saralla mutta kumminkin poika kaipasi aikaa, jolloin myös hän oli tehnyt pientä kauppaa valokuvauksella.


Ja muutamien kuukausien päästä Kikka muuttikin Haaveisille. Timo suhtautui naiseen aluksi kylmästi, mutta kuullessaan, että nainen oli töissä armeijassa aliupseerina hänen käyttäytymisensä naista kohtaan, lämpeni kummasti. Vaikka nainen olikin nuori hän viihtyi todella hyvin Tanelin seurassa.


Taneli jatkoi entiseen malliinsa työssään ja hänet ylennettiin jälleen. Ja muutaman päivän päästä, vielä uudelleen. Miehestä alkoi tuntua siltä, että hänellä olisi erittäin mukavat eläkepäivät edessään.



Pian myös Kikka huomasi hälyttäviä uutisia. Naisen vatsa alkoi kasvaa vaikka tämä oli jo työnsäkin puolesta kova kuntoilemaan. Eräänä yönä nainen heräsi potkuun vatsassaan ja tiesi heti että hänestä tuli äiti.


Kikka ja Taneli pohtivat pitkään yhdessä mitä he tekisivät. Kumminkin vastuuntuntoisena miehenä Taneli päätti naida Kikan ja niinpä Kikasta tuli Haaveinen. Samalla pari puhui siitä että heille tuli rahaa paljon mutteivät he juurikaan käyttäneet sitä joten heidän olisi aika ostaa joko parempi koti tai remontoida nykyinen aivan kauttaaltaan. Niinpä he kumminkin päätyivät remontin kannalle.


Heti sen jälkeen kun Kikka ja Taneli olivat menneet naimisiin, alkoi Tanelin ex-vaimo Tanja Haaveinen kummitella. Mies törmäsi useasti vaimonsa haamuun, joka kirosi miestä ettei tämä pitänyt alttarilla antamaansa lupausta. Ainut mikä sai Tanelin pitämään vaimonsa uurnan, vielä talossa oli Timo, joka ei halunnut, että äiti pantaisiin Kaunialan kunnan hautausmaan multiin.


Niinpä Kikka paisui ja paisui ja pian maailmaan putkahti poikavauva, joka sai nimekseen Tuomo Sakari Haaveinen. Timo ei ollut kovin onnellinen pikkuveljestään, mutta lupautui auttamaan pojan hoidossa aina kun kerkesi. Kikkakaan ei päättänyt jäädä äitiyslomalle vaan palkkasi ammattilaisen lapsen avuksi aina siksi aikaa kun olisi töissä.


Heti töihin päästyään Kikka sai ylennyksen, sillä pomot halusivat että nainen saisi enemmän aikaa uuden perheensä kanssa. Ja äänetön sopimus kertoi myös sitä, että Tuomo tulisi luomaan työuransa armeijan vihreissä.


Pian Timo päätti koulut ja hänestä kasvoi oikein komea nuori mies. Timo ylennettiin heti apulaisosastopäälliköksi ja niinpä Leenan ja hänen yhteinen elämänsä alkaisi erittäin mukavasti. Niinpä Timo sitten päätti nostaa kytkintä ja muuttaa omaan asuntoon hetkeksi ennekuin Leena saisi päätettyä mitä hän tekisi vanhempiensa kanssa.


OSA 34: RAIJAN ELÄMÄÄ

OSA 32: ILOPÖLYN KUNINGATAR

Niina Goottila pystyi jälleen ottamaan aikaa itselleen ja vaihtoikin tyylinsä hyvin julkkismaiseksi. Kaunialassa alettiin jo katsoa pahalla naista, joka kantoi ylpeänä Gootiloiden sukunimeä vaikka nainen oli saanut sen pelkästä onnenpotkusta.


Eipä siis ihme, että liika raha ja mitään tekemättömyys ajoivat Niinan ikuiseen Goottiloiden kiroukseen. Päihde ongelmaan.

Aluksi nainen naukkaili piilopullosta omassa makuuhuoneessaan, niin ettei kukaan tajunnut, mutta pikku hiljaa hän rupesi juomaan milloin missäkin.


Niina aloitti vanhat baari tapansa uudelleen ja hänen mielialansa heitteli laidasta toiseen. Yleensä hän oli ihmeen iloinen tullessaan vessasta kotonaan tai baarissa.

Pian Kaunialassa alettiin kuiskia, että Niinasta oli tullut ilopölyn kuningatar. Jutuille naurettiin ensin, mutta kun yhä useampi näki naisen vetävän julkisissa vessoissa jotain nenäänsä, juttuun alettiin suhtautua vakavimmin.


Nainen remusi usein kotonaan hirveässä humalassa jo kun Alexsandra tuli koulusta kotiin kolmen maissa. Eräänä päivänä kun tyttö toi ystävänsä kylään Niina tökötti sekaisin kuin seinäkello heitä vastassa. Siinä päivänä Alexsandra alkoi vihata pikku hiljaa äitiään, sillä lapsen päähän ei mahtunut tieto siitä, että hänen äitinsä oli vakavasti sairas.


Muutaman kuukauden päästä Niinan saattoi löytää baarin edestä sammuneena tai sitten ihan pihalla tästä maailmasta. Naisen rilluttelut olivat alkaneet mennä yhä hurjemmiksi ja hurjemmiksi. Niin, että Aino päätti puuttua asiaan.


Vaikka vanha nainen ei osannut ollenkaan käyttää tietokoneita hän onnistui jotenkin löytämään tietoa naisen mahdollisista vaivoista. Vanha nainen oli eniten järkyttynyt siitä kun huumeongelman alla olevat kriteerit täsmäsivät todella hyvin Niinaan.


Eräänä päivänä ennen kuin Niina, oli kerinnyt tasoittavaan drinkkiinsä, Aino otti tämän puhutteluunsa.
"Niina sinulla on vakava ongelma ja sille on pakko tehdä nyt jotain.", vanha nainen sanoi painokkaasti.
"Ja paskat. Olen elämäni kunnossa. En minä ole mikään alkoholisti sentään", Niina puolustautui.
"Mieti nyt hieman. Onko oikein, että Alexsandra saa tälläisen äitimallin kuin sinä nyt olet?", Aino huusi.
"Minun ei tarvitse kuunnella tälläistä talossani, sinut palkattiin taloudenhoitajaksi eikä miksikään terveyskasvattajaksi! Joten pidä sinä akka huoli siitä!", Niina huusi ja nappasi konjakki pullon mukaansa mennen sitten makuuhuoneeseensa.


Illalla Aino oli todella väsynyt ja päätti mennä vielä suihkuun. Äkkiä kylpyhuoneeseen tuli jäätävän kylmä ja kun Aino kääntyi, hän näki Janus Goottilan aaveen. Aino säikähti pahasti mutta äkkiä kuului ontto ääni.
"Aino, pidä huoli siitä, että vaimoni tulee kuntoon. Alexsandra ei saa menettää äitiään niin kuin menetti jo isänsä.", Januksen haamu puhui vanhalle naiselle. Ja ennen kuin Aino kerkesi tehdä mitään, mies oli poissa.


OSA 33: TYÖMUURAHAISET

OSA 31: KASVUKIPUJA

Toisilla Mukavaisilla elämä sujui oikein mukavasti. Perheen välit olivat selvästi rauhoittuneet Annelin lähdön jälkeen ja Leena oli todella kultainen isosisko Teemulle. Johtuen varmaan siitä että Anneli muutamaan minuuttia aikaisempana kohteli Leenaa aina pikkusiskona. Elina kävi päivisin töissä ja Leena koulussa. Tapio ei enää edes halunnut työelämään vaan hoiteli pikkuista Teemua mielellään koti-isänä.

Viimein eräänä päivänä vähän vanhempi Tapio kasvoi vanhukseksi ja vieläpä erittäin komeaksi sellaiseksi. Kumminkaan mies ei ollut tyytyväinen elämäänsä. Hän oli elämänsä aikana ollut yhden ainoan naisen kanssa. Tottakaihan Tapio Elinaa rakasti sekä ihania lapsiaan, mutta kumminkin miehen mieli halusi lisää uusia kiellettyjä hedelmiä.


Vaikka kaikki Kaunialassa supisivatkin siitä, että Teemu ei voisi koskaan olla ylpeä vanhoista vanhemmistaan, oli Tapio täysin toista mieltä. He olivat sentään kasvattaneet kaikki lapsensa itse ja olivat lapsien kanssa mahdollisimman paljon teini-ikään asti.


Sitten eräänä aamuna puhelin soi Mukavaisilla ja Elina meni vastaamaan. Puhelin toisessa päässä oleva naisääni kertoi, että Hiljakin oli kuollut yön aikana. Nainen meni täysin shokkiin. Vaivoin hän pystyi vastaamaan soittajan kysymyksiin hautajais-ja hautauspaikka toiveista. Lopetettuaan puhelun Elina pärähti itkemään. Hänen poikansa ei koskaan näkisi ukkia ja mummia niin että muistaisi heidät. Ja entäpä Elina itse, hän ei ollut koskaan pyytänyt anteeksi julmia sanojaan.


Viikot kuluivat ja viimein Elina ja Tapio olivat yht mieltä siitä, että Leena saisi pukeutua, niin kuin halusi. Tyttöhän teki työtä käskettyä ja vietti yhden kokonaisen päivän kaupungilla etsien uusia vaatteita ja laittaen itsensä kuntoon. Seuraavana päivänä Leena oli valmis lähtemään kouluun ja hurmaamaan Timon, uudessa räikeän punaisessa kiharaisessa tukassa ja pikkuisessa mekossa.


Elina oli päättänyt ottaa heille jälleen kotiapulaisen ja puutarhurin sillä Teemu vei paljon heidän aikaansa eikä vanha Tapiokaan jaksanut enää niin usein kiertää taloa ympäri leikkaamassa ruusupuskia. Joko Tapiolla oli ongelma tai sitten sisäkön puku kiihotti häntä sillä vanhus iski silmänsä uuteen apulaiseen heti. Tosin nainen ei lämmennyt miehen lähentely yrityksille.


Koulun jälkeen Leena tuli Timon kanssa heille ja valloittivat vanhempien makuuhuoneen sängyn.
"Kuule Timo. Mä en saisi kertoa tätä, mutta tiedän, ettet ole kummankaan kaveri niin puran sulle sydäntäni", Leena sanoi äkisti ja painoi päänsä pojan olkapäälle.
"Tottakai kulta. Mä kuuntelen sua", Timo kuiskasi hiljaa.
"Anneli pettää Tuukkaa sen meidän luokalla olevan Severin kanssa. Mun tekisi mieli kertoa Tuukalle mutta toisaalta se ei ole tapahtunut kuin kerran", tyttö kertoi ja huokasi hiljaa.
"Parempi antaa heidän selvittää omat asiat keskenään. Ja onhan meillä omiakin kiireitä, nimittäin ei ole enää pitkään kun, me valmistutaan ja päästään aloittaa yhteinen elomme", Timo sanoi, hymyilen.
"Totta. Et uskokaan kuinka tärkeä sä olet mulle", tyttö kertoi ja painautui pojan syliin tiukemmin haaveileva katse silmissään.


Viimein myös Elina sai kauan haluamansa ylennyksen. Tosin kaupunginhallinnossa supistiin siitä, että oliko tuo nyt ollut järkevää. Elina oli erittäin pätevä ja työhönsä omistautunut ihminen mutta tällä uralla hän tuskin koskaan tulisi pääsemään korkeammalle kuin harjoittelijaksi.


Sitten tuli Teemun yksivuotissyntymä päivä. Tapio päätti järjestää pienet pirskeet pojan kunniaksi ja kutsui juhliin Annelin, Cassandra Goottilan sekä rauhan elkein Katri Lassilan heidän entisen sisäkkönsä. Cassandra sai mielettömän vauvakuumeen nähdessään pienen ja pullean Teemun. Katri taas kehui siitä kuinka hienolta äidiksi tulo tuntui. Anneli taas oli aika vaitonainen vauva puheiden keskellä. Mutta kaikesta huolimatta Teemun juhlat onnistuivat loistavasti.


Pian myös työssä käyvä Elina Mukavainen poksahti kasvaa vanhukseksi. Niinpä hän saikin peräänsä aika joukon vanhoja herroja töissä sillä suoraan sanottuna Elina oli kauniimpi kuin koskaan. Myös Tapio huomasi vaimonsa ihanan pehmeän ja kurvikkaan muutoksen ja vietti tämän kanssa aikaa paljon sillä välin kun Teemu nukkui. Myös nainen alkoi pitää enemmän omasta ulkonäöstään vaikka olikin joutunut hommaamaan lasit.


Niinhän siinä sitten kävi, että kun Elina ja Tapio hellivät toisiaan ja Leena opiskeli ahkerasti saadakseen hyvän lopputodistuksen, jäi pikkuinen Teemu aivan yksin. Hänen ainoa juttu kaverinsa oli pupunpää lelu, jolla poika jaksoi leikkiä päivästä toiseen, aina silloin kun häntä ei opetettu kävelemään, puhumaan tai potalle. Niinpä pojalle kehittyi vallan mainio mielikovistus ja sanarikas karisma.


Viimein Elina kuuli hyvät uutiset hieman vanhemmalta tyttäreltään.
"Hei äiti, mulla olisi sinulle hieman asiaa?", Anneli soitti eräänä aamuna lapsuudenkotiinsa.
"Tulisit käymään, minulla on huomenna vapaatakin. Mutta mitäs sinulle nyt on?", Elina kysyi herttaisesti, naisen päästä oli varmaankin palanut pari sulaketta viimeisten kurjien vuosien aikana, sillä junavaunu Elina Mukavainen ei tullut ihan täysillä perässä.
"Minä olen raskaana, Leenasta tulee täti, Teemusta eno ja sinusta ja isästä tulee mummo ja ukki", Anneli kertoi hiljaisena ja kuuli kuinka kiihtyneesti tyttö hengitti toisessa päässä.
"Voi Anneli tämänhän on hienoa. Voinko soittaa heti Tuukalle ja onnitella?", vanhus kysyi ja melkein länttäsi jo luurin kiinni.
"ET!", Anneli kiljaisi puhelimeen:
"En ole vielä kerinnyt kertoa hänelle, mutta me tullaan käymään, kuhan olen kertonut, kerro isälle ja Leenalle hyvät uutiset, ja tietty Teemulle jos se ymmärtää"
"Hyvä on, nähdään kultaseni", Elina sanoi ja sulki luurin hymyilen hieman oudosti.
"Mummo", hän kuiskasi ja alkoi hihitellä kuin pahainen teini.


Kun Elina kertoi muille, oli Tapio hyvin onnellinen uutisesta, Leena oli hieman närkästyneen oloinen, sillä hän aavisti, ettei lapsi olisi Tuukan. Hän ei halunnut olla täti millekään äpärälle, mutta silti Leena piti suunsa kiinni, asia paljastuisi vielä ennemmin tai myöhemmin.

Pian myös Leenasta kasvoi nuori aikuinen nainen, samana päivänä Teemu juhli kuusivuotispäiviään ja kasvoi lapseksi ja oli intoa täynnä aloittamaan koulun käynnin.

Teemu oli oikein soma ja erittäin vilkas lapsi, hän tulisi menestymään hienosti urheilussa tai sotilasalalla, jos vaan poika jaksaisi pitää ison liekkinsä urheilua kohtaan suurena.


Leenasta kasvoi hieman vampin näköinen nuori nainen, mutta toisin kuin Anneli, Leena oli erittäin ylpeä kauniista punaisesta tukastaan joka oli peritty isältä.


Mutta Leenalla olikin ongelma, Elina rukoili häntä jäämään kotiin auttamaan vanhempiaan, mutta toisaalta Leena halusi lentää vapauteen ja aloittaa elämänsä Timon kanssa joka myös oli päättänyt koulut juuri.

OSA 32: ILOPÖLYN KUNINGATAR

OSA 30: UUDET ONGELMAT

Severi saapui heti Annelin luokse kun pystyi. Tyttö oli tehnyt spegttia ja hän kertoi kaiken pojalle kun he söivät. Äkkiä poika tarttui tytön käteen.
"Älä huoli kyllä me joku ratkaisu keksitään.", Severi sanoi ja piti tytön kättä kädessään.
Anneli tunsi punastuvansa ja hymyili pojalle. Pahan olon tilalle oli tullut lämmin tunne kun poika oli koskenut häneen. Voi samperi hän oli siis pihkassa Severiin, mutta miten se oli mahdollista kun hän rakasti kumminkin Tuukkaa.


"Et sä haluaisi tulla ylös", Anneli kuiskasi hiljaa kun he olivat syöneet ja hymyili pojalle rohkaisevasti. Severi iski silmää ja naurahti:
"No jos vähäksi aikaa." Kaksikko meni käsi kädessä ylös ja pian he ajautuivat sänkyyn suukottelemaan ja hellimään toisiaan.

Samaan aikaan Leena kokeili alhaalla oliko ovi auki ja olihan se. Hän asteli sisään ja kurkki alakerran läpi. Anneli oli itse pyytänyt hänet läksyavuksi ja sitten oli hävinnyt. Äkkiä tyttö kuuli pienen huokaisun yläkerrasta ja lähti rappuset ylös. Ylhäällä hän näki Severin ja Annelikin kuhertelun.
"ANNELI!", Leena kiljahti hädissään ja peitti silmänsä. Severi ja tyttö havahtuivat ja tuijottivat silmiään pitelevää Leenaa ensin hämillään ja sitten häpeissään.


Kun poika oli lähtenyt Leena ja Anneli alkoivat riidellä alhaalla.
"Kuinka sä teetkin tälläistä Tuukalle joka raataa yömyöhään että pääsis olemaan sun kanssa", Leena huusi hysteerisenä.
"Minä en tosiaankaan tiedä mikä muhun meni", Anneli puolusteli tekojaan ja yritti halata sisartaan.
Leena väisti ja katsoi ilkeästi siskoaan:
"Mä kerron Tuukalle"
"Leena kiltti älä tee sitä lupaan ettei noin käy enää", Anneli aneli ja pian tytöt pääsivät yhteisymmärrykseen.

Seuraavana aamuna Annelin ovikello soi ja tyttö meni avaamaan, oven takana seisoi Tuukka.
"Hei kulta mitä sinä täällä teet?", Anneli kysyi hieman hämillään.
"Höpsö mulla oli vapaa päivä ja lupasin viettää sen sun kanssa", poika sanoi ja yritti suudella tyttöä joka kumminkin vetäytyi taaksepäin.
"Mitä onko sulla joku toinen?!", tukka karjaisi ja tyttö pudisti päätään.
"En mä pihalla halua", hän kuiskasi ja iski silmää pojalle, vetäen tämän sisälle.


Kaksikko vietti pitkästä aikaa koko päivän yhdessä illan päätteeksi he päättyivät sänkyyn. Tuukka oli niin väsynyt, että päätti jäädä Annelin viereen koko yöksi.


Seuraavana aamuna tyttö heräsi eikä Tuukkaa näkynyt missään. Kahvia juodessaan, hän päätti, ettei juhlisi synttäreitään millään lailla vaan viettäisi rentoutumisillan sipsien ja telkkarin parissa.


Kumminkin suunnitelmat muuttuivat kun Severi paukahti illalla kukka puskan kanssa toivottamaan Annelille hyvää 18-vuotis päivää. Kaksikko hempeili jälleen ja tällä kertaa asia vietiin loppuun asti. Eli aamulla herättiin samasta sängystä.

Annelista kasvoi oikein kaunis nuori nainen, mutta hänen oli erityisen vaikea saada töitä.

Muutamien viikkojen päästä tyttö alkoi oksennella joka ikinen aamu ja oli hyvin väsynyt. Anneli aavisteli mitä tämä saattoi merkitä.


Lääkärissä käytyään Anneli sitten kuulikin asian minkä jo tiesi. Hän oli raskaana. Kaiken lisäksi nainen tiesi, että vauvan isä olisi Severi eikä Tuukka. Nyt hänellä oli kauhean vaikea päätös edessään. Kertoisiko hän Tuukalle vauvan oikean isän vai uskottelisiko hän Että vauva olisi Tuukan. Ja entäpä ottaisiko hän hellän ja rakastavan Severin vai äkkipikaisen mutta kovan työtätekevä Tuukan?

OSA 31: KASVUKIPUJA

OSA 29: UUDET ASUKKAAT

Hilja ja Hermanni Vanhasen taloa ei kukaan käynyt katsomassa ainakaan Kaunialasta. Talolle ehdittiin antaa jo purkutuomiokin kunnes eräänä päivänä asunnonvälittäjä Kaisa Torvisen puhelin soi.
"Asunnon välittäjä Kaisa Torvinen kuinka voin palvella?", nainen vastasi puhelimeen.
"Luimme nettisivuiltanne että Kaunialassa olisi vapautunut erittäin halpa vuokra-asunto.", mies ääni kertoi puhelimen toisessa päässä.
"Joo tarkoitat varmaan sitä Puistokatu ykkösen taloa?", Kaissa varmista ja hänen sisällään kuului riemun kiljahduksia.
"Juuri sitä olisiko mahdollista jo tänään päästä katsomaan", mies kysyi toiveikkaana.
"Vaikka heti. Mutta sovitaan, että kello 10.30?", Nainen sanoi ja odotti vastausta.
"Sopii nähdään siis silloin", mies sanoi ja puhelu katkesi hyvien päivän jatkojen kera.

Kello 10.26 Kaisa seisoi malttamattomana talon edessä. Viimein talon kohdalle pysähtyi auto josta astui ulos nuori hieman tukevampi nainen sekä hoikka nuori mies.
"Hei olen Kaisa, te varmaan olette tulleet katsomaan tätä asuntoa?", Kaisa sanoi ja kätteli molemmat.
"Kyllä. Olen Niko ja tässä on kihlattuni Paula.", Niko esitteli itsensä ja naisen joka seisoi hänen vierellään.
"Luimme, että tässä on vuokra vain 150 simoleonia, miksi ihmeessä se on niin halpa?", Paula kysyi. Kaisa näytti menevän vaikeaksi ja mietti päässään heidän yhtiönsä sisäistä iskulausetta:
'Valehtele vaikka kuhan saat talon kaupaksi' Äkkiä nainen hymyili ja sanoi:
"Takapihalla kasvaa erittäin harvinaisia kasveja ja pormestari on rauhoittanut ne, kukaan ei halua takapihalleen kamalaa pusikkoa. Mikä on sääli, talon on muuten aivan ihana, mennäänkö sisälle?"
Niin kolmikko siirtyi sisälle tutkimaan taloa.


Sisällä he aloittivat keittiöstä.
"Kuten näette, emme ole keränneet tyhjentää asuntoa entisen omistajan tavaroista, eikun siis tarkoitan, entinen omistaja ei ole kerinnyt tyhjentää asuntoa. Keittiö on pienen remontin tarpeessa kuten muukin talo, mutta remontti menee kyllä yhtiömme piikkiin", Kaisa esitteli ja Paula kuunteli vakavana, kun taas Niko pomppi melkein seiniä pitkin ilosta.
"Saammeko itse valita keittiön sisustuksen?", Niko kysyi ja nainen kääntyi katsomaan häntä ja nyökkäsi sitten hymyilen.
"Onpa täällä kuuma", Kaisa sanoi ja avasi pari nappia jakkupuvustaan. Paheksuvasti Paula tuijotti naisen erittäin huonoa iskuyritystä. Niinpä hän lähti tutkimaan taloa enemmän.


Nainen löysi lehden, jossa oli pää otsikkona:
"Puistokatu yksi - herttaiset vanhukset ryöstettiin"
"Tämä talohan on ryöstetty ihan muutama kuukausi sitten", Paula sanoi ja katsoi esittelijää, joka juoksi naisen luokse.
"Joo se ikävä puoli tällä alueella on. Rosvoja paljon. Mutta totta kai yhtiömme haluaa turvata teidän alkunne ja lahjoittaa teille varashälyttimen.", Kaisa kertoi ja hymyili naiselle rauhoittavasti. Paula mutisi jotain yksikseen ja lähti sitten tutkimaan taloa vielä tarkemmin ennen päätöstä.


Pian Niko ja Paula vetäytyivät hieman kauemmas puhumaan päätöksestä.
"no mitäs sanot emäntä?", Niko kysyi ja veti tyttöystävänsä lähelleen.
"Jokin minua tässä paikassa karmii, mutta tätä mukavampaa asuntoa on vaikea löytää.", nainen sanoi hiljaa ja halasi miestä kuiskaten tämän korvaan:
"Otetaan tämä"
Niko sopi Kaisan kanssa kaikki muodollisuudet ja nainen jätti hetkeksi parin keskenään taloon kun hakisi autostaan vuokrasopimukset.
"Kuvittele, meidän yhteinen pesämme", Paula sanoi, hymyilen ja katseli kämppää.
"Niinpä. Yhteinen tosiaan", Niko vastasi, hymyilen.


Viikkoja myöhemmin pari pääsi muuttamaan asuntoon remontin jälkeen. molemmat tutustuivat naapureihin aika heti sillä Raija Vähälä tuli oma aloitteisesti visiitille. Parin etsi kuumeisesti töitä, sillä heillä oli aika vähän rahaa säästössä.

Eräänä yönä sitten he saivat tietää miksi talo oli niin halpa.

Niko meni vessaan illalla kylpyyn ja hän kuuli kuinka pesukoneen rumpu kolisi.
"Paula, laitoitko pyykit peseytymään?", Niko huusi naisele joka katseli telkkaria.
"En kuin niin?", nainen huusi takaisin. Mies lähestyi varovasti pesukonetta ja kun hän oli avaamassa luukkua, niin hän näki vaalean läpinäkyvän hahmon joka tarrasi häneen kiinni.


Niko huusi ja riuhtaisi itsensä irti liukastuen veteen lattialle ja löi päänsä kipeästi vessan pönttöön.
Nainen juoksi paikalle.
"Herra jumala Niko sä vuodat verta", Paula sanoi ja polvistui miehen luokse:
"Mikä se huuto oli?"
"Minä vain liukastuin ja säikähdin", Niko sanoi, hän ei kertoisi tyttöystävälleen että he olivat ostaneet kummitustalon.

OSA 30: UUDET ONGELMAT

OSA 28: HILJAN YKSINÄISELO

Pian Hermannin kuoleman jälkeen Hilja Vanhanen sekosi täysin. Muutamia viikkoja hän vain istui kotonaan eikä pitänyt itsestään minkäänlaista huolta. Ainoat sosiaaliset kanssa käymiset tapahtuivat kun nainen kävi töissä, mutta nekin olivat todella vaikeita. Kaunialassa alettiin vihjailla kaikenlaista ja Hiljan työn antaja oli hieman pulassa, koska Hilja hoiti työnsä eikä häntä voitu erottaa laillisesti mitenkään.


Muutaman kuukauden päästä nainen oli niin kaamea näky, että Kaunialan ala-asteen lapset puhuivat Vanhasen noidasta. Jopa vanhempien korviin kantautui puhetta siitä, kuinka Hilja saattoi istua monta tuntia lukemassa miehensä elämän kertaa ääneen takapihalla Hermannille, joka lepäsi mullan alla. Kaunialan hienosto vanhemmat vaativat, että nainen täytyisi saada hoitoon, mutta koska Hilja oli vielä virallisesti kunnossa, ei sitäkään voitu tehdä.


Jonkin ajan päästä naisen pomo päätti ylentää Hiljan, jota nainen saisi uutta hohtoa elämäänsä. Ja tämä tuotti hieman tulosta. Nimittäin muutaman päivän päästä uudessa työ tehtävässään Hilja tapasi hurmaavan Dimitri Lohelan, joka oli todella ystävällinen naiselle ja heistä tuli ystävät. Myös pian Hilja halusi viimeisiltä vuosiltaan jotain muuta kuin työtä ja sanoi itsensä irti.


Dimitri ja Hilja alkoivat tapailla toisiaan tiiviisti ja nainen sai elämäänsä uutta suolaa. He jopa alkoivat käydä treffeillä. Dimitri kehui aina Hiljaa kauniiksi ja kultaiseksi ihmiseksi. Useat Kaunialassa olivat varmoja, että Dimitri olisi naisen rahojen perässä, mutta totuus oli se, että he olisivat olleet täydellinen pari, jos he olisivat tavanneet vuosikymmeniä aiemmin. Dimitri ja Hilja nimittäin halusivat elämältään täysin samoja asioita, paljon lapsia, lapsen lapsia ja muita juttuja jotka yhdistivät perhettä. Niinpä oli siis selvää, että naisen viimeiset hetket vietettiin upean ja paremman miehen seurassa.


Eräänä torstaiyönä Hilja heräsi keskellä yötä ja näki sänkynsä vieressä matkalaukun. Nainen nousi ylös ja tarkasteli matkalaukkua, mutta silloin hänen eteensä ilmestyi Viikatemies. Hilja säikähti ja tiesi, että nyt hän pääsisi viimein lepäämään.
"HILJA VAHVANEN, ELIT HYVÄN ELÄMÄN TOISIN KUIN MIEHESI, ELI SINÄ LÄHDET TÄÄLTÄ TYYLILLÄ", itse kuolema puhui naiselle ja ojensi tälle drinkin jatkaen:
"ON AIKA MENNÄ" Nainen tarttui matkalaukkuun ja katseli kotiaan ja kaikkea maalista omaisuuttaan mikä jäi taakse. Silti Hilja oli onnellinen, että pääsi nyt Hermannin luokse, sillä olihan hän luvannut miehelle alttarilla, että kuolema heidät taas yhdistäisi. Niinpä Hiljan eloton ruumis jäi lattialle ja henki lähti Hermannin tyköön.


Seuraavana päivänä Dimitri löysi naisen ruumiin ja ilmoitti kaikille omaisille Hiljan pois nukkumisestosta. Muutamaa päivää myöhemmin Hiljan haudattiin talon takapihalle Hermannin viereen ja naisen testamentti julkistettiin.
Hilja Vanhasen testamentti kuului seuraavasti:
Lapsi Elina Mukavainen sai 4800 simoleonia, lapsenlapsi Anneli 1850, lapsenlapsi Leena 600, hyvä ystävä Tatu Mäkelä sai 250 ja Hiljan viimeisin ystävä Dimitri Lohela sai 365. Kumminkaan raha ei saanut Elinan mielipahaa pois, hän ei ollut ikinä kerinnyt antaa vanhemmilleen anteeksi tarpeeksi ajoissa.

Hiljan ja Hermannin hautojen eteen istutettiin puskia, jota talo saataisiin myydyksi jollekin. Oli siis selvää ettei taloa voitu kovalla hinnalla kaupata, mutta se ehkä saataisiin kaupaksi jos haudoista ei kerrottaisi ilmoituksessa, mutta mitä mieltä tästä olisivat Hilja ja Hermanni Vanhanen?

OSA 29: UUDET ASUKKAAT

OSA 27: KUNNES KUOLEMA MEIDÄT EROTTAA

Hilja oli ottanut työn vanhainkodin apulaisena sillä hän halusi että heillä olisi perintöä sitten lapselleen ja lapsenlapsilleen. Kumminkin jo ensimmäisenä päivänä Hilja sai nuhakuumeen potilailta ja hän joutui ottamaan yhden vapaa päivän sillä nuhakuume voisi olla kohtalokas vanhalla iällä.


Pian kumminkin nainen oli jälleen kunnossa ja jatkoi ahkeraa työn tekoaan joka pian tuottikin tuloksen kun hänet ylennettiin sairaala-apulaiseksi. Hermanni oli aloittanut myös oman kortensa kantamisen kekoonsa ja aloitti kirjoittamaan elämänkertaansa.


Vaikka Elina olikin edelleen vihoissa äitinsä ja isänsä kanssa, kävi Anneli useasti katsomassa ukkia ja mummia. Eräänä iltana Anneli kertoi tuovansa poikaystävänsä näytille. Kun Anneli saapui Tuukan kanssa, Hiljan silmät levisivät ja hän veti tytön kauemmas juttusille.
"Eikös tuo ole Raija Vähälän vanhin poika?", Hilja supisi tytölle ja katseli poikaa nyreänä.
"On, Tuukka. Olemme suunnitelleet yhteen muuttoa heti kun Tuukka valmistuu.", tyttö kertoi ja hymyili rohkaisevasti Tuukalle.
"Eikös hän kuulu niihin huonoihin poikiin", nainen kysyi ja hymyili sitten pienesti lapsenlapsensa valitulle.
"Kyllä kuului. Nykyään hän tekee töitä pikaruokalassa", Anneli kertoi ja päätti lopettaa ikävän keskustelun vieden Tuukan näytille myös Hermannille.


Pari viikkoa myöhemmin Hermanni sai Elämän kertansa valmiiksi ja siitä tuli jättimenestys. Mies sai rahaa kirjastaan 2845 simoleonia. Niinpä Hermanni Vanhasta ylistettiin, joka lehdessä joka ikävä kyllä herätti myös alamaailman katseet noihin kahteen "herttaiseen" vanhukseen.

Eräänä yönä Vanhasten ulko-ovi tiirikoitiin auki ja sisään hiipi voro nimeltään Amatius Kontiokoto. Hän oli erityisen tunnettu siitä, ettei hän ikinä jäänyt kiinni ryöstäessään vanhuksia. Niinpä Vanhaset olivat loistava ja rikas ryöstösaalis.


Kun Amatius oli tyhjentänyt olohuoneen isosta telkkarista ja kalliista sohvasta, hän päätti hiipiä makuuhuoneeseen etsimään lisää ryöstettävää. Kumminkin Hilja oli herännyt ääniin ja tuijotti kauhuissaan miestä joka hiipi makuuhuoneeseen hiljaa.


Hilja ryntäsi nopeasti puhelimeen ja soitti poliisit. Nuori poliisi nainen saapuikin nopeasti paikalle, mutta Amatius isona miehenä pääsi heikolta naiselta karkuun. Kun Hilja haukkui naista pihalla yöpaitasillan, myös muut naapurit tulivat tuijottamaan mitä oikein oli tapahtunut. Viimein Hermanni sai vaimonsa rauhoittumaan ja tämän sisälle.

Seuraavana aamuna Hiljan lähtiessä töihin Hermanni pysäytti hänet hellästi ja suuteli naista.
"Tiedäthän sinä, puluseni että, olen aina rakastanut sinua", mies sanoi hymyilen.
"Hölmö. Totta kai tiedän.", Hilja sanoi ja katsoi miestään peloissaan. Oliko Hermanni jotenkin kalpeampi kuin ennen. Kumminkin Hilja lähti töihin ja Hermanni jäi kotiin.

Kun Hilja saapui kuudelta iltapäivällä, hän näki kauhukseen viikatemiehen ja Hermannin hengen, joka marssi seinän läpi vapauteen. Hilja kirkaisi nähdessään miehensä elottoman ruumiin ja itki aivan mielettömästi.


Hermanni Otto Vanhasen testamentti kuului näin:
Puoliso Hilja sai 5000 simoleonia. Lapsi Elina Mukavainen 25 simoleonia. Lapsenlapsi Anneli 102 simoleonia ja toinen lapsenlapsi Leena 108. Ja Hermannin rakastajatar Asta sai 25 simoloenia.
Vasta testamentin lukutilaisuudessa Hiljalle selvisi, että Hermanni oli pettänyt häntä monta vuotta. Kuinka nainen selviäisi nyt yksin kaiken tämän epätoivon keskellä?

OSA28: HILJAN YKSINELOA

OSA 26: HENRIN UUSI ALKU

Hellä ja Henri alkoivat tutustua loistavasti naapureihinsa. Tosin Hellän "loistavat" kokin taidot tulivat esille jo heti ensimmäisenä kertana kun naapureita oli kylässä sillä hän meinasi polttaa poroksi paitsi itsensä niin myös Henrin, Niina Goottilan, Janne ja Jaana Hallavaara.


Henri ei jaksanut kuunnella äitinsä ainaista säkätystä siitä, että oli samanlainen vätys kuin isänsä. Niinpä hän alkoi etsiä töitä lehdistä.

Muutaman päivän päästä Henri oli laittanut aamupalan valmiiksi ja odotti että äitinsä tulisi pöytään myös.
"Huomenta äiti", Henri sanoi iloisesti ja Hellä tuijotti pahasti poikaansa.
"Varokin jos sanot voittaneesi lotossa.", nainen sanoi ja tuli murokuppinsa ääreen.
"Tavallaan voitinkin. Sain töitä vartijana", mies sanoi iloisesti.
"Hah, luuletko tuollaisena luikkuna pärjääväsi siellä", Hellä ilkkui poikaansa nauraen. Oli totta, että Henrin pitäisi alkaa kuntoilemaan kasvattaakseen lihasmassaa.


Pidemmittä ajatuksitta mies viettikin seuraavat viikot telkkarin ääressä kuntoilen. Hellä alkoi ärsyyntyä poikansa äkilliseen kuntoilu intoon ja meinasi kertaalleen potkaista pojan ulos.


Niinpä aivan säästääkseen äitinsä hermoja hän lähti viikonloppuna ulos ystävänsä Tatun kanssa. He menivät miehen lempipaikkaan Lulun kolmanteen mieleen. Tatu oli ainut jolle Henri oli kertonut olevansa homoseksuaali eikä mies ottanut sitä kauheana pahana.


OSA27: KUNNES KUOLEMA MEIDÄT EROTTAA

OSA 25: SATUSETÄ TONI

Toni Lorula oli kaiken p-mäisyytensä keskellä erittäin pätevä lääkäriharjoittelija. Ylemmän tason herrat olivat jo vihjailleet että jonain päivänä Toni tulisi vielä johtamaan Kaunialan keskussairaalaa. Mutta silti mieskin oli vain ihminen ja hänellä oli paheensa, naiset ja alkoholi. Tonille oli annettu lahja istua vaikka joka ilta baarissa ja mennä tärkeään harjoittelu leikkaukseen seuraavana päivänä hänen kätensä olivat vakaat vaikka kanuuna tuntuisikin siltä että peikkovuoren peikot olisivat hyökänneet takomaan hänen päätään lekoin.

Niinpä jälleen tavalliseen tapaansa Toni istui suosikki baarissaan stadissa, keskiyön kurkussa ja odotteli, että Gunnel saisi hänen drinkkinsä valmiiksi. Tyttö tuli tuomaan nopeaa itsemurhaa miehelle ja katsoi sitten tätä.
"Tajuatko sä Toni, että jonain päivänä sulle vielä tulee se krapula, että sä oikeasti tapatkin jonkun sinne leikkaussaliin?", tyttö sanoi ja katseli miestä säälivästi.
"Gun mä lupaan kertoa jos se on sun äiti tai ukki niin heti, että en voi leikata", Toni sanoi silmäänsä iskien.
"Tonsku, Haista sinä pitkä p*ska", tyttö sanoi ja lähti jatkamaan hommiaan.


Mies oli juuri tarttumaisillaan lasiin kun joku nappasi häntä kädestä kiinni.
"Iltaa Lorula", mies ääni hänen takaansa sanoi.
"Iltaa. Otit sitten Anneli Mukavaisen talliisi. Eikö yhtään hävetä tyttö on vielä ala-ikänen?", Toni moralisoi Alperttia, jolle valitettavasti oli itse velkaa nuoruus vuosiltaan.
"Itse sanoit, että tytöt ovat seksikkäitä", Alpertti sanoi nauraen kolkosti.
"Jos mun elämä ei olisi niin tärkee niin tapaisin sinut, olen tuntenut molemmat tytöt pienestä pitäen", Toni sähähti ja repäisi kätensä irti.
"Asiaan, näetkö takana olevan naisen. Hän on Stella ja haluan hänet töihin. Sinä hoidat kaupat tällä kertaa.", Alpertti käski ja hävisi sitten jonnekin. Toni alistui ja lähti sitten tiskiltä kohti naista.


Stella katseli Tonia joka lähestyi rinta rottingilla ja itsevarman näköisenä.
"Moi olet varmaan Stella.", Toni sanoi ja kätteli naista.
"Jooh, Alpertti kertoikin, että sä hoidat sopimukset", nainen sanoi hymyilen ja katseli sitten Tonia odottavasti.
"Meillä on ollut tapana maksaa täysi-ikäisille se 2500 simoleonia ja yhdestä kuvauksesta ja jos menestyy hyvin niin bonukset päälle. Tiedäthän sä muuten mistä kuvista on kyse?", mies kysyi ja katsoi naista.
"Joo aikuisviihdemalli kuvia. Mulle sanottiin, että voin koska vaan lopettaa." Stella sanoi kysyvästi. Tonin ilme meni hieman vaikeaksi mutta sitten hän sanoi hiljaa:
"Tietenkin. Ja jos nimen laitat tuohon paperiin." Stella allekirjoitti paperin eikä Toni viitsinyt oikaista, että jos Stella halusi itse lopettaa jutusta tulisi oikeusjuttu, pääasia olisi, että mies saisi omat velkansa pois.


Toni päätti pikaisesti haukata vielä jotain ennen kuin lähtisi kotiin mutta hänen nälkänsä tyrehtyi kun hän näki Alpertin ja Elina Mukavaisen illastamassa yhdessä. Jos se sika vetäisi Elinankin mukaan tähän, Toni antaisi miehen ilmi, vaikka häneltä itseltään menisi henki.


Mies oli kotona noin tunnin päästä. Kun mies aukaisi oven, hetken ajan Toni mietti, että oli varmasti laittanut sen lukkoon lähtiessään, muttei jaksanut perehtyä siihen. Seuraava mikä hänen silmäänsä ärsytti, oli se, että varmasti hänen jättämänsä tyhjä sipsipussi, oli kadonnut sohvan vierestä. Uneliaan oloisena Toni meni suihkuun ja nautti kuumasta vedestä ihollaan. Äkkiä hän kuuli, että vessan ovi avattiin, mies repäisi suihkuverhon sivuun ja katsoi ovelle. Siellä seisoi nuori nainen, jota mies ei heti tunnistanut mutta äkkiä hänelle välähti:
"Katri Lassila! Helvetti, että mä säikähdin. Mitä sä täällä teet?"
"Mä muutan tänne. Kävin tänään sairaalassa mutta olit kerinnyt jo lähteä. Missä sä muuten olit?", Katri kysyi ja meni sukimaan hiuksiaan pelin eteen.
"Mulla oli pitkäveteinen lounas palaveri joka vähän venyi.", Toni loruili sujuvasti jatkaen sitten:
"Tuota miksi sä muutat tänne, mun mielestä me luvattiin molemmat vielä harkita?"
Katri kääntyi hymyilen ja meni sitten ovelle:
"Oli pakko. Kävin muutama päivä sitten raskaustestissä ja se oli positiivinen. Susta tulee Toni isä. Mitäs sanot?"
Mies järkyttyi silmin nähtävästi ja viimein hän vaan vastasi:
"Tuo suihkuhuoneen lamppu tarvitsisi vaihtaa"


OSA26: HENRIN UUSI ALKU

OSA 24: HERRA JA ROUVA...

Niina Goottila oli saanut ihastuttavan tyttärensä hoitoavuksi mukavan vanhan naisen nimeltään Aino Seppä. Aino asui Goottiloilla Cassandran vanhassa huoneessa. Vaikka Aleksandra olikin jo niin iso, ettei tarvinnut hoitajaa oli Aino jäänyt taloon laittamaan ruokaa, siivoamaan ja hoitamaan puutarhaa. Vanhasta naisesta oli tullut vähän niin kuin elämän kumppani yksinäiselle Niinalle.

Eräänä maanantaiaamuna ovi kello soi varhain kun Aino oli laittamassa aamiaista. "Avaanko Rouva?!", Aino huusi olohuoneeseen ja pyyhki käsiään esiliinaansa.
"Kiitos tarjouksesta, Aino, mutta menen itse", Niina huudahti ja juoksi eteiseen ja vanha nainen hymyili jatkaen ruuantekoa.


Niina avasi oven alusvaatteisillaan ja säikähti nähdessään nuoren miehen.
"Päivää?, hän sanoi kokeilevasti ja katseli miestä tässä oli jotain tuttua.
"Hei äiti. Tulin kotiin", mies sanoi ja hymyili aurinkoisesti naiselle.
"Aleksanteri!", Niina huudahti ja hyökkäsi pojan kaulaan ja muisti sitten että pojalle ei ollut enää talossa tilaa:
"Olen pahoillani Allu, mutta meillä ei ole tilaa sinulle täällä."
"Jos minä ja tuleva vaimoni saisimme nukkua yhden yön vaikka lattialla. Pidämme täällä huomenna pienet häät ja sitten suuntaamme Siniperään.", mies kertoi ja viittoi naiselle että tämä voisi tulla esiin. Niina katsoi hämillään nuorta naista joka tuli kulman takaa ja kätteli naista:
"Alma Palosuo, poikanne kihlattu"


Oli suoranainen jumalan ihme, että Goottiloiden kartano saatiin yhdessä yössä hääkuntoon. Alma ja Aleksanteri olivat kyllä hoitaneet hyvin järjestellyt ja pian he seisoivat jo vihkikaaren alla vieraiden istuessa puutarhassa. Vieraina olivat Tiina Terhakainen, Cassandra ja Saku, sekä tietysti Aino, Niina ja Alexsandra. Pitkän odotuksen jälkeen kuultiin viimein sanat:
"Ja nyt julistan teidät Rouva ja Herra Palosuoksi." Vieraat alkoivat taputtaa kun Alma ja Allu kääntyivät vieraita päin, hymyilen onnellisena avioparina.


Juhlat menivät oikein mukavasti, kaikki katselivat kun hääpari leikkasi kakun ja Alma nopeana tyttönä onnistui polkaisemaan Aleksanterin varpaille. Eli naisen valta olisi tulevassa talossa.


Kun Aleksanteri, Cassandra sekä Tiina olivat pöydässä syömässä kakkua, Tiina aloitti keskustelun:
"Miksi ihmeessä muutatte Siniperään. Siellä on niin paljon yhtiöitä että Bimotak ei varmasti pääse edes alkamaan kun olette jo konkurssissa."
"Samaa minäkin mietin. Isä olisi varmasti halunnut, että pidät yhtiön Kaunialassa.", Cassandra sanoi hieman närkästyneenä.
"Bimotak:in kaltaisia yhtiötä on paljon Siniperässä, mutta minulla on se etu että yhtiö on valmiiksi tunnettu, monet isän ystävät asuvat Siniperässä ja ovat varmasti mielissään kun tuon yhtiö takaisin sinne", Aleksanteri kertoi hartaasti
"Minun tulee ikävä sinua Allu", Tiina sanoi ja hymyili vinosti miehelle, jota Cassandra ei luojan kiitos nähnyt. Mies taas sen sijaan vaivautui siitä, että naisella oli otsaa yrittää iskeä häntä hänen omissa häissään.


Melkein lopuksi parille toivotettiin onnea ja menestystä kuohuviini lasillisilla ja pidettiin puheita. Alma oli onnellinen siitä, että hänet oltiin otettu niinkin hyvin vastaan Goottiloiden sukuun vaikka he olivatkin luopuneet sukunimestä.


Ennen lähtöä Aleksandra hyökkäsi veljensä kaulaan.
"Veli kiltti älä lähde.", tyttö itki pojan kaulassa.
"Alexsandra rakas, voit koska vaan tulla käymään meillä", Allu yritti lohduttaa itkevää tyttöä.
"Älä mene", tyttö niiskutti pojan kaulassa. Ja Allusta tuntui julmalta jättää pikkusiskonsa tunnin ajomatkan päähän.
"Entäs jos me harkitsemme Kaunialaan muuttoa?", Allu kysyi lopulta saadakseen työn rauhoittumaan. Tyttö nyökkäsi ja hymyili kyyneleisin silmin pojalle ja pojasta tuntui, että Bimotak:in tulevaisuus voisi onnistua Kaunialassakin.


Viimein pari pääsi lähtemään upealla limusiinilla lentokentälle ja sieltä viikoksi espanjan lämpöön häämatkalle. Kaikki vieraat vilkuttelivat pihalla tuoreelle parille kukin heistä omissa ajatuksissaan ja salakavalissa juonissaan.


OSA 25: SATUSETÄ TONI

OSA 23: MUUTTO

Cassandra oli harkinnut yön yli Sakun sanoja ja tuli siihen lopputulokseen, että muutto olisi paras ratkaisu kaikkien kohdalla. Niinpä heti seuraavana aamuna nainen rupesi pakkailemaan tavaroita sekä etsimään ostajaa talolleen. Pian hän kuulikin, että Taneli Haaveinen oli suunnitellut muuttoa ja soittikin miehelle. Kuuluessaan iloiset uutiset Taneli sanoi tulevansa käymään illalla.

Illalla:
"Ei minulla ole tarjota niin paljoa tästä talosta", Taneli sanoi kun Cassandra oli esitellyt talon ja pyysi 50 000 simoloenia.
"Sitten en voi auttaa sinua Taneli.", nainen sanoi ja kätteli miestä. Äkkiä mies sai loistavan aatteen:
"Vaihdetaan. Te muutatatte meille ja me Timon kanssa tänne. Annan vielä 20 000 väliä." Cassandra näytti mietteliäältä ja sanoi sitten:
"30 000"
"25 000 ja siitä enempää ei tule", Taneli sanoi päättäväisesti ja tarjosi kättään naiselle. Alistuneena Cassandra kätteli miestä ja he sopivat muuton kahden päivän sisään.


Seuraavana päivänä Tanelin piti kertoa pojalleen joka olikin iloinen kuuluessaan muutosta.
"Siinä lähellä asuu pari minun kaveria. Hienoa faija", Timo kertoi säteilevänä ja lupasi pakata tavaransa heti illalla.


Viikkoja myöhemmin Saku ja Cassandra olivat saaneet Tanelin entisen talon itselleen mieleiseksi ja olisi Emilian yksivuotispäivä. Cassandra kutsui synttäreille Elina Mukavaisen, Niina sekä Aleksandran. Synttärit menivät mahtavasti ja hänestä oli hienoa huomata, että Niina oli hyväksynyt lapsenlapsensa sukuun. Synttäreiden päätteeksi Saku kihlasi Cassandran, josta nainen ja muut vieraat olivat todella yllättyneitä, suurin syy oli Sakun ja Cassandran 18-vuoden ikäero.


Emiliasta kasvoi todella kaunis tyttö. Hän peri isänsä vaaleat hiukset ja äitinsä kauniin ruskeat silmät. Tytöstä ei voinut heti sanoa, kumpaa hän muistutti enemmän, mutta Cassandralle tyttö merkitsi enemmän kuin mikään muu maailmassa. Emilia oli tosi nopea oppimaan ja vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä ja tyttöä hoiti vanhempi nainen nimeltään Tuire. Emilia oppi melkein yhtä aikaa puhumaan ja kävelemään.


Pian myös Saku käytti suurta vaikutusvaltaansa hyväkseen ja järjesti Cassandralle ylennyksen, josta nainen ei ollut kovin tyytyväinen, sillä nyt hänen vapaa-aikansa vähenisi ja Saku saisi olla enemmän tytön kanssa.


Muutaman viikon päästä Saku alkoi puhua toisesta lapsesta joka herätti pientä pelkoa jo aika vanhassa Cassandrassa. Kuinka hän pärjäisi muka vielä lapsen kanssa kun työtkin painoivat niskaan herkeämättä.

OSA 24: HERRA JA ROUVA...

OSA 22: WHO'S YOUR DADDY?

Cassandran elämä kulki tasaisen uuvuttavaan tahtiin. Hän oli saanut isyysasiaa sen verran eteenpäin, että oli lähettänyt pyynnön miehille, joiden mahdollinen lapsi Emilia voisi olla, mennä isyystestiin. Hän myös huomasi, että aluksi hyvältä näyttänyt rahavarasto alkoi olla loppumaan päin ja naisen olisi pian palattava töihin.

Viimein tuli päivä, jota nainen oli odottanut kuin kuuta nousevaa. Isyystestin tulokset olivat tulleet ja Cassandra pirautti Kaunialan keskussairaalaan.
"Cassandra Goottila, hyvää huomenta, kysyisin Emilia Johanna Goottilan isyystestin tuloksia?", Nainen kertoi rauhallisesti puhelimessa ja pian hänet yhdistettiin laboratorion vahteineen. Jälleen nainen kertoi asiansa ja häntä käskettiin odottamaan. Viimein puhelimeen vastasi Cassandran oma lääkäri joka tiesi tulokset.
"Huomenta Neiti Goottila, kuinkas Emila voi?", puhelimen toisessa päässä oleva mies ääni kysyi.
"Oikein hyvin ja kasvaa kovaa vauhtia. Niitä isyystestin tuloksia kysyisin?", nainen kertoi ja kuunteli jännittyneenä.
"Kukaan heistä seitsemästä ei ollut isä, valitan Cassandra", mies sanoi osanottavan kuuloisena. Huokaisten nainen vastasi:
"Ei sille voi sitten mitään kiitos kumminkin"


Muutaman päivän päästä naisen pihalle tuli vieras, jota hän ei osannut odottaa, nimittäin Saku Dahlman. Cassandra ryntäsi pihalle huomatessaan Sakun joka kuikki portin takaa pihalle.
"Saku mitä ihmettä sinä täällä teet?", Cassandra huusi päästessään pihalle ja ryntäsi miehen kaulaan.
"Anteeksi etten ole soittanut tai mitään olin Outolaaksossa aika pitkällä työkeikalla, kuulin, että sinä olet saanut lapsen etkä tiedä kuka hänen isänsä on.", Saku kertoi ja piti naista sylissään päästäen tämän sitten kauemmas.
"On se totta. Emilan.", nainen vastasi ja oli valmis ottamaan haukut niskaansa.
"Laskepa hieman niin ymmärrät miksi tulin.", Saku sanoi ja jäi odottamaan.
äkkiä palaset loksahtivat Cassandrankin päässä kohdalleen.
"Tarkoitatko..", hän aloitti
"Kyllä minä olen Emilian isä ja haluan muuttaa kanssasi tänne auttamaan sinua ja tyttöä.", mies sanoi ja hymyili.
"Apu on enemmän kuin tervetullut", Cassandra sanoi ja toivotti isolla halauksella Sakun tervetulleeksi kotiinsa.


Nyt kun Saku oli auttamassa Cassandraa, hänellä oli aikaa itselleen, nainen kävi ostamassa itselleen uusia vaatteita ja hiusvärin sekä meikkejä. Kotiin tultuaan nainen vetäisi topin päälleen ja hiukset uuteen uskoon, mutta kun hän viimein katsoi itseään peilistä, hän kauhistui. Kuinka kaamealta hän näyttikään kasvoiltaan. Ei ollenkaan parhaassa iässä olevalta naiselta vaan ainakin kymmenen vuotta vanhemmalta.


Saku omaksui pian talon tavat ja hän hoiti roskien vientiä ja Emilian hoitoa mutisematta. Mies oli jopa vaihtanut ulkonäkönsä enemmän ikäisekseen. Cassandra hoiti lapsen ja ruuan laitoin melkein joka päivä, mutta nyt hän oli paljon pirteämpi ja ei ajatellut aamuisin, että kuinka kaamea päivä olisi taas tulossa.


Eräänä päivänä kun he olivat syöneet Saku tuli Emilia sylissään astioita pesevän Cassandran luokse.
"Kulta oletko huomannut, että olemme molemmat korkeasti koulutettuja tiede-alan ihmisiä?", Saku sanoi ja leikki tyttärensä kanssa.
"Kyllä kuinka niin?", Cassandra sanoi ja jatkoi tiskaamista.
"Tämä talo ei ole olleenkaan meidän perheellemme sopiva. Meidän täytyy muuttaa", mies sanoi ja nosti tytön jälleen syliinsä. Cassandtra laski astiat hiljaa altaaseen ja kääntyi katsomaan miestä.
"Anteeksi, mitä?", nainen sanoi ja ennekuin Saku ehti sanoa mitään hän jatkoi:
"Minä pidän tästä talosta ja naapureista. He eivät ole kokoajan kiinnostuneita kuinka huonosti Goottilan tytöllä menee, tiedätkö miksi?! Juuri siksi että heillä on myös omat ongelmansa!"
"Myönnä pois rakas. Tämä slummi on vienyt pois sinun kauneutesi, et ole enää yhtään ikäisesi näköinen.", mies sanoi ja hyssytteli Emiliaa, joka säikähti.
"Lupaan miettiä asiaa", Cassandra sanoi ja kääntyi tiskien puoleen, hän pidätteli kyyneliä, sillä Sakun kertoma totuus, jonka hän jo itsekin tiesi sattui aivan hirveästi naisen sydämeen.


OSA 23: MUUTTO

OSA 21: TUNNEMYRSKYJÄ

Aleksanteri oli viettänyt mukavasti yhden kokonaisen vuoden kampuksella ja oli tutustunut mukavaan tyttöön nimeltään Alma Palosuo. Alma valmistui juuri kun poika lähti toiselle vuodelle, mutta pari lupasi pitää yhteyksiä tiivissiisti. Jonna oli jälleen kerran antanut Aleksanterille anteeksi ja tämänkin pari vietti tiiviisti yhdessä aikaansa, kumminkin pojan tunteet alkoivat pikku hiljaa sammua oikuttelevaa nuorta naista kohtaan.

Alexsanteri rupesi tapailemaan Alma lähes päivittäin Stadissa, joka oli tarpeeksi kaukana kampuksen alueesta niin etteivät he voisi törmätä Jonnaan. Parista oli ihanaa olla salarakastajia, mutta kumminkin he unohtivat, että myös Jonnalla oli vanhemmat.

Eräänä iltana Alma ja Aleksanteri viettivät kiihkeää kuhertelu iltaa keilahallilla, kun Aleksanteri kuuli äkkiä liian tutun äänen:
"Aleksanteri?"
Nuori mies kääntyi katsomaan ääntä ja näki Harri Laineen, Jonnan isän.
"Hei herra Laine", poika sanoi enemmän kuin vaivaantuneena.


Alma kuiskasi nopeasti Aleksanterille, että soittelisi ja livisti paikalta, sen sijaan poika jäi yksin Jonnan rakkaan isäpapan kynsiin.
"Oletko sinä juippi kertonut Jonnalle, että suhteenne on ohi", Harri kysyi ja tökki Aleksanteria rintakehään.
"En varsinaisesti, mutta Jonna ei vastaa minulle eikä soittele", poika puolustautui.
"Se ei ole syy, kerrot hänelle pian tai minä kerron", Harri uhkaili ja poistui hallista.
Huokaisten pienestä helpotuksesta, Aleksanteri tajusi kuinka oikeassa Harri olikaan.


Päivät vaihtuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Toisen vuoden keväällä Aleksanteri vaihtoi pää aineensa taloustieteeseen, jotta voisi elvyttää isänsä edesmenneen yhtiön saadakseen perintörahat. Vaikka Aleksanteri teki kovasti töitä, hän ei saanut kerrottua Jonnalle, että oli jo käytännössä jättänyt tämän.

Aleksanteri sai mainetta lehdissä kun hän onnistui nappaamaan pahamaineisen rosvon, joka oli terrorisoinut Kaunialaakin pari vuotta.


Eräänä iltana kaikki jännitteet laukesivat. Alma ja Aleksanteri olivat tulleet juuri kaupungista pojan kämpille ja muhinoivat täyttä häkää kun ovi pamahti auki ja eteiseen ryntäsi Jonna.
"Kuinka sinä saatat?!", hän kiljui ja ryntäsi hämmentynyttä paria päin kynnet ojossa. Aleksanteri sai kumminkin tytön syliinsä ja käski Alman painua äkkiä tiehensä. Nainen ymmärsi kyllä tilanteen ja lähti kiireen vilkkaa kotiinsa yöksi.


Jonna rantautui ruokailuhuoneeseen vihaisena.
"Miksi ihmeessä, et voinut sano minulle että meidän juttumme on ohi?", nainen sanoi ja kääntyi vihaisena katsomaan poikaa.
"En tiennyt miten sen sanoa, olemme teini-iästä asti olleet yhdessä, mutta nyt tunteeni sinua kohtaan ovat kuolleet Jonna", Aleksanteri kertoi surullisena. Jonna katseli miestä käsi lanteillaan ja odotti jotain. Kun mies ei tuntunut ymmärtävän mitä tyttö siinä vielä seisoi, hän sanoi hiljaa:
"Jos haluat vielä olla kaverini, sinun täytyisi ehkä tehdä jotain?"
"Anteeksi, Jonna. En todellakaan halunnut sinun saavan tietää tästä näin", poika sanoi ja katsoi anteeksi pyytävästi Jonnaa, joka nyökkäsi hyväksyvästi.


Aleksanterin kolmas vuosi kului tasaisesti opintojen parissa. Hän alkoi vakituisesti seurustella Alman kanssa ja Jonnankin kanssa luisti paremmin ystävä pohjalla, mutta olisi ehkä ollut parempi jättää Jonna kokonaan historian kirjojen pölyyn.

Erään kerran Jonna ja Allu olivat olleet kupilla kampuksenbaarissa ja he ajautuivat Aleksanterin luokse. Tavallaan heillä oli ollut syytä juhlia, sillä Allu oli päässyt viimeiselle vuodelleen ja Jonnakin oli saanut jatkaa yliopistossa, sillä hän oli ryhdistäytynyt. Pari kikatteli asunnossa ja äkkiä he jäivät tuijottamaan toisiaan, joka johti humalatilassa suudelmaan ja suudelma yhteiseen heräämiseen samasta sängystä aamulla, molempien järkytykseksi.

Kun Jonna oli viimein saanut krapulaltaan lähdettyä, Aleksanteri tunsi myrskyäviä tunteita sisällään. Miten ihmeessä yksi yö, oli saanut teini-iän aikaiset tunteet jälleen pintaan, taas kerran miehelle tuli tunne, että jos hän päästäisi Jonnan menemään, hän katuisi sitä koko loppuikänsä. Mutta kumminkin hänestä tuntui, että Alma rauhallisine äidin piirteineen oli hänelle se oikea. Aleksanteri oli säästänyt rahaa kihlasormukseen ja nyt hän istui kauhusta kankeana tunne myrskyn kourissa, mietteissään siitä, että saisiko sormuksen Alma vai sittenkin Jonna?


OSA 22: WHO*S YOUR DADDY?

OSA 20: SIELUN VAI RUUMIIN MYYNTIÄ?

Anneli piti todella paljon saamastaan kämpästä, vaikkei se ollut iso. Mukava kerrostalo yksiö, kerrostalo alueella, vielä sisustelun jälkeen hänelle jäi mukavasti rahaa käteen vuokraan ja muuhun käyttöön. Pian hän kuuli myös ihanan pikku veli uutisen kun palasi kouluun.

Mutta pian hän huomasi, että rahaa täytyi hankkia lisää sillä hän kävi usein syömässä Tuukan kanssa ja lainasi myös Tuukan perheelle rahaa vuokraan. Niinpä nuori naisen alku alkoi tutkia lehtiä ja löysi erittäin mukavan paikan tiskaajana, mutta työ aika oli sopiva ja palkka kohtuullinen.


Äkkiä kumminkin Annelin koulun käynti romahti liiallisen itsensä väsyttämisen vuoksi. Eräänä päivänä tytön oven takana oli outo mies, joka esitteli itsensä Alpertti Teerimäeksi ja kertoi tulleensa tarjoamaan tytön tilanteeseen helpotusta. Anneli kutsui miehen syömään ja pöydässä he keskustelivat työstä jota mies oli tullut tarjoamaan.
"Olet kaunis tyttö ja haluan sinut mallitoimistooni.". Alpertti, kertoi lopulta kiertelyn jälkeen.
"Paljon sitten maksaisitte?", tyttö kysyi epäilevästi.
"Tonni heti kuvausten jälkeen ja sitten miten myy niin lisää", mies kertoi ja tarkasteli tyttöä.
Anneli sanoi miettivänsä seuraavaan päivää ja mies poistui kiittäen ateriasta.


Samana iltana tyttö meni kertomaan uutista hyvälle ystävälleen Severi Marttalalle.
"Musta tossa haiskahtaa olevan koira haudattuna.", poika sanoi ja katseli tyttöä hieman huolissaan. Viime aikoina noiden kahden välillä oli ollut jännitettä ja olisi melkein varmaan, että ennemmin tai myöhemmin Anneli pettäisi Tuukkaa Severin kanssa.
"Älä ole tyhmä. Sehän on minimi palkka", Anneli sanoi harmistuneena.
"Olen huolissani susta oli kiltti Anneli äläkä ota sitä työtä.", Severi aneli tytöltä, joka tietenkin suuttui tästä.
"Olet vaan kateellinen näät vielä, että musta tulee suosittu", nuori nainen kivahti ja lähti kaupasta paiskaten oven kiinni.


Seuraavana päivänä Anneli soitti miehelle ja sanoi olevansa valmis kuvauksiin vaikka heti. Alpertti lupasi tulla heti maskeeraaja/valokuvaajansa kanssa. Valokuvaaja oli nimeltään Maisa Hakkarainen.
Esittelyn jälkeen nainen vie Annelin meikattavaksi.
"Ole huoleti sun vanhemmat eivät tunnista sua kuvista. Sulle tulee peruukki sekä taiteilijanimi", Maisa kertoi ja tarjosi tytölle penkkiä.
"Tuota millaisista kuvista onkaan kysymys?", tyttö kysyi arkana ja hänestä alkoi tuntumaan siltä, että Severi oli sittenkin ollut oikeassa, Maisa vaan hymyili ja auttoi Annelin penkkiin ja aloitti hommat.


Kuvausten jälkeen:

Annelin teki mieli itkeä, häntä hävetti ja hän tunsi olonsa hyväksi käytettyksi. Pian Alpertti tuli tytön luokse ja istui tämän viereen laskien pöydälle kaksi kuvaa.
"Upeata kultaseni, duunari ukot tulevat kuolaamaan sinun perääsi Daisy", mies sanoi ja otti Annelin kainaloonsa josta tyttö kimposi heti pois. Hänen oli pakko purra huultansa, ettei olisi itkenyt kun näki kuvat.
"Tulet aikuisena tienaamaan paljon rahaa, jos pysyt minun leivissäni", mies jatkoi ja tuli lähemmäs tyttöä. nuori nainen loikkasi ylös ja sanoi painavasti:
"Nyt ulos tai soitan poliisit" Alpertti hymyili hieman ja nousi valmistautuen lähtöön.
"Soita kun olet valmis seuraavaan keikkaan, muista, että kirjoitimme sopimuksen, joka on aika vaikea purkaa ilman, että ettei siitä tulee SINULLE korvauksia yhtiölleni" Miehen lähdettyä Anneli katsoi kahta kuvaa mitkä olivat pöydällä ja lähti itken suihkuun.



Suihkun jälkeen tytön olo oli hieman parempi mutta hän itki melkein koko ajan. Hänen olisi pakko soittaa jollekin. Tuukkaa tyttö ei saanut kiinni kun poika oli töissä. Entistä enemmän itken Anneli sulki puhelimen ja soitti Severille töihin. Parin tuuttauksen jälkeen poika vastasi:
"Kauppakeskus Simmelä, Severi Marttala puhelimessa"
"Anneli tässä hei, Ole kiltti ja tule tänne heti olit oikeassa", tyttö itki puhelimeen.
Poika lupasi tulla heti ja kun Anneli sulki puhelimen, hän repesi hitvittävään itkuun. Kuinka halvan hinnan hän olikaan ruumistaan ja sielustaan joutunut maksamaan.


OSA 21: TUNNEMYRSKYJÄ

OSA 19: SOTAKIRVEET HAUDATAAN

Myöhään illalla Tapio ja Elina saapuivat kotiin. Keittiössä olevat Anneli ja Tuukka katsoivat ihmeissään kun Annelin äiti juoksi ovelta suoraan makuuhuoneeseen ja Tapio pian perässä. Vain hetken päästä alkoi kuulua kamalaa riitelyä heidän makuuhuoneestaan.
"Aha se isän suhde ei ollutkaan ohi ja hän jäi kiinni", tyttö sanoi surullisena. Tuukka meni tyttöystävänsä luokse ja silitteli tämän olkapäätä.
"Mä tiedän miltä susta tuntuu.", jätkä sanoi ja meni sitten oven pieleen seisomaan.
"Ei sä et tiedä. Mä haluan koko ajan vaan muuttaa pois. Ja aloittaa elämäni sun kanssa.", Anneli kertoi ja puri huultaan kun huuto makuuhuoneessa koveni.
Tuukka tuli tytön luokse ja otti tämän syliinsä.
"Kulta ,sä olet niin viisas tyttö, että sun vanhempasi päästää sut muuttamaan, vaikket menisikään yliopistoon. Mun mutsi taas ei luota muhun ja saan muuttaa vasta parin vuoden päästä. Mutta, sähän voisit ottaa meille jo valmiiksi oman kodin ", poika sanoi hymyilen, johon Anneli vastasi hymyilen:
"Se on kyllä totta"


Samaan aikaan makuuhuoneessa.

"Mitä helvettiä sinä olet ajatellut?!", Elina huusi itkien miehelleen.
"En tiedä, minä olin yksinäinen", Tapio huusi takaisin.
Elina itki ja piteli mahaansa:
"Minä haluan avioeron, Tapio" Mies katsoi naista järkyttyneenä.


"Sinä et mitenkään pärjää lapsen kanssa, muistatko kuinka raskasta meillä oli kahdestaankin kun Leena ja Anneli olivat pieniä.", mies sanoi sitten rauhallisemmin. Elina nyökkäsi hiljaa ja niiskutti kahta kovemmin.
"Minä tiedän, etten ole täydellinen isä, mutta sen minä Elina tiedän", Tapio sanoi ottaen vaimonsa kädet hellästi omiinsa:" Sen minä tiedän, että rakastan täydellistä äitiä, sinua Elina. Anna minulle anteeksi, en enää halua elää kenenkään muun kanssa kuin sinun" Nainen katsoi kyyneleisin silmin miestä ja halasi sitten tätä.
"Niin minäkin rakastan sinua, kulta enkä halua elää enää kenkään muun kanssa", Elina kuiskasi hiljaa.


Nukutun yön jälkeen kaikki illallinen tapahtuma tuntui kaukaiselta. Elina ja Tapio vaikuttivat uudelleen rakastuneilta mutta silti Elina oli antanut lopputilin Katrille. Kun Anneli, Tapio ja Elina söivät aamupalaa, Anneli uskaltautui puhumaan yöllisistä suunnitelmistaan.
"Äiti, eikö niin, että kun vauva syntyy meillä alkaa olemaan aika ahdasta.", tyttö kysyi tunnustellen maaperää.
"Siksi olenkin ajatellut, että sinä ja Leena otatte yhteisen huoneen", Tapio sanoi hymyilen isällisesti.
"Hölmö, tytöt taistelevat jo vaikka heillä olisi tilaa kuinka, miten luulet saman huoneen jakamisen onnistuvan.", Elina naureskeli miehelleen ja suuteli tätä sitten jatkaen Annelille:
"Se on totta, mitä sinulla on mielessäsi?"
"Mä ajattelin, muuttaa omilleni. Löysin jo valmiiksi työnkin, jos te vaan päästätte.", tyttö sanoi ja katseli molempia vanhempiaan odottavasti.
"Olet viisas tyttö kun olet jo senkin katsonut valmiiksi, valitettavasti minun on pakko sanoa isänä, että...se on loistava idea", Tapio myönsi hymyilen.
"Ihanko totta. Kiitos teille.", Anneli kiljahti ja meni halaamaan isänsä.


Äkkiä Anneli huomasi Leenan, joka oli tullut keittiöön ja meni sitten eteiseen. Tyttö juoksi siskonsa perään hädissään.
"Leena. Anteeksi.", hän sanoi tietämättä edes mistä hän pyysi anteeksi.
"Onneksi olkoon. Mulle tulee ikävä sua", Leena sanoi hymyilen ja kyyneleet kimmelsivät tytön poskilla.
"Mutta sähän voit tulla, koska vaan käymään.", tämän sisko sanoi hymyilen ja tunsi kuinka kyyneleet kohosivat hänenkin silmiinsä.
"Voit olla varma, että mä tulen ja viel Timon kanssa", Leena sanoi nauraen ja Annelikin purskahti nauramaan. Vaikka he usein vihasivat toisiaan he olivat tajuneet, että joskus heidänkin pitäisi aikuistua ja lopettaa tyhmä lapsellinen kateus toisen menestyksestä.


Perjantaina Anneli kävi ostamassa uusia vaatteita ja kampaajalla. Hän halusi näyttää enemmän aikuiselta nyt kun muuttaisi yksin. Kampaaja valitsi kauniin ruskean sävyn sekä lyhyen mallin, joka tyttöä pelotti mutta hän oli oikein tyytyväinen lopputulokseen. Loppu illan hän pakkasikin muutamia tavaroittaan ja Leena auttoi tätä. Lauantai aamuna hän sai viimein sähköpostia asunnonvälittäjältä, joka halusi Annelin asumaan erääseen taloonsa mitä pikimmin. Niinpä tyttö hyvästeli perheensä ja lähti omaan kotiinsa.


Viikot kuluivat ja Leena helpotti ikäväänsä sillä, että leikki serkkunsa Lulun kanssa vähän väliä. Tyttö oli jostain syystä aina pitänyt enemmän Leenasta kuin Annelista ja olikin iloinen siitä, että Leenalla oli aikaa hänelle.


Eräänä aamuna kun Leena oli lähdössä koulun hän kuuli äitinsä kiljuntaa:
"Sattuu, Tapio!" Tytön mielessä heräsi kaameita ja likaisia asioita mitä hänen isänsä saattoi äidilleen tehdä. Tyttö ryntäsi keittiöön mutta säikähti kun Tapio seisoi neuvottoman näköisenä keittiössä ja Elina piteli vastaansa.
"Leena mene autoon. Viet minut ja isäsi sairaalaan", Elina sanoi ja otti Tapiosta kiinni joka tuli naisen avuksi.
"Mutta mä en osaa viel ajaa kunnolla.", Leena vastusteli.
"Pää kiinni ja tottele!", Elina karjaisi kivusta ja Leena juoksi autolle. Pian kolmikko lähti kiittämään kohti Kaunialan keskussairaalaa.


Elina saatiin ajoissa sairaalaan ja synnytys meni hienosti. Mukavaisille syntyi ensimmäinen poika, joka saikin nimekseen Teemu Antero Mukavainen. Leena olisi halunnut heti ilmoittaa Annelille, mutta Annelin puhelinta ei oltu vielä kytketty ja muutenkin tyttö oli kipeänä. Muutaman päivän päästä Elina ja Teemu pääsivät kotiin ja tulokas pistikin Tapion ja Leenan aivan sekaisin. He paijasivat ja muttuuttivat poikaa koko ajan.


Myös Hilja ja Hermanni kävivät katsomassa poikaa sillä välin kun Elina oli töissä. Leena halusi, että ukki ja mummi näkivät pojan myös, mutta Elina oli edelleen vihainen "äidilleen" ja "isälleen". Mutta jatkuisiko elämä yhtä onnellisena?

OSA20: SIELUN VAI RUUMIIN MYYNTIÄ

OSA 18: TOTUUKSIEN VERKKO

Röyhkät ovat varsin ihastuttava perhe. Heillä ei ole juuri ketään vihamiehiä ja muutenkin koko perhe on mukava ja heillä on muuttonsa jälkeen mennyt mahtavasti.

Lulu kuluttaa aikaansa paljon lukemalla ja opiskelemalla yliopistoa varten joka hänen suurissa suunnitelmissaan häämöttää haimassa tulevaisuudessa.


Vaikka Jouko onkin ilta/yötöissä vartijana, ei silti Jutalle ja Joukolle jää paljoa yhteistä aikaa. Jutta on Kaunialan tunnetuin juhlien pitäjä. Niinpä päivisin nainen kuluttaakin paljon aikaansa naapureiden kanssa erilaisissa kekkereissä kotonaan. Ja Jouko kirjoittelee silloin raporttejaan tai muita tärkeitä työjuttujaan.


Molemmat haluavat kovasti myös toisen lapsen ja ehkä kolmannenkin. He kadehtivat Jutan veljeä Tapio Mukavaista, jolla on kaksostytöt sekä nyt kuopus tulossa. Niinpä pari kuluttaakin aika paljon yhteistä aikaansa sängyssä toista lasta yrittäen.


Eräänä iltana Tapio vaimoineen kutsui Jutan syömään ulos.

"Voi kulta eikö olekin ihanaa, että meille tulee kolmas lapsi", Elina sanoi ja piti miehensä käsistään kiinni heidän odotellessa tavalliseen tapaansa myöhässä olevaan naista. Silloin ohitse sattui kulkemaan perheen sisäkkö Katri Lassila, joka sai armottoman mustasukkaisuus kohtauksen nähdessään kaksikon.
"Iltaa.", Katri sanoi ja tuli parin luokse.
"Ai Hei Katri. Tule meidän kanssamme syömään, Tapion siskokin tulee", Elina kertoi hymyilen. Tapio puolestaan näytti hyvin vaivaantuneelta, joka ei ollut olleenkaan miehen tapaista.
"Mielelläni", Katri vastasi ja hymyili vinosti Tapiolle.
"Anteeksi, että olen myöhässä", Jutta saapui paikalle korkokengät kopisten. Pian esittelyjen jälkeen nelikko siirtyi sisälle Wennosen perheravintolaan syömään.


Nelikko puhui perhe ja työasioita maittavalla lounaalla. Mutta Tapio näytti ihmeen vaivaantuneelta koko ajan.
"Olisi ihanaa, jos tekin saisitte Lululle pian kaverin", Elina sanoi nauraen kun Jutta kertoi, että he yrittivät toista lasta. Äkkiä Katri kääntyi vakavana katsomaan kaikkia ja sanoi kuuluvasti:
"ELINA MINÄ OLEN MIEHESI RAKASTAJATAR"
Kaikki olivat hiljaa ja Elina näytti ensin siltä, ettei ymmärtänyt, mutta sitten naisen kasvoille levisi järkytys. Tapio oli valahtanut kalpeaksi ja Jutta taas katsoi vuoroin veljeään ja vuoroin Katria.
"Eihän se ole totta ?", Jutta kysyi katsoen veljeään tiukasti vaikka olikin tämän pikku sisko.
Mies painoi päänsä alas ja nyökkäsi hitaasti.
"Meidän varmaan pitäisi mennä ja keskustella tästä kotona", Tapio sanoi kaivaen lompakkoaan esiin.
"Anna olla minä maksan", Jutta käski ja meni tiskille.


Ennen Tapion ja Elinan lähtöä, Jutta rauhoitteli hysteeristä Elinaa:
"Kultaseni kyllä kaikki järjestyy varmasti. Meillä on aina sinulle ja tytöille tilaa"
Pian Elina rauhoittui sen verran, että Mukavaiset saattoivat lähteä. Paha olo nakersi Juttaa sisältä päin, sillä häntä ärsytti hänen veljensä.


Ryöhkillä Jouko oli liimautunut telkun ääreen vapaa iltansa kunniksi ja katsoi vapaapainia. Äkkiä hän kuuli, että alakerran ulko-ovi kävi ja hän tiesi, että Jutta oli palannut. Hymyilen mies lähti suihkuun ja napsautti mennessään telkkarin sammuksiin.


Suihkun raikkaana mies meni makuuhuoneeseen elätellen toiveita peittopainista vaimonsa kanssa, mutta kun hän huomasi, että Jutta nukkui jo, Jouko hymyili hieman ja sujahti lämpimään vaimonsa viereen.


Aamulla ruokapöydässä Jutta selitti miehelleen edellisen illan järkyttävät tapahtumat.
"Voi Elina parka", Jouko sanoi lappaessaan muroja suuhunsa.
"Menin siinä shokissa lupaamaan Elinalle, että hän ja tytöt voivat tulla meille vähäksi aikaa jos on tarvis", nainen sanoi häpeissään. Mies katsoi vaimoaan ensin tuimasti, mutta suli sitten hymyyn:
"Eiköhän meiltä löydy heille pariksi päiväksi majoitus."
"Tiesin, että sinuun voi luottaa kultaseni.", Jutta sanoi helpottuneena hymyilen. He suutelivat pöydän yli toisiaan. Kun nainen nousi ylös hän tunsi kauheaa pahoinvointia.
"Kulta, nyt taisi tärpätä.", hän sanoi hieman hymyilen. Jouko nousi ylös ja halasi naista kovasti.


OSA19: SOTAKIRVEET HAUDATAAN

OSA 17: EI AIVAN NIIN HELPPOA

Cassandra oli varsin tyytyväinen elämäänsä vaikka hänellä olikin talon uudelleen laittamisen jälkeen kädessään vain 2 160§ eikä niillä pitkään eleltäisi kahdestaan. Kaikki maksaa nykypäivänä. Hän mietti jo valmiiksi lapsen nimiä ja soitteli vain tärkeimmille ihmisilleen, että oli muuttanut. Aleksanteri, Elina Mukavainen, toisin nainen oli kerinnyt kuulemaan aiemmin uutisen uteliaalta äidiltään sekä Taneli Haaveiselle. Taneli ja nainen olivat sopineet riitansa mutta puolisoksi asti heidän suhteestaan ei olisi. Tanelin yksipuolinen taiteellinen rakkaus tulisi jäämään taulujen tasolle.

Nainen kulutti päiviään lukemalla vauvan hoitokirjoja ja harjoittelemalla kaikkia tarpeellisia kodin taitoja kuten mekaniikkaa ja siivoamista. Cassandra kun ei voisi enää palkata omaa siivoojaa eikä soittaa tuosta vain ammatti korjaajalle. Rahan perään oli katsottava entistä tarkemmin.


Mutta jo muutaman viikon päästä nainen huomasi ettei yksin eläminen ollutkaan niin helppoa kun hän oli kuvitellut. Siivoaminen ja pihatyöt olivat yllättävän raskaita. Naisen oli hyvin vaikea nousta aamuisin sängystä kun tiesi, että siivouspäivä oli edessä. Cassandraa hirvitti ajatella vielä tähän päälle raskaus opettajan työ ja vauvanhoito.


Päivien päästä naisen pihaan saapui vanha tuttavuus. Cassandra oli ollut hakemassa lehteä kun oli jostain kumman syystä törmännyt Tiina terhakaiseen.
"Herra jestas Cassandra!", nainen kiljahti ja syöksyi pihaan portista, jonka myyjä oli luvannut, että se pitäisi kaikki ei toivotut vieraat poissa. Cassandra perisi rahansa vielä tänä iltana takaisin.
"Hei Tiina", nainen sanoi vaisusti ja hymyili naiselle kohteliasuuden vuoksi.
"Sus siunatkoon. Kauheata mikä massu. Kuulinkin kylillä että olet raskaana. Kauheata.", tiina voivotteli ja Cassandran pinna alkoi kiristyä.
"Kuule kyllä se vielä sinunkin kohdallesi napsahtaa joskus", nainen sanoi ja hieroi kiukuissaan mahaansa.
"Mä käytän katsos pillereitä", Tiina sanoi ja iski silmää:
"Kukas onnellinen isä on?"
Cassandra huokasi ja tunnusti nolona:
"En tiedä, enkä haluaakaan"
Tiina näki silmissään huimat otsikot ja hymyili sitten osaaottavan näköisenä.
Kun Cassandra viimein pääsi naisesta eroon, hän oli täysin varma siitä, että pieni muodon muutos ei olisi pahitteeksi.


Niinpä hän värjäsi hiuksensa vaalean ruskeiksi ja otti niihin hieman kiharoita. Meikkiä nainen käytti enää nimeksi. Ensimmäistä kertaa Cassandra tunsi näyttävänsä tulevalta äidiltä.

Eräänä viileähkönä iltana se sitten alkoi. Cassandra tunsi kuinka synnytys käynnistyi. Hän oli hyvin kauhuissaan, sillä ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Äkkiä nainen halusikin olla takaisin sukunsa hienossa kartanossa, niin että Niina olisi hänen apunaan.


Hän synnytti ihanan tyttö vauvan. Cassandra päätti antaa tytölle nimeksi Emilia Johanna Goottila. Johanna oli nimittäin kauan suvussa kiertänyt tyttöjen toinen nimi samoin kuin Katarina. Mitä pidempään nainen katseli pientä tytärtään sitä vahvempi tunne hänelle tuli tytön isästä. Hän Varmistuisi vasta kun DNA-testi olisi tehty.


Kun tositoimet alkoivat Cassandra huomasi pian, että elämä ei tosiaan ollut lapsen kanssa sellaista kun hän oli luullut. Vaikka nainen oli harjoitellut paljon Alexsandra:n kanssa, Emilian kanssa elämä tuntui suorastaan helvetiltä. Monena yönä Cassandra vaihtoi tyttärensä vaipat itkien.


Eräänä iltana kun nainen oli käynyt suihkussa, hän katsoi itseään peilistä. Kauhukseen hän näki tummat silmä pussit. Cassandra syöksyi sohvalle istumaan ja alkoi itkeä, hän oli vasta nuori, mutta hän alkoi näyttää ikälopulta eukolta. Jollei Cassandra saisi pian apua Emilian hoitoon, hän voisi alkaa varautua siihen, että jäisi vanhaksi piiaksi.


OSA18: TOTUUKSIEN VERKKO

OSA 16: KUPLA PUHKEAA

Cassandra yritti kaikin tavoin unohtaa tapaamisen isänsä haamun kanssa. Nuori nainen sopi treffejä tuon tuosta kaikkialla. Kaupassa, elokuvissa jopa kun hän oli aamu postia hakemassa.


Niina ei tietenkään ollut kovin mielissään kun juoruja Cassandrasta alkoi liikkua. Mutta Niinan oli pakko keskittää suurin osa energiastaan taaperoksi kasvaneeseen Alexsandraan.


Cassandra oli kateellinen pikku siskolleen sillä hänestä tulisi hyvin kaunis punaisissa luonnon kiharoissaan sekä ruskeine silmineen. Kaikesta katkeruudesta huolimatta nainen rakasti pikku siskoaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ainakin, sillä hetkellä.


Kului viikkoja ja Cassandra jatkoi kevytkenkäistä elämäänsä, mutta auttoi edelleen äitipuoltaan sisarensa hoitamisessa. Hänet jopa alennettiin kerran työtehtävissään, mutta hyvin pian hän kohosi jälleen opettajaksi.

Eräänä iltana Cassandra huomasi, että oli lihonut. Hän katseli mahaansa, sillä välin kun pikkuinen Alexsandra harjoitteli potalla käyntiä. Äkkiä nainen tunsi voimakkaan potkaisun (?) mahassaan. Cassandra järkyttyi ja alkoi tunnustella mahaansa ja tajusi äkkiä, että hän oli raskaana. Mutta kenelle?


Kun naiset olivat saaneet Alexsandran nukkumaan he vetäytyivät käyttävään juttelemaan.
"olet siis raskaana etkä tiedä kuka isä on?", Niina kysyi huolestuneen näköisenä.
"Eikö olekin hienoa? Alexsandra saa leikkikaverin? Aion hoitaa hänet aivan yksikseni ilman miestä", Cassandra kuittasi pahaenteisen kysymyksen vasta kysymyksellä.
"Tajuatko sinä Cassandra mikä häpeä pilkku sinusta tulee. Kauheaa häpeä Goottiloiden suvussa.", Niina sanoi ja laittoi kätensä rinnuksilleen ristiin.
"Häpeä!!", Cassandra huudahti kiukustuneena:
"Kuka sinäkään olet olevinasi! Sait sukunimen vain naimalahjana. Älä puhu minulle häpeästä."
"Tarkoitan, sitä että Goottiloiden sukuun syntyy äpärä ja hoidat sen vielä yksin", Niina sanoi hermostuneena.
"Hyvä on jos se sinua niin vaivaa niin minä muutan pois", Cassandra huudahti ja marssi huoneeseensa.
Niina naurahti väkinäisesti, eihän Cassandra toteuttaisi uhkaustaan, vai toteuttaisiko sittenkin.


Seuraavana aamuna nainen ei aikaillut vaan oli jo varhain etsimässä netistä asuntoja. Cassandra ei halunnut apua Niinalta joten hänen rahan tilanteellaan ei mitään lukaaleja osteltu. Niinpä ainut talo, mihin hän pääsi lyhyellä varoitusajalla, oli Puistotie 4.


Cassandra pakkasi vähäiset tavaransa ja soitti taksin ovelle. Päästyään autoon hän katseli haikeana taloa johon ei enää koskaan palaisi. Joko Aleksanteri tai Alexsandra perisi talon, sillä Cassandra aikoi sanoutua lopullisesti irti Goottila suvustaan.



Asuinalue, jonne Cassandra muutti, oli painajainen. Nainen tippui korkealta ja kovaa todellisuuteen. Cassandran lähimmät naapurit olivat vieressä asuvat Vähälät sekä tien toisella puolella asuvat Vanhaset. Alue oli hyvin suosittua yksinhuoltaja ja kriminaali asuinaluetta. Cassandra halusi itkeä kun hän näki asuntonsa, kaksi huonetta, keittiökaappi, pitkä käytävätila ja WC ja suihku yhdessä. Kuinka hän ikinä selviäisi yksin tästä urakasta.


OSA17: EI AIVAN NIIN HELPPOA

OSA 15: VANHASTEN LIKAPYYKKI

Hilja ja Hermanni Vanhanen. Näistä kahdesta on hyvin vaikea puhua mitään hyvää ja on aivan varmaa, ettei KUKAAN Kaunialassa kadehdi heitä.

Päivät pitkät Hilja juoruilee koko naapuruston asioista ohikulkijoille. Eihän siinä mitään, mutta jos yksikin juoru koskettaa jollain tavalla heidän ihastuttavaa tytärtään Elina Mukavaista tai tämän Tyttäriä Leena ja Annelia, niin Hilja kiistää koko jutun ja haukkuu kylän asukkaat valehtelijoiksi.


Entäpä Hilja ihastuttava mies Hermanni? Hän on taas vanha kitupiikki jolla on hyvin suuri kiinnostus nuoria naisia kohtaan. Hermannin suurinta hupia onkin kutsua Mäkelän veljekset katsomaan urheilukolmiota ja ajaa Hilja milloin minnekin kissan ristiäisiin. Ja kun nainen on hävinnyt talosta, niin pojat alkavat yhteistuumin puhua joko Paula Povelasta (kuuluisa nuori aikuisviihde uranluoja) tai sitten hurmaavasta Tiina Terhakaisesta.


Eräänä iltana tämä pariskunta saikin ruveta miettimään elämänsä huveja uudestaan.

Hermanni oli tapansa mukaan lähtenyt iltalenkille ja kahville ystävänsä Urpon kanssa ja Hilja oli jäänyt yksin kotiin. Nainen oli vaihtanut jo yöpuvulle kun sitten päätti lukea vielä jotain ennen sänkyyn menoa. Hilja kurkotteli hyllyn perälle ja äkkiä hänen jalkojensa juureen tippui valokuva albumi. Nainen nosti kirjan syliinsä ja hymyili hieman.
”Kas luulin hukanneeni tämän perhealbumin muutossa”, Hilja sanoi itselleen ja istui lattialle selailemaan tätä. Muutaman sivun jälkeen oli kuva Hiljasta pieni nyytti sylissään.
”Voi Ellu.”, nainen sanoi vapisevalla äänellä ja katseli sivuja eteenpäin. Hilja tiesi että oli väärin salata tuo heidän perheensä häpeäpilkku tyttäreltä varsinkin nyt kun kohta aika jättäisi naisesta ja Hermannista.


Hermanni ja Urpo istuivat stadissa erään suosimansa kahvilan terassilla. Urpo kertoili viime kalastusreissustaan mutta Hermanni ei kuullut ollenkaan. Haikeana mies tuijotti nuorta naista ja miestä jotka olivat hyvin rakastuneen näköisiä. Hermanni oli tosiaankin antanut kaiken perheelleen mutta Hilja oli kylmyydellään ajanut miehen muiden naisten syliin aikoinaan ja tosinaan vielä nykyäänkin. Toisaalta mies halusi kuitenkin olla niin kuin tuo nuoripari.
”Kuulitko sinä?”, Urpon köhinä katkaisivat miehen ajatukset.
”Joo minustakin meidän olisi hyvä lähteä”, Hermanni sanoi ja nousi lähtien sitten pois.
Urpo mutisi hiljaa yksikseen:
”Sanoin kyllä, että Hilja on vieläkin seksikäs.”


Kotiin päästyään mies meni vaimonsa kanssa sänkyyn. Kun valot oli sammutettu niin Hilja napsautti ne uudelleen päälle.
”Kuule kultaseni, minusta meidän pitää kertoa totuus Ellulle.”, Hilja sanoi ja katsoi miestään pienesti hymyilen.
”Tiedät mitä tapahtuisi, olemme salanneet sen asian niin kauan häneltä.”, Hermanni sanoi hieman äkäisesti.
”Mutta jos viemme asian hautaan, emme kumpikaan lepää rauhassa ja joudumme helvettiin”, Hilja huusi ja nousi sängystä:
”Aion kertoa Elinalle nyt heti.”
Hermanni katseli naista hetken ja laski katseensa peittoon. Hän tiesi, että Hilja oli oikeassa, olisi väärin viedä totuus hautaan asti.


Pian nainen oli jo puhelimessa ja soitta Elinalle pyytäen tätä tulemaan heti heille koska heillä oli tärkeää kerrottavaa.


Pian Elina oli jo vanhempiensa luona ja Hilja katsoi häntä hetken.
”Onneksi olkoon lapsesta”, nainen sanoi selvittääkseen kurkkuaan.
”Kiitos äiti, mutta tuo tuskin oli se tärkeä asia”, Elina sanoi hymyilen.
”Ei tietenkään”, Hilja sanoi ja katsoi maahan ja aloitti sitten:
”Kun menimme avioon Hermanni ja minä tiesimme erään asian. Joten päätimme silloin, että haluamme kovasti tytön. Niinpä adoptoimme suloisen tytön kesällä ja se tyttö olet Elina sinä. Tiesimme ettemme koskaan saisi lapsia ja niinpä adoptoimme sinut”
Hetken hiljaisuuden päästä Elina rääkäisi:
”Kaikki nämä vuodet! Voi ei! Miksi te ette ole kertoneet?!”


Hermanni riensi vaimonsa luokse ja yritti sitten halata Elinaa.
”Kaikesta huolimatta me rakastamme sinua kuin omaa tytärtä.”, mies sanoi.
Elina väisti itkien ja katsoi sitten isäänsä.
”Tulevalle lapselleni te ETTE aikanaan ole mummo ja ukki”, nainen sanoi itkuisin silmin.
”Saatte luvan auttaa etsimään oikeat vanhempani”, Elina huusi ja lähti itkien kotiinsa.


Hermanni pakeni kohtauksen jälkeen vessaan ja oli huolissaan. Hermanni tiesi, että Elinan oikea äiti ja isä olivat kuolleet jo aikaa sitten. Kauhu valtasi vanhan miehen, nyt hän saattoi ainiaaksi Elinan, jota hän todellakin piti omana tyttärenään eikä mikään sitä ikinä muuttaisi.


OSA16: KUPLA PUHKEAA

OSA 14: ILOA JA KAUHUA GOOTTILOILLA

Eräänä päivänä Cassandra oli niin kyllästynyt itseensä että päätti soittaa Sakulle lähtisikö tämä ulos. Naisen ihmeeksi he saivat sovittua yhteisen ajan puolen tunnin päästä. Naisen vatsaa alkoi nipistellä jännitys vai olisiko se kenties ihastusta.


Nuori pari meni yhdessä syömään ja ruokaa odotellessa Saku tarttui naisen käteen kiinni.
”Cassandra pidän sinusta todella paljon”, mies sanoi ja piteli hellästi naisen kättä omassaan.
”Kiitos”, Cassandra sanoi ujona ja oli helpottunut kun tarjoilija toi heidän annoksensa.


He olivat tilanneet jotain makeaa eli nektaritortut. Äkkiä Cassandra tarjosi omasta tortustaan palasta Sakulle ja mies otti sen nauraen suuhunsa. Parin ilta meni tanssiessa ja suukotellessa nopeasti ja pian Cassandra tajusi olevansa myöhässä lapsenvahti vuorostaan.


Cassandra tuli kotiin ja sai pienet valitukset Niinalta, joka oli luvannut lähteä Raijan kanssa salille. Kun Niina oli lähtenyt niin Cassandra päätti mennä katsomaan pikkusiskoaan. Huoneessa ollessaan hän alkoi äkkiä kuulla musiikkia ja nainen kääntyi vauva sylissään. Cassandra näki kuinka, lastenlelusoitin soitti yksinään jotain outoa kappaletta, nainen säikähti pahasti, mutta ajatteli olla välittämättä äskeisestä.


Samana yönä Niina heräsi siihen, että kuuli hänen nimeään kutsuttavan. Nainen oli aivan varma, että kutsuja oli hänen edesmennyt miehensä. Tämän jälkeen Niina ei enää uskaltanut nukkua huoneessaan vaan meni loppu yöksi nukkumaan sohvalle olohuoneeseen.


Seuraavana päivänä Cassandra kutsui yhden kollegoistaan keskustelemaan näistä oudoista tapahtumista.
”Yleensä aaveilla on jokin tarkoitus säikytellessä ihmisiä”, Joel Hakkarainen sanoi pöydässä tunkien tasaista tahtia salaattia suuhunsa.
”Minua ei kiinnosta kuunnella mitä minun rakkaasta miehestäni märehditään”, Niina sanoi järkyttyneenä ja lähti jättäen lautasensa pöytään.
”Anteeksi äitini puolesta”, Cassandra havahtui, hän oli kutsunut Niina äidikseen.
”Ei se mitään uskon, että hänestä on vaikea uskoa että hänen miehensä haamu aistii, että jotain on menossa pieleen ja pahasti”, Joel sanoi ja katsoi naista kysyvästi.
”Minulle ei tule mitään mikä voisi mennä”, Cassandra vakuutti hymyilen.


Pari iltaa myöhemmin Cassandra ja Saku olivat jälleen ulkona. Nainen oli pienessä humalassa Sakun tarjoamien paukkujen jälkeen. Kaksikko meni valokuvauskoppiin ja pian koppi tärisi ja ryskyi kovaa. Kaksi naista juoksi paikalle hurraamaan.
”Saku näyttä me nähtiin että se olit sinä”, ruskea tukkainen tyttö huusi koppiin.
Saku tuli ulos ylpeän näköisenä ja raotti sitten verhoa. Cassandra oli juuri saanut vaatteet päälleen takasin ja istui hölmistyneennäköisenä penkillä.
”Cassandra Goottila”, tumma nainen sanoi ja molempien naisten kasvoille levisi iso virnistys. Cassandra sen sijaan lähti nopeasti kotiin taksilla.


Nainen oli rätti väsynyt päästessään kotiin ja menikin suoraan huoneeseensa. kun hän oli vetämässä peittoa pois sängystä hänen eteensä ilmestyi Januksen haamu.
”Olet häpäissyt Goottiloiden nimen. Häpeä tyttäreni”, ontto ääni sanoi jostain.
Nainen kiljaisi ja pyörtyi heti lattialle.


OSA15: VANHASTEN LIKAPYYKKI

OSA 13: MUKAVAISTEN DRAAMAA

Mukavaisten elämä näyttää päällepäin aivan normaalilta ja ihanalta, mutta tämä asetelma on kaikkea muuta.

Tapio Mukavainen pitää yllä salaista suhdetta perheen sisäkköön Katri Lassilaan. Elina on huomannut miehensä muutoksen ja siksi hänellä menee hieman huonosti töissä, mutta nainen ei osaakaan edes kuvitella mistä hänen miehensä outous johtuu. Tyttäret Leena ja Anneli ovat tuottaneet vanhemmilleen pään vaivaa aina teini-ikään tultuaan ja tälle kamalalle taudille(murrosiälle) ei tunnu näkyvän loppua.


Eräänä päivänä Elina alennettiin töissä kampanjatyöntekijäksi, sillä hän teki kaamea virheen töissä. Tässä hieman masentuneena nainen saapui kotiin kaupan kautta ja oli hyvin kummissaan kun törmäsi heti ovella Katriin joka jahtasi kädet ojossa Tapiota ympäri taloa.
”Ai hei Rouva Mukavainen. Miehenne vie pölyhuiskani, koska rikoin erään vaasin.”, Katri keksi äkkiä ja hymyili pahoittelevasti Elinalle.
”Ei se mitään Katri. Minut alennettiin tänään töissä eli mikään ei tunnu niin pahalta. Puolestani voit lähteä kotiin”, Elina sanoi ja meni olohuoneeseen lukemaan päivänlehteä.


Pian Katri ja Tapio juttelivatkin jo ulkona.
”Se oli lähellä, ehkä meidän on parasta lopettaa tämä hetkeksi, vaimoni epäilee jo muutenkin jotain”, mies sanoi ja katseli naista hymyilen.
”Tehän se minut viettelitte Herra Mukavainen.”, Katri sanoi ja naureskeli hetken ja painautui sitten miehen syliin.
”Yritä hommata meidät pian yhteen Tapio kulta”, nainen sanoi ja suuteli miestä.
”Minä yritän”, Tapio lupasi ja päästi Katrin menemään.
Heistä oli tosiaan tullut liian uhka rohkeita, sillä koko ajan Elina olisi millä hetkellä hyvänsä voinut kääntää päänsä ja nähdä heidät.


Elämä jatkui Mukavaisilla kiitettävästi. Äkkiä Tapio oli taas Elinalle rakastava aviomies ja lapsille hyvä isä. Anneli tiesi isänsä salaisuudesta mutta uskoi sen olevan jo ohi.

Myös tyttöjen ainainen riitely päätettiin yrittää estää sillä että heistä tehtiin aivan samannäköiset.
Annelista idea oli loistava, mutta Leena tapansa mukaan inhosi koko juttua.


Pian Tapio sai potkut töistä ja tulikin kotiin tyttöjen kanssa yhtä aikaa. He istuivat pöytään syömään kun lopulta Elina tuli kotiin mitä oudoimmissa vaatteissa.
”Minulla on teille kaikille iloinen uutinen, olen raskaana”, Elina kertoi mahaansa taputellen. Tytöt olivat heti innoissaan äitinsä mahan kimpussa mutta Tapio sensijaa näki vain mustaa.


Myöhään illalla Tapio päätti soittaa Katrille.
”Emme voi enää tavata, vaimoni odottaa minulle lasta ja en aio jättää häntä.”, mies sanoi puhelimeen hiljaa.
”Olisit miettinyt sitä aikaisemmin. Jos jätät minut, kerron vaimollesi kaiken”, Katri sihisi kiukkua toisessa päässä.
”Et tekisi sitä.”, Tapio sanoi ja tunsi kuinka hänen kurkkuaan kuristi.
”Mietipä sitä, nähdään huomenna”, Katri sanoi ovelasti ja sulki puhelimen.
Tapio tunsi olevansa ansassa aivan niin kuin hän olisi syypää kaikkiin perheen ongelmiin.


OSA14: ILOA JA KAUHUA GOOTTILOILLA

OSA 12: TYTTÖ TULI, TYTTÖ TULI, SYNTYI PRINSSESSA GOOTTILAN SUKUUN

Januksen kuoleman jälkeen aika tuntui pysähtyneen Goottiloiden talossa. Ainut mikä viesti siitä, että aika tosiaan kului, oli Niinan alati kasvava vatsa. Kaikesta surusta ja murheesta huolimaatta Cassandra hoiti työnsä niin hyvin, että hänet päätettiin ylentää Luonnontieteiden opettajaksi. Myös Saku Dahlman oli useaan otteeseen yrittänyt lähteä Cassandran kanssa treffeille muittei suhde ottanut oikein tulta alleen.


Myös eräänä yönä Niina ja Cassandra varmistuivat siitä, että talossa tosiaan oli muitakin heidän lisäkseen. Sillä naiset näkivät kummituksen joka vaelteli ympäri piha piiriä. Molemmat naiset uskoivat, ettei niistä olisi varmastikaan mitään haittaa.


Koska Niina oli virallisesti nyt Cassandran ja Aleksanterin äitipuoli hän päätti värjätä ja leikata hiuksensa, jotta näyttäisi enemmän Cassandralta ja Aleksanterilta. Kuitenkin tuon jälkeen kylillä rupesi liikkumaan ilkeitä huhuja siitä kuinka Niina yritti lopullisesti haudata kaikkien mielestä, kadonneen Johannan. Tämä ei kuitenkaan käynytkään naisen mielessä, vaan hän halusi että lapset eivät tuntisi niin suurta erilaisuutta häntä kohtaan. Pian myös Niina alkoi ihailla äärimmilleen venytettyä vastaansa iltaisin peilistä.


Eräänä keskiviikko aamuna se sitten tapahtui. Tapansa mukaan naiset olivat tekemässä yhdessä aamupalaa kello 5, kun äkkiä Niina rupesi pitelemään vatsaansa ja huutamaan. Cassandra tajusi, että lapsi oli tulossa ja meni niin shokkiin ettei osannut tehdä yhtään mitään.


Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin meni hyvin ja Niina synnytti terhakkaan pikku tyttövauvan. Lapsi oli vaaleampi kuin Niina eli iho ja kauniit ruskeat silmät oli peritty isältä. Nainen nosti tytön ilmaan ja sanoi hymyilen:
”Nyt tuli prinsessa Goottiloiden sukuun” Tuo lause riipaisi Cassandran sydämestä pahasti, mutta loppupeleissä hän oli kuitenkin iloinen pikkusiskosta.


Heti synnytyksen jälkeen Niina soitti yliopistolle ja saikin sitten lopulta Aleksanterin kiinni eräältä kurssilta.
”Sinulle syntyi tänä aamuna puoli kuusi terve pikkusisko”, Niina kertoi hymyilen ja luurin toisesta päästä kuului riemunkiljahdus.
”Kummalta se tyttö näyttää?”, poika kysyi heti.
”Ei sitä vielä tiedä, tulethan katsomaan häntä pian.”, nainen kysyi ja katseli Cassandraa joka tuutudeli vauvaa uneen olohuoneessa.
”Heti kun mahdollista, nyt täytyy mennä takaisin. Heippa ja anna pikku tytsille pusu puolestani”, Aleksanteri sanoi iloisella äänellä.
”Varmasti, hei hei”, Niina lopetti puhelun ja hymyili onnellisen oloisena, mennen sitten vauvan ja Cassandran luokse.


Niina oli hyvin väsynyt tästä kaikesta ja Cassandra päätti auttaa tytön hoidossa niin paljon kuin pystyi töiltään. Olisi kumminkin mahdotonta, että Cassandra jättäisi nyt nousu johteisen uransa kesken ja rupeaisi lastenhoitajan uraa luomaan. Niinpä asiaan olisi vain yksi ratkaisu.


Koska Lulu oli täysipäiväinen sisäkkö nykyään ammatiltaan ei hänkään ruvennut lasta hoitamaan. Niinpä Cassandra hyvää hyvyyttään palkkasi hyvät suositukset saaneen Lemmikki Latvalan väliaikaiseksi lastenhoitajaksi. Lemmikki oli vanha ja ankaran näköinen nainen, mutta silti tämän rinnassa sykki lämmin ja rakastava sydän. Naisella oli yli neljänkymmenen vuoden kokemus lastenhoidosta, sillä kun hän oli kuullut, ettei itse voisi koskaan saada lapsia, Lemmikki oli lukenut itsensä Nanny:ksi ja alkanut tekemään uraa sillä.


Meni päiviä ennen kuin Niina toipui synnytyksestä omaan iloiseen olo tilaansa. Niinpä hän eräänä kauniina päivänä meni Januksen haudalle tytön kanssa.
”Siellä se isi on.”, Niina sanoi lapselle joka kurkotteli käsiään hauta kiveä kohti.
”Hei kulta. Olen viimeinkin päättänyt pikku prinsessan nimen”, nainen kertoi haudalle ja hymyili lämpimästi.
”Hänestä tulee Alexsandra Johanna Goottila”, Niina sanoi ja katseli vauvaa, joka nukahtaisi pian hänen syliinsä. Nainen painoi lempeän suudelman kädelleen ja painoi sen kylmään hautakiveen lähtien sitten sisälle lapsen kanssa. Hiljainen tuuli puhalsi pihan läpi ja ensimmäinen syksynmerkki näkyi. Pari ruskan väristä lehtiä leijaili Januksen hautakiven päälle.


OSA13: MUKAVAISTEN DRAAMAA

OSA 11: KUOLEMA KOLKUTTAA OVEA HELLÄSTI

Yhteistuumin Aleksanterin huone päätettiin laittaa vauva huoneeksi, sillä kun Aleksanteri tulisi takaisin yliopistolta, olisi lapsi jo niin iso, että se haluaisi paremman huoneen. Aherruksessa meni muutama päivä mutta loppu tulos oli ihanan söpö.


Muutamaa yötä myöhemmin Janus soitti asianajajalleen ja pyysi saada muuttaa testamenttiaan. Urpo karhu, Goottiloiden perheystävä ja asianajaja, ihmetteli eikö tuota voisi hoitaa aamulla. Mutta Janus tivasi vastaa haluavansa vaihtaa asiakirjaa nyt. Urpo antoi miehelle luvan ja sanoi tulevansa aamulla hakemaan kirjan. Niinpä Janus rupesi kirjoittamaan uutta testamenttiaan.


Kun vanha mies oli valmis ja oli iskenyt Goottiloiden sukuleiman kirjekuoren sinettiin, hän tunsi kylmän ilma virran niskassaan ja kuuli kolme hentoa koputusta. Vanhus kääntyi katsomaan ja järkyttyi nähdessään viikatemiehen hänen takanaan.
”ON AIKASI”, kuolema sanoi ja osoitti tyhjää tiimalasia.
”Ei, ei voi olla.”, Janus sanoi ja yritti repiä tiimalasia pois kuoleman käsistä. Vaikka mies oli aavistanut kuolevansa parin päivän sisään ei hän odottanut sen tapahtuvan näin pian.
”NYT MARS!”, kuolema käski miestä ja niinpä Janus totteli surkeana.


Cassandra heräsi siihen kun Niinan verta hyytävä kiljunta täytti talon puolen yön jälkeen. Nainen syöksyi isänsä ja tämän uuden vaimon makuuhuoneeseen ja järkyttyi nähdessään Niinan lattialla kuolleen isänsä vieressä. Meni hetki ennen kuin Cassandra sai naisen pois ruumiin luota ja soittamaan sairaalaan. Nainen oli itsekin niin järkyttynyt, että kun pääsi omaan huoneeseensa kahden aikaan yöllä, hän repesi itkemään. Nyt se oli tapahtunut, hänen isänsä oli kuollut.


Jo varhain aamulla Cassandra ja Niina aloittivat kaikkien tärkeiden asioiden hoitamisen. He soittivat pienen joukon paikalle muistelemaan Janusta ja tilasivat ruokaa ja kukkia taloon. Keittiössä juhlavaatteet päällä oleva Niina tuli Cassandran luokse ja halasi tyttöä.
”Kiitos, että olet tukenani täällä”, Niina sanoi niiskuttaen ja Cassandra silitteli äitipuolensa selkää.


Kaikki vieraat kävivät vuorotellen jättämässä hyvästinsä Janukselle. Perheen sisäkkö Lulu Harakka tuli yhtä aikaa Cassandran kanssa jättämään hyvästejä.
”Hän oli hyvä mies. Hoiti sinua ja Aleksanteri hyvin äitisi katoamisen jälkeen”, Lulu sanoi ja katseli hautaa.
”Lulu olet ollut kuin sisko minulle kaikki nämä vuodet.”, Cassandra sanoi ja katsoi naista joka hymyili pienesti.
”Aikani taitaa olla ohi tässä talossa. Janushan minut palkkasi”, Lulu sanoi ja oli lähdössä pois jo kun Cassandra tarttui tämän käteen:
”Haluan Lulu, että jatkat meillä. Palkkaan sinut ”, nainen nyökkäsi hymyilen.


Januksen testamentti oli monta sivua pitkä ja täynnä ehtoja ja lupauksia joita täytyi pitää, että sai rahat mitä hän oli jättänyt. Mutta rahat jakaantuivat aika tasaisesti kumminkin.


Testamentin luvun jälkeen Cassandra soitti veljelleen, joka ei ollut päässyt tilaisuuteen muutamien kurssien takia.
”No hei paljon minulle jätettiin?”, Aleksanteri kysyi heti vastatessaan.
”Sinä saat 2700 mutta rahoihin on ehto.”, nainen sanoi ja jäi odottamaan hiljaa.
”Arvasin, että se ukko pitää meidät ketjuissa vielä haudan takaa, no mikä?”, mies kysyi toisessa päässä ilmeisemmin suu täynnä jotain.
”Saat rahat vasta kun olet käynyt yliopiston kokonaan ja aloittanut isän firman pyörittämisen uudelleen”, Cassandra sanoi hiljaa ja veti luuria kauemmas korvastaan.
”ETTÄ MTÄ?! Mutta Bimotak:han meni konkurssiin kymmenen vuotta sitten, miten mä ikinä saan sen pyörimään uudestaan. Paljonkos sä sait ja mikä on sun ehto?”, Aleksanteri sanoi närkästyneenä.
”Minä saan 3500, sitten kun menen naimisiin ja saan ensimmäisen lapseni”, Cassandra sanoi hiljaa ja meinasi ruveta itkemään.
”No ei ole helppo sullakaan”, Aleksanteri sanoi anteeksi pyytävästi ja sisarukset juttelivat vielä puoli tuntia ennen kuin lopettivat. Aleksanteri kuuli nyt ensimmäistä kertaa tulevasta sisko/velipuolestaan ja oli hyvin iloinen asiasta.


Myöhään illalla oli Niina vuoto soittaa vielä eräälle henkilölle jota testamentti oli koskenut.
”Terhakaisella”, Tiina vastasi tylysti puhelimeen.
”Et sitten tullut. Törkeää sinulta. Mutta kuitenkin Janus on jättänyt sulle testamentissaan 405 simoleonia”, Niina puhui asiallisesti siskolleen.
”Ja sä sait tietty miljoonia senkin lumppu. Katsotaan vaan niin, ei mene kun viikko, niin olet uusissa naimisissa taas jonkun ikälopun fossiilin kanssa.”, Tiina haukkui siskoaan minkä kerkesi puhelimessa.
”Kuinka voit sanoa noin. Minulta kuoli juuri elämäni mies ja tulevan lapseni isä!”, Niina huusi itku kurkussa luuriin.
”Onneksi olkoon toukasta. Shekki on parasta tulla pian!”, Tiina sanoi ja länttäsi luurin kiinni.
Niina lyyhistyi maahan itkemään ja yritti mennä sitten sänkyyn nukkumaan.



Mutta unistapa ei tullutkaan mitään. Niina oli kuulevinaan kokoajan ääniä ja hänestä tuntui, että joku seurasi häntä koko ajan. Puolen yön jälkeen nainen hipsi alakertaan ja oli saada sydänkohtauksen nähdessään olohuoneessa valot.
”Cassandra mikset sinä nuku?”, Niina kysyi ja tuli istumaan naisen kanssa takan ääreen.
”En saa unta, minusta tuntuu, että talossa on joku muukin meidän lisäksi.” Cassandra kertoi ja sulki kirjan jota oli lukemassa.
”Niin minustakin”, Niina sanoi ja naiset jäivät juttelemaan yhdessä myöhään yöhön asti, vasta aamu yöstä melkein auringon noustessa he uskaltautuivat nukkumaan muutaman tunnin.


OSA12: TYTTÖ TULI TYTTÖ TULI SYNTYI PRINSESSA GOOTTILAN SUKUUN

OSA 10: ALKU ON AINA VAIKEAA

Elettyään jonkin aikaa Honkalan asuntolassa, Aleksanteri sai tarpeekseen siitä, ettei asuntolassa saanut yksityisyyttä. Hän kertoi Jonnalle ja Saulille, että muuttaisi omaan kämppään.
”Ethän sä voi tuomita parin päivän perusteella”, Jonna aloitti ja oli selvästi harmistunut Aleksanterin aikomuksista.
”Kuule Jonna, psykologiassa joutuu lukemaan paljon enemmän kun sun kuvataiteen ryhmässä, minä tarvitsen rauhaa”, poika sanoi ja lähti soittamaan isälleen.

Piennen kitinän jälkeen Janus suostui ottamaan pojalle vuokrakämpän yliopiston alueelta Kanervatie 8 aivan Honkalan asuntolan takaa. Aleksanteri ei ollut aivan tyytyväinen talon ulkonäköön ja pyysi isältään vielä remontti rahoja, joihin Janus suostui sillä ehdolla että poika kävisi koulun loppuun kunnolla.


Remontissa meni 50 000 simoleonia pois Goottiloiden perheen pään tililtä mutta myös Janus oli tyytyväinen talon lopulliseen ulkomuotoon sitten remontin jälkeen. Pääasiahan oli, että poika viihtyisi yliopistolla loppuun asti.


Myös oman ulkonäkönsä poika päivitti ja värjäsi hiuksensa oransseiksi ja vaihtoi taas vaatetyyliään.
Kun viimein poika pääsi muuttamaan taloon asuntolasta pois oli Jonna suuttunut poikaan pahasti. Niinpä Aleksanterilla ei ollut ketään ystäviä enää. Joka päiväisen lukemisen takia poika ei ollut kerinnyt tutustua juuri keneenkään muihin kuin opettajiin. Aleksanteri säikähti kun taloon laukkasi laama-pukuinen ihminen.
”Kuka helvetti sinä olet?!”, Aleksanteri karjui järkytyksestä toivuttuaan.
”Moi! Mä olen Konrad Mustapää opiston jalkapallo joukkueen maskotti.”, mies kertoi ja tuli sitten Aleksanterin lähelle. Pian Aleksanteri ja Konrad tulivat jo juttuun hyvin ja toinen poika kertoi, että Aleksanteri oli nyt saanut sitten isin lellikki leiman josta oli vaikea päästä eroon. Poika ei tuota kumminkaan ottanut kuuleviin korviinsa.


Aleksanteri piti tuntien jälkeen löysää aikaa syöden ja kuntoillen, vasta myöhään illalla hän alkoi opiskelemaan ja teki sitä yli puolen yön kunnes viimein malttoi mennä nukkumaan.


Seuraavana aamuna Aleksanteri päätti mennä opiskelijayhdistyksen tiloihin ennen tunteja jos hän vaikka löytäisi sieltä mukavaa seuraa. Kun poika oli pelaamassa biljardia yksikseen tuli koulun kovin kimma siihen. Essi Nokkala. Kukaan ei pitänyt Essistä sillä Essi ja hänen jenginsä olivat aina kiusaamassa ja nälvimässä muita.
”Kuule Allu, miltä tuntuu nuoleskella isiä ja olla kuin maailman napa”, Essi räväytti ja astui mailan kanssa pojan eteen.
”Mä olen kyllä tehnyt niiden rahojen eteen jotain jos sitä meinaat”, Aleksanteri yritti astua tytön ohi mutta Essi ei päästänyt.
”Paina tää kovaan kalloosi Allu. Kukaan ei halua kaveraata sunlaisen kaikki valtiaan kanssa”, tyttö sihahti hampaidensa välistä ja heitti mailan pöydälle poistuen. Myös Aleksanterilta oli mennyt into pelata ja hän meni kirjaston tiloihin jatkamaan päättötyötään.


Poika ei kumminkaan saanut rahaa sielläkään sillä joka toinen tyttö tirskui hänelle ja vähän väliä kuului isin lellikki huutoja. Poika alkoi masentua pikku hiljaa, ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt pysytellä vain asuntolassa, kuinka hän ikinä nyt saisi kavereita saati sitten ensimäistä tyttöystäväänsä.


OSA11: KUOLEMA KOLKUTTAA OVEA HELLÄSTI

OSA 9: TULEVAISUUDEN PELKOA

Niinpä perjantai-iltana naiskolmikko Raija Vähälä, Niina Terhakainen sekä Cassandra Goottila lähtivät viettämään tyttöjen iltaa. Raija oli aamulla saanut ihanan poikavauvan nimeltään Kauko ja niinpä naiset päättivät juhlistaa uutta pikku miestä Kaunialaan.
”En ole sitten ikinä juonut paljoa”, Cassandra tunnusti tiskillä kun hän ja Niina olivat ostamassa drinkkejä. Raija oli kadonnut tanssilattialle erään miehen seurassa.
”Mitä?”; Niina kysyi nauraen ja katsoi naista hieman ihmeissään.
”Isän takia.”, Cassandra myönsi ja otti lasinsa.
”Hei Taija laitas saman tien toiset tulemaan!”, Niina huusi baarimikolle ja kääntyi kohti toista naista lasiaan kohottaen:
”Tänään sitten bailataan sun koko elämäsi edestä”
Cassandra naurahti ja he kilistivät lasejaan.


Cassandralla alkoi jo muutaman drinkin jälkeen mennä todella lujaa. Hän iski kaksi miestä samana iltana. Mutta naisen kiinnostus lopahti tumma tukkaiseen mieheen kun tämä kuuli hänen nimensä Gullik Kinnunen. Vaalea mies sen sijaan viihdytti humaltunutta Cassandraa aina klo 6 asti jolloin tytöt malttoivat lähteä kotiin. Mies oli nimeltään Saku Dahlman ja Cassandra pyysi miehen numeron vielä ennen lähtöä.


Muutaman iltana töiden jälkeen Cassandra päätti turvautua sokkotreffeihin ja kulutti niihin monta tonnia. Mutta aina tulos oli sama, ei ketään kiinnostavaa.


Siinä vaiheessa nainen päätti lopettaa kun sai seurakseen oudon nuoren miehen nimeltään Pentti Kalvakka. Nainen oli aivan varma, että ennemmin tai myöhemmin mies parka sekoaisi liiasta tietokoneen pelaamisesta ja listisi hänet kirveellä. Täytyi vaan siis luottaa, että tulevaisuus järjestäisi oikean miehen naisen elämään ilman kristallipalloja ja rahan kulutusta.


Pian oli tullut myös aika, että Aleksanteri päätti yläasteen ja alkoi miettimään yliopistoa elämäänsä. Koska hän oli kuullut, että Jonna ja tämän veli Sauli olivat saaneet stipendit SimCityn yliopistoon poika päätti hakea myös. Jo seuraavana aamuna itse rehtori soitti Aleksanterille ja kertoi ehdottomasti haluavansa nuoren lahjakkaan miehen opistoonsa. Niinpä Aleksanteri pakkasi muutamia tavaroitaan ja lähti yliopistolle viettämään neljä pitkää vuotta.


Pari päivää myöhemmin Niina heräsi todella pahaan oloon aamulla ja ryntäsi vessaan oksentamaan. Nainen mietti vähän aikaa istuen vessan lattialla, että voi kurja hän oli saanut ruokamyrkytyksen purkkipavuista, mutta muisti sitten että hän voisi olla myös raskaana. Niina ilme kirkastui ja hän hymyili onnellisena.


Viereisessä yläkerran vessassa Cassandra oli jälleen päättänyt muuttaa ulkomuotoaan ja säikähti kuullessaan oksentamisen äänet.
”Niina oletko kunnossa?”, hän huusi seinän läpi ja tukahtunut ääni vastasi:
”Olen hiukan heikko olo vain” Cassandra katsoi seinää ja kohotti olkiaan jatkaen itsensä ihailua vielä hetken ennekuin riensi alas syömään aamiaista.


Pian myös Niina juoksi alas ja kävi vetämässä Januksen keittiöstä eteiseen.
”Kulta taidan olla raskaana”, nainen sanoi ja katsoi Janusta jännittyneenä.
”Sehän on hienoa.”, vanha mies sanoi ja halasi naista.
Myös Cassandra oli kuullut mitä Niina sanoi ja jähmettyi paikoilleen. Hän ja Aleksanteri saisivat pikkusiskopuolen.


Koska Janus ei pitänyt sopivana, että lapsi syntyisi ei avioliitossa oleville ihmisille, hän meni naimisiin kaikessa hiljaisuudessa Niinan kanssa. Sormus minkä Niina sai oli valkokultainen, jonka olisi pitänyt mennä Cassandralle. Onnellisena Niina ja Janus suutelivat toisiaan.


Jälleen kerran Cassandra lähti töihin murheen murtamana. Hän ei ollut ahne mutta silti hän mietti miten perintö nyt menisi. Toinen asia mikä naisen mielessä alkoi pelottaa oli se, että saisiko hän koskaan kertoa tuota samaa ihanaa uutista kenellekään miehelle vai oliko hänet tuomittu elämään vanhana piikana koko loppuelämänsä.


OSA10: ALKU ON AINA VAIKEAA

OSA 8: ILOINEN PERHETAPAHTUMA

Tuukka istui putkassa ja odotteli, että hänen äitinsä hoitaisi asian niin kuin aina ennenkin. Äkkiä hänen mietteensä vaelsivat ihanimpaan asiaan pitkään aikaan. Poika huokasi onnellisen oloisena muistellessa muutaman viikon takaista hänen ja Anneli Mukavaisen ensi suudelmaa. Vielä tuolloin kaikki oli ollut hyvin. Nyt oli toisin tyttö oli uhannut laittaa seurustelun poikki, jollei poika vaihtaisi rahan hankkimiskeinoaan, johonkin toiseen kuin taskuvarkauksiin.


Kotona Raija oli soittanut poliisilaitokselle ja saanut asiat jälleen niin, että Tuukka tuotaisiin pian kotiin. Kauhuissaan nainen mietti mihin joutuisi jos Pentistä tai tulevasta lapsesta tulisi samanlainen kuin Tuukka. Vaikka Raija tiesikin, että Tuukka halusi hyvää perheelleen näin hänen sydäntään särki tieto siitä, että hän oli epäonnistunut äitinä ainakin vanhimman poikansa kohdalla. Äkkiä naisen mietteet keskeytti voimakas potku ja hän silitteli mahaansa hymyilen.


Puolen tunnin kultua piha tien viereen lipuikin poliisiauto ja Raija meni ulos vastaan poikaansa. Sivusilmällä nainen huomasi, että Hilja Vanhanen kuikki ikkunan raosta miehensä kanssa tapahtumia. Tutuksi tullut poliisi toi pojan raudoissa koti ovelle aste.
”Nyt Tuukka ota itseäs niskasta kiinni ja mieti perhettäs”, poliisi sanoi päästäessään pojan raudoista pois.
”Haista *****! Sä et ole mun faija”, Tukka huusi ja juoksi sisälle äitinsä ohi. Raija katsoi poikansa perään murheissaan ja katsoi sitten miestä.
”Kiitos taas kerran”, Hän sanoi ja kääntyi mennäkseen sisälle.
”Kuule Raija, jos haluat sitten kun voit lähteä kahville, tulen mielelläni kuuntelemaan murheitasi”, mies sanoi ja hymyili naiselle.
”Kiitos, mutta kyllä me pärjätään”, nainen sanoi ja loikki sisälle nopeasti.


Sisälle tulleessaan hän näki, että Tuukka puhui Pentille lattialla.
”Kuule veli mä teen tätä vaan sun ja äidin takia. Olette mulle niin rakkaita etten halua teidän joutuvan olee rahattomia.”, poika sanoi veljelleen ja suuteli häntä päähän nostaen pienen pojan syliinsä ja takaisin pinnasänkyyn nukkumaan. Kääntyessään hän näki äitinsä joka katsoi tätä hymyilen hieman väkinäisesti.


”Tuukka, lehdissä on oikeitakin töitä miksi sinä, et mene niihin”, Raija aloitti ja poika käänsi selkänsä äidilleen.
”Mutsi annan mun hoitaa omat asiani.”, Tuukka sanoi kovempaan äänen.
”Mutta Tuuk..”, nainen kerkesi aloittamaan kun poika ärähti takaisin:
”Anna jo ***** olla, mä kyllä keksin jotain!”
Poika juoksi huoneeseensa ja pamautti oven kiinni. Raija jäi seisomaan eteiseen ja katsoi sitten Penttiä, joka nukkui sikeästi autuaan tietämättömänä kaikesta.


Tuukka rävähti itkemään huoneessaan, poika oli viimeksi itkenyt kun hänen isänsä oli kerrottu kuolleen. Hän tunsi olevansa aivan eksyksissä. Anneli uhkasi jättää hänet, Raija painosti etsimään paremman työn, Pentti tarvitsisi häntä pian kun hän kasvaisi koululaiseksi, kaikki tuntui kaatuvan niskaan kun hän oli mies talossa. Tältäkö hänen isästään oli tuntunut huonoina hetkinä. Yön aikana hän päättäisi miten jatkaisi elämäänsä.


Aamulla kun poika näki äitinsä, hän oli pyörtyä.
”Mitä helv*ttiä sä olet ittelles tehnyt?”, poika kysyi aamiaisella kun Raija toi murot pöytään.
”Päätin nuorentaa itseäni hieman”, nainen sanoi rehellisesti.
”Sä näytät hyvältä”, poika myönsi hymyilen ja hänen äitinsä hymyili takaisin.


Tuukka kävi ennen kouluun lähtemistään päivän lehden ja selasi sen työilmoitukset läpi. Hänen silmiinsä osui tutun pikaruokapaikan tiskaajan paikka ja poika päätti soittaa nopeasti paikkaan.
Omistaja oli hieman varautunut, sillä hän tiesi Tuukan historian, kukapa tässä tuppukylässä (Hilja Vanhasen kyyläverkoston avulla) ei tietäisi, mutta lupasi pojan koeajalle.


Pojan ollessa koulussa Raija päätti tehdä itselleen salaattia välipalaksi, samalla hän mietti ja toivoi, että pian syntyvä vauva olisi tyttö.


Äkkiä nainen tunsi viiltävää kipua vastassaan ja tajusi, että nyt se olisi menoa ja synnytys alkoi. Peloissaan nainen synnytti aivan yksin Pentin ihmetellessä vieressä. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Raija sai kauniin poika vauvan. Hetkeäkään miettimättä hän päätti pojan olevan Kauko Vähälä, isänsä mukaan.


OSA9: TULEVAISUUDEN PELKOA

OSA 7: SUHTEITA SOLMIEN

Seuraavana päivänä Goottiloiden uusioperhe juhli omassa seurassaan Aleksanterin 13- vuotispäiviä. Aleksanteri sai lahjaksi vaatteita ja rahaa. Eniten Aleksanterin mieltä lämmitti se, että Niina lupasi viedä pojan optikolle ja parturiin. Aleksanterista tulikin oikein komea nuori mies uusien vaatteiden, kampauksen sekä piilolinssien ansiosta.



Kun Cassandra ja Aleksanteri menivät elokuviin, Janus päätti tehdä asian, jonka oli jo eilen halunnut tehdä. Hän meni Niinan luokse kun nainen oli tekemässä ruokaa ja polvistui tämän eteen.
”Mitä ihmet…?”, Niina kerkesi aloittaa kun Janus tempaisi taskustaan pienen rasian ja ojensi sen naiselle. Niina olisi ollut tyhmä jos ei olisi tajunnut, että se oli kihlasormus.
”Voi rakas”, nainen sanoi ja laittoi sormuksen sormeensa ihailen sitä hetken ennekuin suuteli miestä hellästi.


Ilta meni mukavasti perheen katsellessa telkkaria ja jutellessa Aleksanterin yliopisto suunnitelmista.
Poika jopa tunnusti, että halusi elämältään eniten suosiota ennemminkin rahaa, romantikkaa tai perhettä. Puhelimen sointi katkaisi mukavan jutustelun ja Niina riensi puhelimeen.
”No hei, Sain numeron Tiinalta pitkän suostuttelun jälkeen? Meidän piti mennä sinne baariin tänään”, Raija ilmoitti iloisesti.
”Kuule Raija…”, Niina sanoi hiljaa ja katseli kynsiään.
”Tänään ei käykään mulle, kun Tuukka on TAAS poliisiasemalla epäiltynä tällä kertaa siskosi ryöstämisestä niin pitää mennä sinne, mutta mennään huomenna sinä, minä ja Cassandra?”, Raija kertoili pitkällisesti ja Niina huokasi mielessään helpotuksesta.
”Yritän saada Cassandra lähtemään myös, mutta en voi luvata”, nainen sanoi ja kuikkasi olohuoneeseen, jossa nuori nainen istui katsomassa televisiota.
”Hyvä, huomisiin”, Raija sanoi toisessa päässä ja länttäsi luurin kiinni. Niina huokasi ja painoi luurin kiinni lähtien kohti olohuonetta.


”Cassandra meinasin huomenna viettää tyttöjen illan Raijan kanssa baarissa ja haluan sinut mukaan”, nainen sanoi ja asettui tv:een eteen.
”En minä oikein tiedä”, Cassandra sanoi ja nolostui moisesta ehdotuksesta.
”Näytetään Tonille, mistä hän jää paitsi kun jätti sinut”, Niina sanoi ja iski silmää Cassandralle nauraen.
”Olet oikeassa, minä tulen”, hän sanoi ja naiset repesivät molemmat nauramaan.


Illalla ennen nukkumaan menoaan Cassandra päätti viedä roskikset. Hän astui viileään alkuyöhön ja meni roskiksille tyynenä. Kun hän oli heittänyt pussin astiaan, hän kuuli kammottavaa ja yliluonnollista ääntä. Nainen kääntyi ja katsoi taakseen, mutta ei nähnyt mitään. Mutta vastaus olisi ollut Cassandran toisella puolella suuren puun juurella. Nainen lähti juoksu askelin sisälle ja nukkumaan.


Yö oli vallannut Goottiloiden talon ja kaikki nukkuivat rauhallista untansa. Vai nukkuivatko?
Talon katolla teleskoopin luona seisoi tumma valkohiuksinen hahmo. Janus oli hiipinyt tarkkailemaan taivasta muiden nukkuessa, mutta mistä johtui tämä outo salamyhkäisyys.


Muutaman tunnin päästä mies luovutti taivaan katselemisen ja meni kirjoittamaan vielä tietokoneella jotain ennen nukkumaan menoansa. Olisiko Januksen tieteellisellä taustalla jotain osuutta Johannan ihmeelliseen häviämiseen? Vai miksi mies teki vielä eläkkeelläkin outoja tutkimuksia.


Seuraavana päivänä kun Aleksanteri tuli koulusta hän toi mukanaan viehättävän nuoren vaalean tytön nimeltään Jonna Laine. Laineet olivat vasta äskettäin muuttaneet Kaunialaan ja nyt Jonna oli halunnut tulla käymään Aleksanterin luona, joka oli tämän kanssa samassa tähtitieteen ryhmässä.
”Täällä mä asun”, Aleksanteri sanoi ja katsoi Jonnaa, joka hymyili ujosti.
”Missä sun huone on? Voitaisiin mennä tutustumaan vähän lähemmin toisiimme”, teini tyttö sanoi ja iski silmäänsä Aleksanterille, jonka hämmästyi hieman.
”Seuraa mua”, Aleksanteri sanoi ja kaksikko hävisi yläkertaan.


OSA8: ILOINEN PERHETAPAHTUMA

OSA 6: TIINAN UNELMAT MURSKAUTUVAT

Tiina odotteli siskoaan kotiin, kun tämä oli äkkiseltään lähtenyt jonnekin taas leningissään. He olivat sopineet, että he kaksi, Toni sekä Katri Lassila lähtisivät baariin. Pian Toni soittikin, että he olisivat pian taksilla Terhakaisten ovella.
"Niina ei ole vieläkään tullut", sisko sanoi huolissaan ja katseli ikkunasta ulos.
"No ei auta mennä kun kolmestaan", Toni sanoi ja mitä ilmeisimmin hymyili toisessa päässä, ainakin siltä se kuulosti. Puhelu loppui lyhyeen ja vain vartin päästä keltainen taksi olikin jo ovella. Tiina katsoi kelloa ja meni sitten taksiin.

Kolmikko meni yökerho Arkkuun. Toni ja Katri laukkasivat heti tanssi lattialle mutta Tiina päätti mennä baaritiskille. Hän nautti kaksi auringonnousua ja yhden sinisen enkelin. Kun hän oli tilannut toisen sinisen enkelin niin Katri tuli hänen luokseen.
"Tiina hei siskosi saapui sittenkin", nainen sanoi nyreänä ja Tiina kuikkasi olkansa yli lähestyvää siskoaan.


"Moi anteeksi, etten tullutkaan samaa matkaa.", Niina sanoi ja jäi seisomaan odottaen, että Katri häipyisi. Pian myös toinen siskoksista nousi seisomaan.
"Mitä ihmettä sulla on päälläsi", Tiina kysyi ja repesi nauramaan nähdessään Niinan "baarivaatteet".
"Mä tulin vain nopeasti käymään, koska mulla on tärkeää asiaa", nainen sanoi ja ei välittänyt siskonsa kommentista van katsoi tätä vakavana.
"Kerro toki", Tiina sanoi ja hikotteli hieman.


Hetken hiljaisuuden päästä Niina sanoi vakavana:
"Mä muutan Goottiloille, olen tapaillut selkäsi takana Janusta ja rakastuin hänen hän pyysi minua muuttamaan ja suostuin haen huomenna loput tavarani."
"Mitä?!", vaalea siskoksista kiljaisi ja oli tarttua Niinaa hiuksista.
"Senkin *****!", Tiina kiljui täyttä kurkkua jatkaen:
"Tietääkö Toni ja miten sä muka olet rakastunut kun et ennenkään ole kenestäkään välittänyt!"
Niina yritti halata siskoaan, joka väisti horjahtaen ja oli olla nutullaan.
"Olen muuttunut Tiina, minä oikeasti haluan tätä. Haluan PERHEEN. Meillä sitä ei koskaan ole ollut siskoseni.", Niina kertoi viileästi ja katsoi sisartaan yrittäen saada tältä anteeksi antoa.
"Mulla ei ole enää siskoa, Niina. Turha lähettää kutsua häihin", Tiina sanoi ja lähti vihaisena pois koko yökerhosta kotiin.


Kotona nainen juoksi suoraan sohvalle itkemään, hänestä ei vieläkään tulisi rikasta ja kuuluisaa. Äkkiä Tiina havahtui ääneen, joka lähti ulkoa. Hän meni varovasti kurkistamaan ikkunasta ja näki kuinka tumman puhuva hahmo oli tulossa sisälle säkin kanssa.


Äkkiä nainen juoksi keittiön puhelimeen ja piiloon juuri ennekuin varas tuli sisälle. Tiina näppäili poliisin numeron ja kertoi asiansa hiljaa. Keskuksesta käskettiin naista olemaan varuillaan ja kerrottiin, että joku tulisi ihan pian. Jo 10 minuutin päästä poliisi auto lipui hiljaa Terhaikaisten talon eteen.


Vaikka kaikki toimivat ripeästi niin varas pääsi karkuun. Poliisi kehotti naista hankkimaan varas hälyttimen tai lukitsemaan ovet. Tiina sanoi harkitsevansa asiaan ja meni poliisin lähdettyä istumaan sohvalle. Häneltä oli viety poreallas, baaritiski sekä kunto laite monen sadan edestä tavaraa. Äkkiä naisen mieleen juolahti jotain ja hän alkoi laskemaan, jo hetken päästä hän hymyili itsekseen.
"Kun se poika on 20 tullessaan yliopistolta niin minä olen 30 ja voin vielä tullakin rikkaaksi ja kuuluisaksi hänen kauttaan.", Tiina sanoi ja alkoi nauramaan pirullisesti kaatuen sohvalle pitkäkseen.

Pian nainen jo nukahtikin ja näki unia kuinka simoleonit virtaisivat hänen taskuun hänen tekemättä yhtään mitään.

OSA7: SUHTEITA SOLMIEN

OSA 5: PUNAPÄÄ TULEE TALOON

Totta kai illalla Janus soitti jälleen Niinan, luokseen joka lupasi tulla heti kun mahdollista. Hän oli surun murtama tyttärensä puolesta ja tajusi viimein, että talo todella tarvitsisi jonkinlaisen äiti hahmon. Vanha mies istui odottamaan olohuoneeseen naisen tuloa ja Aleksanteri katsoi häntä hieman vaisusti.
"Isä minä tiedän, että tämä on huono hetki, mutta mä täytän huomenna 13, mä en taidakkaan saada niitä isoja kemuja", hän sanoi ja tuijotti isäänsä lasiensa takaa.
"Taitaa olla totta, että niistä tulee ihan perhe juhlat, anteeksi poikani", vanhus sanoi ja koppasi pojan kainaloonsa.
"Ei se mitään isä", poika sanoi ja hymyili pitkään. Samaan aikaan soi puhelin ja ovikello.
"Minä odotin tätä ovikelloa", Janus sanoi ja ryntäsi ovella. Huokaisten Aleksanteri nuosi ja meni vastamaan puhelimeen.

Oven takana odotti Niina ja Janus tuli ulos myös. Hieman kummeksuen nainen katsoi miestä.
"Luulin, että menisimme sisään?", hän sanoi ja risti kätensä rintakehälleen sillä ulkona alkoi olla kylmä.
"Tahdon näyttää sinulle jotain sekä kertoa yhden asian tule.", Janus sanoi ja tarttui naista kädestä vetäen tämän takapihalle mukanaan. Koskea nurmikko kasteli naisen varpaat eikä hänen olonsa helpottunut kun he pysähtyivät Goottiloiden sukuhautojen eteen.
"Tähän on haudattu moni meistä ja myös minut tullaan jonain päivänä tuonne laittamaan", mies kertoi ja osoitti tyhjää paikkaa kivien keskellä. Niina aikoi sanoa jotain mutta mies tunki kurttuisen sormensa naisen huulia vasten.
"Oli väärin tapailla siskoasi ja sinua ja nyt olen tehnyt päätökseni siitä kuka Johannan tilalle haudataan minun viereeni. Niina katsoi miestä pieni hymy huulillaan.
"Janus tiesin kokoajan, että tapailet Tiinaa, mutta hän tekee sitä rahan takia toisinkuin minä", naisen sanoi ja tarttui miehen käsiin ja hänen ilmeensä vakavoitui:
"No kumpi meistä Terhakaisista tuonne sitten laitetaan?"
Mies oli hetken hiljaa ja heittäytyi märkään nurmeen polvensa varaan.
"Talvet ovat kylmiä, mutta katseesi kuuma minut lämmittää. En yksin enää olla halua sinut tahdon omaksein. Kaikki mitä mä annan sulle jää myös sulle kun mua et enää nää. Ja muista kun sinun on kylmä, minä olen sydämesässä ain", Janus lauloi mahtavalla äänellä ja Niina katsoi miestä hymyilen.
"Muutathan meille?", vanhus kysyi noustessaan ja Niina suuteli tätä kuiskaten hiljaa korvaan:
"Tietenkin, rakkaani"


Juuri kun he olivat menossa sisälle nainen huomasi hääjutut pihalla.
"Oletko jo varannut mielle häätkin"; Nainen nauroi, mutta lopetti kun huomasi Januksen vakavan ilmeen. Pian Janus kertoi koko kuvion ja Niina tunsi piston sydämessään. Äkkiä hän mietti, että koko juttuhan oli hänen vikansa ja ettei hän halunnut tehdä niin Januksellekin, koska oikeasti rakasti tätä.
"Menen puhumaan Cassandran kanssa", Niina sanoi ja mies hymyili rohkaisevasti.

Cassandra löytyikin keittiöstä puhelimesta. nainen pysähtyi ruoka saliin kuuntelemaan milloin voisi mennä keskeyttämättä mitään tärkeää.
"Cassandra olen todella pahoillani kuinka, kävi", Mies sanoi toisessa päässä ystävällisesti.
"Kiitos Taneli", Cassandra vastasi hieman vaisusti mutta pieni hymy pilkahti hänen kasvoillaan ekaa kertaa traagisen tapahtuman jälkeen.
"Oli minulla asiaakin, lähde huomenna kanssani ulos?", Taneli sanoi ja hetken oli hiljaista.
"Senkin sika, kuinka saatat!", Cassandra kiljaisi puhelimeen ja repesi itkemään iskien puhelimen paikalleen. Niina katseli nuorta naista surullisena ja rykäisi tullen keittiöön.
"Cassandra", hän kuiskasi ja meni tytön luokse ottaen tämän hellästi takaa päin syliinsä.


Kun Cassandra oli rauhoittunut, hän suostui puhumaan Niinan kanssa samalla kun Niina pesisi astioita.
"Minun olisi pitänyt uskoa niitä huhuja.", Cass sanoi hiljaa ja näykki paloja kalkkunasta.
"Tyttö hyvä minä olen eläessäni tehnyt monta samanlaista virhettä, mutta nyt ensimmäistä kertaa kadun niitä kaikkia kun huomasin kuinka herttainen isäsi on", Niina kertoi ja kääntyi katsomaan nuorempaa naista.
"Uskon sinua Niina, aiotko isän kanssa naimisiin asti", hän kysyi hiljaa.
Niina katsoi läksyjään tekevää Aleksanteria ja sitten Cassandraa.
"Jos isäsi niin haluaa ja kohtelen teitä varmasti niin kuin omia lapsiani.", Niina sanoi ja samalla paha olo hänen sisällään kasvoi, hän ei halunnut enää juosta romantiikan perässä siihen oli saatava loppu.


Kun Niina oli saanut Cassandran ja Aleksanterin nukkumaan hän päätti tutkia hieman taloa. Kolmannesta kerroksesta hän löysi oudon oven ja kokeili sitä.
'Auki, minun ei kyllä pitäisi', Hän ajatteli mutta meni kumminkin sisään jatkaen ajatuksiaan:
'Tästä tulee kotini, joten minulla on oikeus tietää mitä täällä on'


Huone oli pieni eikä juuri mitenkään sisustettu, jonkinlainen ullakko. Nainen tutki paikkoja ja löysi Januksen ihmeellisiä keksintöjä pölyttymästä sieltä. Sitten hän katseensa osui puiseen kirstuun. Niina meni lähemmäs ja luki kirjaimet ääneen:
"J-G" Hetken mietittyään hän ymmärsi, että kirstussa olisi Johannan tavarat. Niina tutki upeita pukuja ja valokuvia Johannan lapsuudesta. Äkkiä Hän kuuli oudon äänen ja kääntyi katsomaan taakseen, erääseen outoon laitteeseen oli syttynyt viisi vihreää valoa.


Varovasti nainen asteli koneen luokse ja katseli nappeja ja kuvioita sen näytössä. Sitten hän huomasi pienen tekstin.
"Kone tietää mitä halajat"
Niina kohotti katseensa ja tarkkaili pientä ruutua jossa näkyi jotakin hyvin heikosti. Ehkä vauva tai taapero.
"Jos kokeilen tätä, se voi muuttaa koko elämäni haluanko sitä", Niina kysyi itseltään ja nielaisi. Päättäväisesti nainen työnsi päänsä sisään ja hetken päästä alkoi tapahtua. Kauhea sihinä ja suhina kävi Niinan päässä ja hänestä tuntui kun hän kuolisi. Äkkiä hän kuuli korvissaan äänen:
"Perhe on sinun tavoitteesi" sen jälkeen tuli hiljaisuus. Nainen veti päänsä pois ja kuulosteli itseään, ei vielä mitään. Vauvat, hän ajattelisi vauvoja koska inhosi niitä. Nyt Niinalle tuli lämmin olo hänen ajatellessa ihanaa pientä pukkailevaa nyyttiä. "Se toimi”, Niina sanoi kyyneleet silmissään.


Pian Niina meni pesemään meikkinsä ja purki kampauksen sekä vaihtoi mukavampaa asustetta päälle jota oli lainannut Cassandralta. Hän koputti Januksen makuuhuoneen oveen ja meni sisään kun mies kutsui.
"Hei ajattelin vain missä minä nukun?"; Niina kysyi ja tuijotti miestä joka makasi sängyllä.
"sinustahan tulee vaimoni hömmö", mies sanoi ja taputti tyhjää paikkaa vieressään. Niina punastui ja hipsi sitten upottavan maton yli Januksen viereen. Pian he jo olivat sylikkäin ja vaihtoivat kiihkeitä suudelmia. Hellästi Janus kaatoi naisen sängylle suudellen. Niina keskeytti herkkän hetken äkkiä:
"Rakas lupaa minulle yksi asia, minusta tulee Goottila?" Janus katsoi naista ihmeissään ja hymyili sitten.
"Tietysti sinusta tulee, et ole kuin Terhakaisen naiset", mies sanoi ja painoi voimakkaan suudelman Niinan huulille ja he kaatuivat uudestaan sängylle makaamaan suudellen. Sinä yönä Goottiloilla tehtiin todellisia lemmen taikoja ja Niina huomasi, että kyllä vanha koira uusia temppuja osasi.


OSA6: TIINAN UNELMAT MURSKAUTUVAT

OSA 4: GOOTTILOILLA PIDOT AINA PARHAIMMAT

Janus oli tuskin kerinnyt nukkua kolmea tuntia kun Cassandra tuli repimään häntä ylös.
"Isä,isä pitopalvelun ihmiset tulivat", nainen sanoi ja ryntäsi käytävään.
Vanha mies siristi silmiään ja katsoi kelloa unisena 3.30. Krapulaisena mies nousi ja kävi peseytymässä. Käytävässä hän törmäsi jälleen tyttäreensä, joka katsoi isäänsä surullisena.
"Olet krapulassa jo nyt", hän kivahti ja katsoi isäänsä vihaisena.
"Lupaan ettei se näy päivällä", isä lupasi ja tytär suli hymyyn kadoten huoneeseensa laitettavaksi.


Aamu kului nopeasti ja pian vieraat istuivatkin jo odottamassa tilaisuuden alkua.
Kun ensi Janus saapui tuomaan tytärtään vihkikaaren alle kaikki huokasivat syvään. Cassandra ei hymyillyt sillä hän oli niin jännittynyt koko tilanteesta, ettei saanut luotua hymyä kasvoilleen.


Onneksi seisovan pöydän kohdalla nainen levisi yhdeksi hymyksi ja katseli kattausta.
"Katso isä. Vaalean punainen hääkakku niin kuin äidillä ja sinulla", Cassandra hihkui hiljaa.
"Olet yhtä kaunis, kun äitisi kun menimme naimisiin. Hän olisi iloinen jos näkisi sinut nyt, mutta mennään Toni odottaa jo", vanha mies sanoi rauhallisesti ja saattoi tyttärensä vihkikaaren alle menen sitten itse istumaan.


Vielä muutama ihminen etsi itselleen paikkoja kun Toni ja Cassandra seisoivat toisiaan vastapäättä.
"Olen odottanut tätä niin pitkään.", Cassandra kuiskasi hymyilen Tonille ja katsoi sitten hymyilen, hyvää ystäväänsä, kaasona olevaa Elina Mukavaista. Joka hymyili naiselle takaisin. Toni seisoi kuin seipään niellyt eikä sanonut sanaakaan vaan tuijotti Cassandran takana seisovaa Tiinaa, joka tuijotti kylmästi Tonia takaisin.


Janus nyökkäsi Cassandralle merkiksi, että he voisivat aloittaa.
"Haluatko sinä Toni Armas Lorula ottaa tämän Cassandra Emilia Goottilan aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä-kuin vastoinkäymisissä", Elina kysyi ja nyökkäsi Cassandralle, että hän voisi ojentaa Tonille sormuksen. Miehen otsalta valui hiki ja hän vilkuili ympärilleen.
"Olen pahoillani Cassandra mutta en voi! Minä en halua naimisiin kanssasi!", Toni huudahti ja veti kätensä pois naisen otteesta ja juoksi vihkikansan läpi autolleen kaasuttaen tiehensä.


Kun nainen viimein tajusi mitä tapahtui, hän lyyhistyi itkien nurmikolle ja Elina ryntäsi apuun. Vieraiden keskuudessa alkoi hirveä supina ja mumina. Janus nousi ylös ja alkoi kuuluttamaan vakaalla äänellään:
"Häät ovat peruttu, olkaa hyvät ja syökää ennen lähtöä sekä ottakaa mennessänne häälahjanne mukaan." Elina auttoi Cassandran ylös ja lähti viemään hysteerisesti itkevää naista sisälle.


Sisälle päästyään Cassandra tarttui ystävänsä kaulaan parkuen:
"Voi, että minä o